Hannes Laamasen 8. komppania (JR 35) sai Kollaanjoella lohduttoman käskyn 3.3.1940 – ”Pian kuollaan kaikki”

Julkaistu:

Kersantti Hannes Laamanen haavoittui pahoin talvisodan lopulla. Hänet operoi kuuluisa sotakirurgi Richard Faltin.
Talvisotaan lähtiessään 24-vuotias Hannes Laamanen hyvästeli kotiväkensä siinä uskossa, että reissulta ei hengissä palata.

– Oli jotenkin helppo lähteä sotaan ja kuolemaan, kun sai sanotuksi kotijoukoille hyvästit, elokuussa 104 vuotta täyttänyt sotaveteraani sanoo kotonaan Savonlinnan Kerimäellä.

Laamanen kuitenkin palasi talvisodasta hengissä, joskin vaikeasti haavoittuneena. Kymmenen päivää ennen sodan päättymistä vihollisen konekiväärin luotisuihku repi nuoren kersantin olkapään, kaulan ja leuan.

– Moni tuttu jäi sille tielleen.

Laamanen selaa sotakavereidensa valokuvia vanhasta albumista. Silmät kostuvat liikutuksesta. Kiitollisuudella Laamanen muistaa etenkin niitä aseveljiä, jotka raahasivat hänet turvaan asemista, jotka oli määrä pitää viimeiseen mieheen.

Ne pidettiinkin. Kaikki kymmenen miestä, jotka joukkueesta olivat jäljellä, jäivät niille sijoilleen. Laamanen oli ainoa, joka jäi tulihelvetistä henkiin.

Laamanen muistaa hyvin päivämäärän 3. maaliskuuta 1940, vaikka siitä on jo liki 80 vuotta. Savonlinnan sotilaspiirin miehistä kootun JR 35:n 8. komppania oli asemissa Kollaanjoella. Käsky oli käynyt, että juoksuhaudassa ollaan tai siihen kuollaan: asemat on pidettävä.

– Yöllä valvoessani jätin silloinkin mielessäni kotijoukoille hyvästit, kaikille vuoron perään. Oli sellainen tunne, että siitä ei selvitä millään. Pian kuollaan kaikki.

Joukkueen varajohtajana Laamanen oli lähettänyt miehensä asemiin jo edeltä. Itse paikalle tultuaan hän näki, että vihollisen puolelta joen rantaan johtivat ladut, mutta muuta ei näkynyt. Kirkas auringonpaiste häikäisi silmät.

Laamanen juoksi takaisin korsulle ja haki kiikarin. Sen avulla hän näki, että vihollinen oli päässyt salaa valkeiden panssarilevyjen suojassa jo noin 50 metrin päähän.

– Käskin kiväärimiehen ampua, mutta eihän se kuin vähän heilahti. Käskin ampua toisen kerran, ja kun nostin päätäni katsoakseni, niin silloin se konekiväärin suihku tuli penkan läpi minua leukaan.

Hannes Laamanen muistaa miten hän ponnahti ylös ja lähti juoksuun.

– Minulla oli hirmuinen kiire. Pojat huusivat, ettei saa juosta pystyssä. Mutta minä ajattelin, että ampuisivat nyt niin, että kuolisin äkkiä.

Sitten häneltä meni taju. Velipoika Eino Laamanen osui sattumalta paikalle, kun haavoittunutta vietiin hevosella joukko­sidontapaikalle. Tämä lähti veljensä saattajaksi mukaan viiden kilometrin matkalle.

Siitä alkoi tuskien taival sotasairaalaan Siilinjärvelle.

– Matkalla junassa heräilin muutaman kerran, ja välillä luulin jo kuolleeni. Leuassa oli hirmuinen tuska. En voinut puhua, enkä juoda mitään.

Siilinjärveltä Laamanen siirrettiin Helsinkiin. Siellä leuan operoi kuuluisa sotakirurgi Richard Faltin, jo monessa sodassa haavoittuneita operoinut Mannerheimin ystävä.

– Sairaalassa hoitajat sanoivat, ettei tuosta enää leukaa tehdä. Mutta Faltin teki. Kun heräsin nukutuksesta, luulin olevani taivaassa. Kaikki oli niin puhdasta ja valkeaa. Mutta sitten kuulin, että suomea nuo puhuvat.



Vaikea leikkaus onnistui hyvin. Välirauhan lopulla Laamanen toi­pui jo maataloustöihin kotitilalle.

Ennen kohtalokasta haavoittumistaan hän oli pari kertaa aikaisemmin joutunut paikkoihin, joissa sankarikuolema kävi lähellä.

Erään kerran asemia tarkastaessaan hän osui paikalle korsuun, jossa oli käynnissä ilonpito ja metakka. Miehillä oli menossa jonkinlaiset täisulkeiset.

Lähdettyään korsusta ja päästyään siitä pienen matkan päähän korsuun osui kaukaa ammuttu tykin ammus. Korsu lensi taivaan tuuliin ja kaikki siinä olleet seitsemän miestä sen mukana.

– Ne pojat lähtivät iloisina tästä maailmasta. Kaikki olivat tuttuja Kerimäen miehiä.

Partioreissulla vihollisen selustassa Laamanen ja kaksi mukana ollutta miestä törmäsivät yllättäen venäläisiin. Ampua ei ehtinyt. Oli pakko pinkaista pakoon.

– Ajattelin silloin, että kyllä minä ryssän juoksussa voitan, mutta kun pysähdyin, kuulin niiden huohottavan takanani. Pinkaisin uuteen juoksuun, mutta kaaduin suin päin hankeen, johonkin poteroon.

Takaa-ajajat eivät huomanneet Laamasta, vaan juoksivat hänen ohitseen. Paita hiestä märkänä hän joutui makaamaan hangessa useita tunteja, eikä uskaltanut päätään nostaa.

– Siinä maatessani päätin, että parempi on paleltumiskuolema kuin joutua ryssän vangiksi.

Mutta siitäkin sitkeä suomalainen korpisoturi selvisi. Toinen partion miehistä tuli pois retkeltä hänen jälkeensä. Kolmas jäi sinne jonnekin.

Alla olevalla videolla toinen Kollaanjoen veteraani Markus Aaltonen kertoo, miten neuvostojoukot yllättyivät sodan loputtua nähdessään suomalaisten asemat.



Jatkosodan syttyessä Laamanen kuuli kotikylänsä naisten supisevan, että Anttolassa on kaksi miestä, jotka eivät kelpaa sotaan. Toinen on Laamanen, sillä kun ei ole hampaita. Toisella on sormi poikki.

Tästä sisuuntuneena Laamanen ilmoittautui jatkosotaan vapaaehtoisena. Lääkärintarkastuksessa todettiin, ettei leikatussa leuassa ole tuntoa laisinkaan.

– Ei sodassa tuntoa tarvitakaan, hän muistaa lääkärille tokaisseensa.

Laamanen komennettiin Rovaniemelle. Eversti Willamo olisi halunnut hänet alokkaiden kouluttajaksi, mutta siitä Laamanen pyysi vapautusta: hänellä oli leuka kipeä, eikä voinut huutaa.

Laamanen pääsi autojoukkoihin Erillinen osasto Pennaseen, jossa hän palveli jatkosodan loppuun.

Rauhan tultua kolmen sodan veteraani perusti perheen ja teki elämäntyönsä kuorma-autoilijana.

Ikäisekseen hyväkuntoinen Laamanen asuu yksin omakotitalossaan Kerimäellä. Leskeksi hän jäi parikymmentä vuotta sitten.

Ruoka tulee läheisestä hoivakodista, kotiapu käy päivittäin tarkastamassa voinnin. Myös tytär Riitta Koivisto huolehtii isästään viikoittain.

– Hyvin meillä on veteraanien asiat hoidettu. Kyllä tätä maata kannatti puolustaa. Se oli meidän velvollisuuteemme. En minä sodan kokemuksista katkera ole.

Voit lukea lisää talvisodan ratkaisutaisteluista sekä etulinjan ja koti­rintaman koskettavista ihmiskohtaloista Ilta-Sanomien erikoislehdestä Talvisota.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt