rac

Valokuvaaja Peter Jansson kiirehti Utön saarelle seuraamaan Estonian pelastustöitä – näky puuvarastossa oli lohduton

Julkaistu:

Valokuvaaja Peter Jansson dokumentoi Estonian uhrien viimeistä matkaa Utön saarella syyskuussa 1994.
Sen yöllisen herätyksen valokuvaaja Peter Jansson muistaa aina. Ruotsalaisesta Expressen-lehdestä soitettiin ja kerrottiin, että ”näyttää siltä, että matkustajalautta on hävinnyt tutkasta”.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että se tietää tuhatta ihmistä. Aika lähelle osuin. Menin ulos katsomaan ja totesin, että ilma oli hirveä, kauhea sade ja myrsky.

Jansson soitti Ilta-Sanomien silloiselle päätoimittajalle Hannu Savolalle, sillä Jansson työskenteli molemmille lehdille.

– Tieto oli sokki hänellekin.

STT oli lähettänyt salamasähkeen Estonian uppoamisesta kello 2.43.

– Savola ja toimituspäällikkö Erik Rissanen organisoivat melkein koko toimituksen töihin.

Käsissä oli valtava tragedia. Jansson lähti kohti Turkua kahden IS:n toimittajan Olli-Pekka Tiaisen ja Jaakko Lähteen­maan kanssa.

– Aika hiljaisia poikia siinä autossa oltiin, Jansson muistelee tunnelmia.

Hän ehti Turkuun kuvaamaan, kun ensimmäinen pelastettu tuotiin sairaalaan helikopterilla. Se kuva pelastetusta naisesta ehti aamun Ilta-Sanomiin. Huonon sään vuoksi kuvaajia ja toimittajia kuljettamaan valmistautunut helikopteri ei pystynyt nousemaan ilmaan.


– Aloin soitella läpi kunnantoimistoja tietäisivätkö he ketään, jolla olisi tarpeeksi suuri vene, jolla pääsisimme Utön saarelle. Pikku-Nauvosta löytyi mies, jolla oli Norjasta ostettu 32-metrinen kalastusalus. Otin myös Expressenin toimittajat mukaan. Onnettomuushan koski myös ruotsalaisia.

 

Aika hiljaisia poikia siinä autossa oltiin.

Kun Jansson ja toimittajat pääsivät Utön saarelle, toivo oli jo kuollut. Helikopteri toi linnakesaarelle enää ainoastaan kuolleita. Utö oli valmistautunut ottamaan vastaan satoja pelastautuneita. Heitä tuli ainoastaan 24.


Sen jälkeen paareilla tuotiin vain menehtyneitä. Kuolema oli ehtinyt pelastajia ennen. Näky oli lohduton.

– Kuolleita kannettiin paareilla puuvarastoon. Ihmisten mielet vaan synkkenivät kuolleiden määrän lisääntyessä. Heitä tuli yli 60. Joiltakin näkyivät paljaat jalkapohjat, joiltakin käsi, jossa oli sormus. Ne tuntuivat vielä pahemmilta, kuolema jotenkin realisoitui, kun viltin alta näkyi jotain, Jansson muistelee.

Hän seurasi vaneriarkkuihin laitettujen vainajien matkaa Utösta miinalaivalla Turkuun ja ruumisrekan matkaa Helsingin Sörnäisiin. Kuvausreissusta tuli kuin saattomatka. Kirkkoherra Kaj Engström piti muistotilaisuuden vainajille entisessä margariinitehtaassa Sörnäisissä, josta vainajien matka kotimaihinsa alkoi.


Jansson myös kuvaamassa Estonian keulavisiiriä Hangossa. Tärkeää oli päästä myöhemmin kuvaamaan myös yhtä Estonialta selviytynyttä, Per-Erik Ehrnsteniä, nähdä ja kuulla, että kaiken kuoleman keskellä oli myös toisenlaisia tarinoita, vaikkakin harvinaisia.


– Minua ovat aina kiinnostanut selviytymistarinat. Hänen tarinansa teki minuun suuren vaikutuksen. Hän oli jo Estoniaa aiemmin varustautunut siihen matkaillessaan, että aina voi tapahtua jotakin. Hän osasi toimia, kun kaikkein pahin tapahtui.

Jansson ajatteli, että Estonia olisi ollut hänen uransa pahin onnettomuus.

– Sitten tuli tsunami.

Pitkä ura on puettu myös kirjaksi, joka ilmestyy lokakuussa: Tilanne päällä – Suuria uutisia ja arkoja aiheita lehtikuvaajan silmin. Kirjoittaja on Pasi Kivioja ja kirjan julkaisee Docendo.