Janita, 24, ei päässyt fuksiaisten jatkoille helsinkiläisravintolaan – syynä romaniasu

Julkaistu:

Diakonia-ammattikorkeakoulussa ensimmäistä vuotta opiskeleva Janita Roth uskoo, että ennakkoluulot romaneja kohtaan vähenevät, kun tieto romanikulttuurista kasvaa.
Ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Janita Roth, 24, joutui jättämään luokkansa fuksiaisten jatkot väliin muutama viikko sitten.

Syynä oli jatkopaikaksi valikoituneen helsinkiläisravintola Baarikärpäsen kielto, jonka mukaan romaninaisia ei päästetä ravintolaan, jos he ovat pukeutuneet romanihameeseen.

Ensimmäisenä asiasta kirjoitti Helsingin Sanomat.

Rothin lisäksi samalla Diakonia-ammattikorkeakoulun luokalla on kolme muuta romanihametta käyttävää romaninaista, joiden fuksiaiset jäivät lyhyeen.

– Kävimme asiasta Whatsapp-ryhmässä keskustelua jo ennen fuksiaisia, ja yksi meistä arveli, että ”ei me todennäköisesti päästä sisään”. Ainejärjestön edustaja selvitti asiaa ravintolasta, ja hänelle oli vastattu, että romanihameessa heille ei voi tulla, kuten epäilimmekin, Roth kertoo IS:lle.

Janita Rothin mukaan ravintolan kielto ei yllättänyt luokan romani­opiskelijoita. Sen sijaan muut luokan opiskelijat olivat tiedosta yllättyneitä, ja yksi heistä tekikin asiasta kantelun yhden­mukaisuus­valtuutetulle.

Siitä Roth on kiitollinen.

– Meillä on tosi mahtava luokkahenki. Tuntuu hyvältä, että tällaisen epäkohdan selvittely on otettu yhteiseksi asiaksi.

Ravintola Baarikärpäsen omistaa Night People Group (NPG). Yrityksen toimitusjohtaja Antti Raunio kertoi HS:lle, että kyseessä on vakiintunut käytäntö ja yrityksen virallinen linja. Ravintolaan ei pääse kansallispuvuissa, teatteripuvuissa eikä naisten hääpuvuissa.

Raunio kertoi lehdelle, että ”romaniasun koskettaminen katsotaan epäkohteliaaksi teoksi”. Hänen mukaansa romanit ovat kuitenkin erittäin tervetulleita yrityksen ravintoloihin.

– Uskon, että kyseinen kommentti koskee romanimiehiä, mutta ei meitä naisia, jotka käytämme hametta. Minua ei sinänsä harmita se, ettemme päässeet sisään ravintolaan, koska en niissä muutenkaan juuri käy, mutta se harmittaa, ettemme voineet osallistua kaikille järjestettyyn tapahtumaan, Roth sanoo.

Rothin mukaan romanihame ei ole millään tavoin pyhä, vaan tavallinen, arjessa käytettävä vaate.

– Ihan samalla tavalla kuin valtaväestöön kuuluvalla voi olla huppari ja farkut, tämä on meille arkivaate, jossa kuljetaan joka paikassa, ollaanpa sitten leikkimässä lasten kanssa puistossa tai teemmepä mitä tahansa. On ihan jokapäiväistä, että istuu esimerkiksi junassa toisen matkustajan viereen. Siinä tulee väkisinkin koskettua hametta, eikä siinä ole mitään väärää, hän naurahtaa.

– Toisaalta eihän kukaan mene koskettelemaan myöskään vieraan ihmisen hupparia tai mitä hänellä nyt sattuukaan olemaan yllä. Jokaisella ihmisellä on oma, henkilökohtainen tila ympärillään.

 

Ihan samalla tavalla kuin valtaväestöön kuuluvalla voi olla huppari ja farkut, tämä on meille arkivaate.

Ennakkoluuloja on vähemmän pienillä paikkakunnilla

Janita Roth on vastikään muuttanut Helsinkiin Ähtäristä. Hänen mukaansa pienellä paikkakunnalla moni asia sujui helposti, koska hänet tunnettiin.

– On varmasti niin, että pienellä paikkakunnalla on tiettyjä etuja. Meilläkin sukua on asunut Ähtärissä jo monen polven ajan, ja ihmiset tuntevat toisensa. Täällä niin sanotussa isossa maailmassa on hieman toisenlaista.

Roth ei osaa suoraan vastata, ovatko romanien kohtaamat ennakkoluulot lisääntyneet vai vähentyneet ajan mittaan.

– Toisaalta eivät, mutta toisaalta taas tuntuu siltä, että valtaväestö on saanut lisää tietoa meidän kulttuuristamme. Myös omalla käytöksellään ja olemuksellaan voi vaikuttaa moneen asiaan.

Romanihametta käyttävä nainen joutuu arjessakin usein tilanteisiin, jolloin hän joutuu miettimään, saako samanarvoista kohtelua kuin muut yhteiskunnan jäsenet.

– Esimerkiksi autoa katsastettaessa sitä huolehtii jo etukäteen, millaista kohtelua henkilökunnalta saa. Itselläni on aina käynyt hyvä tuuri, mutta koko ajattelu on tavallaan automatisoitunut tietyllä tavalla.

Roth on itse kokenut huutelua ja nimittelyä. Sitä harjoittavat hänen mukaansa jopa lapset.

– On ollut tilanteita, jossa lapsi on ajanut pyörällä ohi ja huudellut perään, samoin on alettu ”imitoimaan” romaneja. Sitä tapahtuu jonkin verran. On hyvä, että näistä asioista nousee yhteiskunnallista keskustelua ja epäkohdat nousevat esiin.