Hele Mõttus oli jo selvinnyt pois Estonialta, kun viimeiset kauhun hetket iskivät vastaan Viking Mariellan kyljessä

Estonialla myyjänä työskennellyt Hele Mõttus luuli kuolevansa, kun aalto pyyhkäisi hänet mereen.

Hele Mõttus suostuu lähtemään laivamatkoille vain kesäisin, jolloin on tyyntä ja meren lämpötila on lämmin.

28.9.2019 18:00

Syyskuinen sää nostaa virolaiselle Hele Mõttukselle muistot pintaan. Se muistuttaa sitä myrskyistä säätä Estonian onnettomuusyönä, jolloin 23-vuotias Mõttus uskoi elämänsä päättyvän. Syyskuussa mieleen tulevat myös työkaverit, jotka hän menetti turmassa.

– Heidän kuolemansa hyväksyminen oli erittäin vaikeaa. Kaikki kaverini olivat nuoria ihmisiä ja joillakin heistä oli pieniä lapsia, tätä nykyä 48-vuotias nainen suree.

Nuori virolaisnainen oli työskennellyt elektroniikkamyyjänä M/S Estonialla tammikuusta 1993 eli alusta asti. Ennen M/S Estoniaa alus oli liikennöinyt Wasa Kinginä Vaasan, Uumajan ja Sundsvallin välillä. Tammikuussa 1993 se siirtyi Viron alusrekisteriin ja nimi muuttui Estoniaksi.

Estonian uppoamisyönä Mõttus ei saanut unta hytissään kovan merenkäynnin takia. Hänen työkaverinsa jäivät istumaan käytävän päässä sijaitsevaan lepohuoneeseen.

– Olin sängyssä ja yritin saada unta, kun äkkiä laivalla rysähti. Pöydällä ja kylpyhuoneessa olleet esineet putosivat alas. Ajattelin, että on pakko laittaa vaatteita päälle, Mõttus muistaa.

Laiva kallistui niin paljon, että naisen hytti lainehti vedestä. Hän tajusi, että nyt on tosi kyseessä ja on pakko päästä ulos. Mõttus kiirehti kerrosta alempana olevalle 7. kannelle, jossa oli uloskäynti. Kannelle pääseminen ei ollut helppoa ja ihmiset olivat paniikissa. Nainen ehti saada pelastusliivin ja yritti etsiä pelastuslauttaa.

Lue lisää: Sukeltajat kuvasivat dramaattista materiaalia Estonian hylyn sisältä 1994 – videot käynnistivät uskomattoman huhumyllyn laivan ”salatusta kohtalosta”

Aallot olivat valtaisat. Yksi niistä pyyhkäisi Mõttuksen mereen. Hän luuli kuolevansa.

– Ajattelin, että tällaistako on kuolema. Se ei tuntunut silti pelottavalta.

Mõttus mietti, missä suunnassa vedenpinta on ja alkoi pyristellä pinnalle. Se kesti tuskaisen kauan.

Yhtäkkiä vieressä oli pelastuslautta, jolle nainen nostettiin. Siinä värjötteli seitsemän pelastunutta. Turvassa he eivät vielä olleet. Ensimmäisenä uppoamispaikalle saapui auttamaan Viking Linen Mariella. Onnettomuustutkintaraportin mukaan se saapui paikalle klo 2.12. Estonia oli uponnut klo 1.50. Pelastustoimia vaikeutti voimakas merenkäynti.

– Mariellalle nostaminen oli kauheaa. Ensin täytyi kiivetä Mariellan pelastuslautalle ja sieltä meidät nostettiin ylös. Se nostaminen oli järkyttävää, koska pelastuslautta heittelehti Mariellan kylkeä vasten. En tiennyt, selviämmekö vai emme.

Mõttus oli yksi 15 pelastuneesta, jotka nostettiin ylös merestä turvaan Mariellalle. Suuressa tuskassa häntä lohdutti uutinen lapsesta, jonka hän sai tietää saavansa.

– Ajattelin, että olen raskaana, mutta en käynyt vielä lääkärin luona. Sain tietää raskaudestani varmuudella Tukholman sairaalassa. Luulen, että lapsen odottaminen ja syntymä auttoi paljon. Se auttoi ajattelemaan toisia ajatuksia.

Lue lisää: 137 pelastui Estonian uppoamisesta myrskyisällä merellä 28.9.1994 – lue kaikkien tarinat

Hänen poikansa Robin on tätä nykyä 24-vuotias nuorukainen, vanhin perheen kolmesta lapsesta.

Muistikuvat katastrofiyöstä ovat haalistuneet 25 vuodessa, mutta joitakin asioita Mõttus ei voi unohtaa koskaan.

Laivamatkalle hän suostuu lähtemään vain kesäisin, kun on hyvä sää ja meri on lämmin.

– Perhe on halunnut mennä talvella matkalle, mutta minä jäin kotiin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?