Koko kansan tuntema uutisankkuri Arto Nurmi katosi tv-ruudusta viisi vuotta sitten – kertoo nyt uudesta elämästään

Julkaistu:

Arto Nurmi katosi televisioruudusta viitisen vuotta sitten Ylen yt-neuvottelujen jälkeen.
Varma ja vakaa ääni, ei liian erikoinen ulkonäkö, karismaa tarpeeksi kiinnittämään katsojan huomio, mutta ei liikaa varastamaan huomiota itse asialta.

Tällaiset ovat Arto Nurmen mielestä hyvän uutisankkurin ulkoiset ominaisuudet.

Nurmea oltiin viisi vuotta sitten siirtämässä televisiosta radion aamu-uutisiin, eikä tilanne tuntunut neuvottelulta vaan määräämiseltä. Jälkeenpäin hän viittaa tapaukseen periaatteellisena kysymyksenä, jota hän ei voinut hyväksyä. Sen jälkeen hän oli kahdeksan kuukautta työttömänä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2015.

– Ihan kaikkea ei tarvitse niellä eikä sopeutua. Mutta en ole jäänyt tuota lähtemistä pohtimaan, se ei määrittele minua. Olen saanut tehdä työtä, josta pidin paljon.


Eläkkeelle jäämisen jälkeen parikin puoluetta pyysi Arto Nurmea ehdokkaakseen eduskuntavaaleihin ja kuntavaaleihin. Hän ei lähtenyt.

– En ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen, koska olen toimittaja sydänjuuriani myöten. Toki saa olla jotain mieltä asioista, mutta politiikassa en osaa itseäni kuvitella.

Arto Nurmi asuu nykyään Salossa, vanhempiensa entisessä kotitalossa. Hän ei ole omasta mielestään lainkaan kiinnostava ihminen, ja on tottunut siihen, että vaikka kamera osoittaa uutisankkuria, uutinen on pääosassa.

– En ole lähtenyt esittelemään julkisuudessa vaatekaappini sisältöä enkä lähtenyt mainoskasvoksi, vaikka saman tien Yleltä pois jäätyäni pyydettiin. Televisiossa esiintyminen oli vain minun työtäni.


Nurmi uskoo, että teki työnsä melko hyvinkin, koska sai olla ankkurina niin pitkään. Hän aloitti Yleisradiossa vuonna 1983, ja kävi Ylen leivissä myös BBC:n uutiskoulutuksen. BBC:n selkeän asiallinen tyyli oli hänen mieleensä.

– Silloin Suomessakin valikoitiin tarkkaan, millainen ääni sopii radioon. Tämä on edelleen muualla Euroopassa tapana, ei siellä mennä radioon äänellä, joka häiritsee viestiä.

 

Vien paketteja postiin ja kaikkea semmoista. On hienoa saada olla mukana tyttären elämässä.

1970-luvun lopulla Arto Nurmelle oli selvää, että hän haluaa kokeilla asumista muualla kuin Suomessa. Hän puntaroi BBC:n ja Ruotsin radion suomenkielisten toimitusten välillä ja päätyi jälkimmäiseen. Nuori mies marssi radioasemalle ja kysyi, olisiko siellä hänelle töitä.

– Nuorena on rohkea eikä juuri mieti seurauksia. Olin Ruotsissa töissä neljä vuotta, vuosina 1979–1983.

 

Nyt kun lasten tekemisestä puhutaan niin paljon, niin voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että se on hienoin ja paras asia, joka elämässäni on.

Ruotsissa hän löysi toimittajaidentiteettinsä. Erityisesti mieleen on jäänyt dokumentti, jonka hän teki sairaseläkettä hakevasta miehestä.

– Eräällä Suomesta muuttaneella miehellä oli sotavamma, mikä oli sen ajan Ruotsissa lähes tuntematon käsite. Lopulta mies sai apua Suomesta, ja Ruotsin viranomaiset oppivat suomalaisilta, miten sotavammojen kanssa kannattaa toimia.

Nurmi sai myöhemmin mieheltä kirjeen, jossa tämä kertoi aikoneensa jo hypätä parvekkeelta ennen kuin asia selvisi.

Uutisankkurina Nurmi on tottunut myös järkyttäviin uutisiin. Silti hän kertoo välillä studion oven avatessaan tunteneensa valtavan vastuun. Uutislähetyksessä tiivistyy kymmenien ihmisten työn tulos, ja hän voi mokata kaiken. Tämän hän muistaa Estonia-uutisoinnista.

– Estonia oli minulle liiankin tuttu laiva. Kuljin sillä Ruotsin-vuosina jatkuvasti, vaikka silloin se oli Viking Sally. Tajusin heti ensimmäiset uutiset kuultuani, että sieltä alakerrosten sokkelosta ei pääse ulos pimeällä, kun se valot päälläkin oli hankalaa.

– Kun lähetys alkoi, ajattelin vain, että en saa itkeä.


Toisinaan uutistenlukijalla on vahva tunne, että nyt historian lehti kääntyy. Arto Nurmi muistaa tämän tunteen monesta isosta uutisesta.

– Vuonna 1989 Taivaallisen rauhan aukiolta alkoi uusi aikakausi, vähän kuin Hongkongissa nyt. Samoin Romanian tapahtumat ja Ceausescun teloittaminen ja lopulta koko Itä-Euroopan romahtaminen olivat valtavia tapahtumia. Kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja punalippu vedettiin alas salosta uutislähetyksessä, piti pikkasen nipistää itseänsä, että onko tämä totta.

Nyt uutismies viettää rauhallisia eläkepäiviä, joita rytmittää erityisesti iloinen puuhailu tyttären kanssa. Hänen tyttärellään Kristiina Nurmella on oma vaatemerkki ja liike Helsingissä, ja Arto Nurmi auttelee sen minkä pystyy.

– Vien paketteja postiin ja kaikkea semmoista. On hienoa saada olla mukana tyttären elämässä. Nyt kun lasten tekemisestä puhutaan niin paljon, niin voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että se on hienoin ja paras asia, joka elämässäni on.