Jyrki Lehtolan kolumni: Stadi vs. Lande

Julkaistu:

Kolumni
Uudessa globalismissa ei ole rajoja, kirjoittaa Jyrki Lehtola kolumnissaan.
MTV3:lla esitettiin taannoin tietokilpailuohjelmaa Stadi vs. Lande, jonka huumori perustui ihmishalveksuntaan, mutta koska halveksunnan kohteena oli maalainen, ihmisiä ei halveksittu.

Helsinkiläisten tuottamassa ohjelmassa helsinkiläis- ja maaseutujoukkueet kilpailivat siitä, mitä ne tietävät toistensa elämästä. Maalaisilta kysyttiin Helsingin ravintoloista ja helsinkiläisiltä eläimistä, koska Helsingissä nautitaan elämästä ja maalla lypsetään tylsyyteen kuolleita varsoja.

Uudessa globalismissa ei ole rajoja. Yritteliäs suomalainen voi tehdä töitä ja asua missä vain, Berliinissä, New Yorkissa, Lontoossa.

Joku raja globalismille on kuitenkin vedettävä, ja se on vedettävä oman maan sisälle, Helsinki-Vantaan lentoaseman kohdalle. Sen takana ei ole enää mitään, ja jos on, ei tulisi olla, kun niiden kaikkien piti jo muuttaa maalta Helsinkiin lattioita pesemään.

 

Kun maaseutu tyhjenee, niillä, joilla meni huonosti, menee vieläkin huonommin.

Kun keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ilmoitti halustaan pitää tuo väärä Suomi asuttuna, helsinkiläiset tuohtuivat. Miksi? Siellä on vain peltoa ja maalaisia, jotka joko tuhoavat luontoa tai eivät tee mitään.

Siksi siellä ei ole pian muuta kuin tyhjyyttä. Kruununhaassa tyhjyys olisi romanttista ja ajatuksia herättävää, mutta maalla se on vain kokoelma autiotaloja, joissa hiiret pohtivat haulikon tunkemista suuhunsa, koska lähistöllä ei ole Block Partya.

Kun maaseutu tyhjenee, niillä, joilla meni huonosti, menee vieläkin huonommin. Jos on saanut myytyä omakotitalonsa Otanmäestä ja ostettua kaksion Vesalasta, velkaa jää 100 000 euroa, jolloin elämä Helsingissä tarkoittaa istumista metrossa Helsingin alla.

Näistä ihmiskohtaloista ei ole paljon puhuttu, koska ne eivät ole helsinkiläiskohtaloita. Presidentti Sauli Niinistö yritti nostaa asiaa esille, mutta Niinistö on Salosta, tuskin tietää, mistä päin Kalliota saa parasta kombucha-teetä.

Ongelmat ratkeaisivat seuraamalla Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun esimerkkiä, mutta innovatiivisemmin. Kauppakorkeakoulu muutti Helsingistä Espooseen, vaikka se olisi voinut jatkaa matkaansa Kainuuseen.

Samoin voisi toimia suurin osa yliopiston laitoksista, virastoista ja toimistoista. Yleisradio muuttuisi koko maan mediaksi, jos se siirrettäisiin Kouvolaan. Viestintätoimistoilla olisi tilaa visioida Suomussalmella. Jos palaverit voi hoitaa Skypellä Helsingistä San Franciscoon, ne voi hoitaa myös Mänttä–Vilppulasta San Franciscoon.

Kaikki voittaisivat. Maan sisäinen hintataso tasaantuisi. Työn laatu kohenisi, kun maalle muuttaisivat ne, jotka olisivat motivoituneita työhönsä eivätkä Helsinkiin. Kauppoja ja ravintoloita syntyisi kuolleisiin kyliin, ja ympäristökin kiittäisi, kun maaseutu olisi täynnä ex-helsinkiläisiä, joilla ei olisi syytä ottaa taksia minnekään.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt