Asiantuntijat: Suomessa eletään ”tasa-arvon harhassa” – kunniaväkivaltaan ei puututa riittävästi - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Asiantuntijat: Suomessa eletään ”tasa-arvon harhassa” – kunniaväkivaltaan ei puututa riittävästi

Julkaistu: 30.9.2019 22:50

Varapuhemies Tuula Haatainen kuvailisi kunniaväkivaltaa ennemminkin häpeäväkivallaksi.

Kunniaväkivaltaan liittyy todellisia turvallisuusriskejä, Monika-Naiset ry:n Monika-kriisikeskuksen johtaja Natalie Gerbert kertoi maanantaina järjestetyssä seminaarissa eduskunnan pikkuparlamentissa.

Eräässä tapauksessa turvakodin asiakasta jouduttiin siirtämään vuoden aikana useasta turvakodista toiseen ympäri Suomea. Kesti keskimäärin kolme kuukautta ennen kuin ne, joilta asiakas koetti paeta, löysivät jälleen pakenijan olinpaikan. Pienessä maassa, kuten Suomessa, jossa on vähän maahanmuuttajia, on vaikea kadota. Kyseistä asiakasta etsi kuumeisesti sekä oma että puolison suku.

Tapauksessa oli taustalla huoltajuuskiista, Gerbert kertoo. Pakenijaa ja hänen lapsiaan ei siis voitu välittömästi lähettää turvallisempaan paikkaan ulkomaille kesken huoltajuusprosessin, sillä silloin pakenija olisi voinut syyllistyä lapsenkaappaukseen. Kun kiistasta selvittiin, asiakas saatiin ulkomaille ja hän sai turvallisuustoimenpiteenä muuttaa henkilötunnuksensa loppuosan.

Monika-Naiset liitto ry:n Natalie Gerbertin mukaan naisille räätälöityjä palveluita ei ole Suomessa tarpeeksi.

Samankaltaisia, vakavia esimerkkejä on monia, Gerbert kertoo Ilta-Sanomille. Joissain tapauksissa ainoa mahdollisuus on pako ulkomaille. Gerbertin mukaan tyypillisesti nainen hakeutuu Monika-Naiset ry:n avun piiriin poikaystävän takia. Yhdistys pyörittää Suomen ainoata salaisessa osoitteessa sijaitsevaa turvakotia, Monaa.

Kunniaväkivaltaa ja maahanmuuttajataustaisten naisten kohtaamaa väkivaltaa käsiteltiin eduskunnan Pikkuparlamentissa maanantaina. Varapuhemies Tuula Haataisen (sd) järjestämässä tilaisuudessa kuultiin kunniaväkivallan ja sen uhrien parissa työskenteleviä ihmisiä ja kokemusasiantuntijoita.

Varapuhemies Tuula Haatainen (sd) järjesti seminaarin edistääkseen ja lisätäkseen kunniaväkivallasta käytävää keskustelua.

Ilta-Sanomat käsitteli kunniaväkivaltaa laajassa artikkelikokonaisuudessa elokuussa. Kunniaväkivalta on usein naisiin ja tyttöihin, mutta myös miehiin ja poikiin liittyvää väkivaltaa, jonka tarkoituksena on suojella tai palauttaa perheen tai yhteisön kunnia. Yleensä väkivallan harjoittamiseen ja suunnittelemiseen osallistuu useampi henkilö, mahdollisesti jopa koko lähipiiri.

Väkivalta voi ilmetä esimerkiksi henkisenä, fyysisenä ja taloudellisena väkivaltana, avioliittoon pakottamisena tai kunniamurhana. Yhtään kunniamurhaa ei Suomessa ole tosin varmistettu.

– Tässä väkivaltamuodossa nimenomaan rajoitetaan tyttöjen ja naisten oikeuksia kunnian nimessä. Myös perheen traditioita vastaan taistelevia nuoria miehiä ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia saatetaan pitää uhkana perheen kunnialle.

– Mitä se kunnia on? Kenen kunniasta puhutaan? Mielestäni pitäisi pikemminkin puhua häpeäväkivallasta, eduskunnan varapuhemies Haatainen totesi aloituspuheenvuorossaan.

Ihmisoikeusliiton projektipäällikkö Johanna Latvala työskentelee esimerkiksi kunniaväkivaltaan liittyvien ongelmien parissa.

Vaikka työtä kunniaväkivallan ehkäisemiseksi on tehty jo useita vuosia, on siihen edelleen vaikea puuttua. Ihmisoikeusliiton Johanna Latvalan mukaan usein on kyse siitä, että esimerkiksi viranomaisilla tai kouluilla ei ole tarpeeksi tietoa asiasta. Suomen kansalliset toimet ovat Latvalan mukaan olleet riittämättömiä. Yhtenä syynä on ollut ongelman jättäminen lähes täysin järjestöissä tehtävän työn varaan.

– Viime aikoina on tosin tapahtunut edistystä erityisesti suunnitellun lainsäädännön puolella, Latvala myöntää.

Tilaisuuden päätteeksi varapuhemies Haatainen listaakin lainsäädäntöhankkeita, joilla erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pyritään vähentämään: suostumusperusteisuuden lisääminen raiskauksia koskevaan lainsäädäntöön sekä pakkoavioliittojen ja sukuelinten silpomisen kieltäminen lainsäädännöllä. Moni toimista on osa vuonna 2015 solmittua Istanbulin sopimusta, jota Suomi nyt panee toimeen.

Istanbulin sopimus edellyttää, että kulttuurin, tavan, uskonnon, perinteen eikä ns. kunnian katsota oikeuttavan mitään sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia väkivallantekoja. Viime viikolla sopimuksen toimeenpanoa valvova GREVIO huomioi, että Suomen toimeenpanosuunnitelma ei ole riittävä kunniaväkivaltaan liittyvissä ongelmissa.

Ongelma on kuitenkin vielä syvemmällä lainsäädännössä, arvioi naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvien kysymysten parissa työskentelevä kehityspäällikkö Martta October Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hänen mukaansa suomalainen sukupuolineutraalisuuteen perustuva lainsäädäntö ei tavoita yhteiskunnan sukupuolittuneimpia ongelmia riittävän hyvin. Suomessa eletään tasa-arvon harhassa, October selittää.

THL:n kehittämispäällikkö Martta Octoberin mukaan suomalainen lainsäädäntö ei ole tasa-arvoinen.

– Istanbulin sopimus edellyttäisi valtiolta sukupuolittunutta näkökulmaa naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. Meillä usein keskustellaan, että väkivaltaa kohdistuu myös miehiin ja siksi lainsäädännön ja palvelujen pitää olla samat kaikille, mutta naisiin kohdistuva väkivalta määritelmällisesti kattaa väkivallan, joka kohdistuu naisiin ja tyttöihin siksi, koska he ovat naisia.

– Sukupuolineutraalin lainsäädännön ”häviäjiä” ovat siis ne, jotka kärsivät sukupuolittuneesta väkivallasta, mutta joiden kokema väkivalta ei sen erityispiirteet huomioon ottaen tule rikoslain puitteissa nähdyksi väkivaltana, tästä esimerkkinä vaikkapa monet henkisen väkivallan ja kontrollin muodot, October avaa IS:lle.

Kaikkia kunniaväkivaltaan liittyviä ilmiöitä ei ole erillisesti kriminalisoitu Suomen rikoslaissa. Octoberin mukaan Ruotsissa niitä kirjattiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta Suomessa kehitystä on tapahtunut lähinnä kansainvälisten sopimusten paineesta. October vaatii erilliskriminalisointeja myös Suomeen.

Iso osa kunniaväkivaltaan liittyvästä rikollisuudesta ei koskaan päädy poliisin tietoon. GREVIO kritisoi Suomea myös siitä, että tapausten uhrisensitiivistä esitutkintaa ei voida suorittaa, koska naispoliiseja ei ole tarpeeksi. Samaten kritiikkiä satoi ilmiön parissa työskentelevien ammattilaisten riittämättömästä kouluttamisesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?