Lasten tekeminen on Ukrainassa kovaa bisnestä – Sofi Oksanen avaa karua todellisuutta uudessa kirjassaan

Lasten tekeminen on Ukrainassa kovaa bisnestä – Sofi Oksanen avaa karua todellisuutta uudessa kirjassaan

Julkaistu:

Ukrainasta on tullut yksi sijaissynnytys- ja hedelmöitysbisneksen keskuksista kansainvälisille asiakkaille.
Hotelli Ukrainan sisustus vie ajassa taaksepäin. Kirjailija Sofi Oksanen istuu pöydän ääressä hotellin yhdeksännessä kerroksessa sijaitsevassa sviitissä. Hän asettuu ympäristöön luontevasti. Pöydän takana aukeavat komeat maisemat Ukrainan vallankumouksen keskiössä olleelle Maidan-aukiolle.

Oksanen hörppii hiljakseen maitokahvia. Olemme Ukrainan pää­kaupungissa Kiovassa puhumassa huomenna perjantaina julkaistavasta Oksasen uutuus­romaanista Koirapuisto. Se sijoittuu osin Helsinkiin, osin Ukrainaan.

Oksanen on valinnut haastattelu­paikaksi kyseisen hotellin sen historian ja tunnelman vuoksi.

– Minua viehättää tässä se, että jotenkin fiiliksessä näkee neuvostoestetiikan. Tämä on tavallaan pieni historiamatka, ja toivon, että jotain tästä säilytettäisiin. En ole käynyt lapsena neuvostoeliitin sviiteissä, sanotaan näin. Kun kävin täällä ensimmäistä kertaa, oli kiinnostava nähdä, miten parempiosaiset ovat asuneet Neuvostoliitossa hotelleissa.

Olemme kesäisenä päivänä juuri Ukrainassa, koska Koirapuisto sijoittuu osin Ukrainassa kukoistavan hedelmöitysbisneksen maailmaan ja käsittelee muun muassa munasolujen luovutuksen ympärille muodostunutta liiketoimintaa.

Lapsitehtailubisnestä Oksanen käsitteli jo vuonna 2015 julkaistussa viimeisimmässä kirjassaan Norma. Tuolloin hän keskittyi sijaissynnytyksiin ja hiuskauppaan.

– Mutta se aihe, joka siitä jäi pois, olivat munasolun luovuttajat. Se jäi vähän harmittamaan, että heidän tarinaansa ei ollut siinä mukana.


Ukrainasta on muodostunut viimeisten viiden vuoden aikana yksi sijaissynnytys- ja hedelmöitysbisneksen keskuksista kansainvälisille asiakkaille. Pariskunnat eri puolilta maailmaa matkustavat Ukrainaan munasolujen tai sijaissynnytysjärjestelyjen perässä. Lisääntymisjärjestelyihin erikoistuneita yrityksiä on auennut etenkin Kiovassa runsaasti.

Ukraina sallii muun muassa kaupalliset sijaissynnytykset ulkomaalaisille. Tarkkoja lukuja ei ole olemassa, mutta joidenkin asiantuntija-arvioiden mukaan Ukrainassa allekirjoitettaisiin tuhansia sijaissynnytyssopimuksia vuodessa.

– Lainsäädäntö on ollut pitkään poikkeuksellisen löysä tai liberaali. Oranssin lainsäädännön jälkeen tuli myös viisumihelpotuksia ulkomaalaisille, mikä helpotti jo sitä, ettei tänne yksinkertaisesti ollut liian vaikea tulla.

Bisneksen kasvuun Ukrainassa on vaikuttanut muun muassa se, että Thaimaa ja Intia ovat kieltäneet kohdunvuokrauksen ulkomaalaisilta.

– Mikä tarkoittaa sitä, että turistivirta valuu muualle. Ukraina on hyvä vaihtoehto monessakin mielessä eurooppalaisena maana, jossa on paljon valkoisia naisia.


Ukrainan talous romahti vuosina 2014–2015 Itä-Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Itä-Ukrainan sodan lisäksi maan ongelmana on laajalle levinnyt korruptio.

Maa on eurooppalaisittain köyhä, sillä tyypillinen kuukausipalkka Ukrainassa on vain muutamia satoja euroja.

– Ylipäänsä sota vaikutti siihen, että on paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet kotinsa, kurssi on tippunut ja tilanne on eskaloitunut.

Ulkonäöllisistä piirteistään ja koulutustaustastaan riippuen naiselle voidaan maksaa yhdestä munasolujen luovutuksesta sadasta tuhansiin euroja.

– Suomalainen nainen ei välttämättä menisi riskeeraamaan terveyttään sellaisesta summasta, mutta täällä munasolujen luovutuksesta saatu raha voi vastata kuukausituloja tai jopa useamman vuoden tuloja.

Mikään taho Ukrainassa ei pidä luovuttajista tai sijaissynnyttäjistä tilastoa. Myös alan valvonnan on uutisoitu olevan puutteellista.

– Ei ole olemassa esimerkiksi mitään seurantaa näistä naisista, mikä on jo ongelma sinänsä.

– Mutta lainsäädäntö on hidas ja rahan ansainta nopeaa. Ja myös lääketieteellinen kehitys on ollut niin nopeaa, että siinä ei ole ehditty pysyä perässä, ainakin jos lainsäädäntö on niin löperö, kuten täällä. Silloin on hankala puolustaa tai suojata ketään.

Oksanen toivoisi lapsitehtailubisnekseen kansainvälisesti yhtenevää juridiikkaa ja kaltoin kohdelluksi tulleille tahon, jonka puoleen kääntyä. Kokivat kaltoin kohtelua sitten sijaissynnyttäjiksi päätyvät naiset tai lasta toivovat ulkomaalaiset asiakkaat.

– Täällähän syntyy joka vuosi Suomeen kansalaisia. Keinoin, joista ei ole minkäänlaista seurantaa. Toivoisin turvaa kaikille osapuolille. Ukrainassa sijaissynnyttäjillä tai munasolun luovuttajilla ei ole juuri minkäänlaisia oikeuksia. He ikään kuin katoavat järjestelmästä.


 

Täällähän syntyy joka vuosi Suomeen kansalaisia. Keinoin, joista ei ole minkäänlaista seurantaa.


Oksanen aloitti uuden kirjansa kirjoittamisen vuoden 2015 lopulla. Tai tuolloin hän ainakin loi ensimmäisen tiedoston kirjaa varten.

– Mistä tarina alkaa ja mistä sen työstäminen ja materiaalin kerääminen alkaa, sitä on todella vaikea määritellä.

Hän kuvailee itseään henkilöksi, joka tarkkailee jatkuvasti ympäristöään.

– Harvemmin mikään ihan konkreettinen tapahtuma päätyy kirjaan. On vaikeaa sanoa, että mikä sitten loppujen lopuksi päätyy minnekin. Joskus joku paljon puhuva ele, joka rekisteröityy mieleen, saattaa vuosiakin myöhemmin päätyä kirjaan.

Koirapuiston kirjoittamisen aikaan Oksanen matkusteli Ukrainassa ja muualla ja kirjoitti teosta osin ulkomailla.

Oksanen oli päätynyt jo Normaa kirjoittaessaan Dnipron kaupunkiin kehittämään muutamia henkilöhahmoja. Kyseinen kaupunki on myös yksi tapahtumapaikoista Koirapuistossa.

– Tutkin sitä kaupunkia ja havaitsin, että se on äärimmäisen mielenkiintoinen.

– Vietin Ukrainassa viikkoja silloin tällöin. Olen aina pitänyt paikoista, joissa näkyvät historian eri kerrokset ja arkkitehtuuri. Dniprossa on poikkeuksellisen paljon lehtipuita. Se on yksi asia, joka tekee kaupungista viihtyisän.


Oksanen sanoo, ettei tarvitse kirjoittamiseen mitään muuta kuin nettiyhteyden ja tietokoneen.

– Mutta mielelläni kirjoitan pitkissä pätkissä, koska elämäni on jokseenkin liikkuvaista tai matkustelevaista, myös epäsäännöllistä. Sen vuoksi on mahdotonta ajatella, että joka päivä kirjoittaisi x määrän tunteja. Olen pyrkinyt pitämään sellaisia kirjoitusviikkoja, jolloin olen keskittynyt kirjoittamiseen aivan sataprosenttisesti.

Oksanen itse pohtii, että romaani on ennen kaikkea kuvaus korruption vaikutuksesta ihmisen arkielämään.

– Ja rakkaustarina, tietenkin. Aina täytyy olla rakkaustarina, Oksanen hymyilee.

Oksanen on yksi Suomen menestyneimmistä kirjailijoista. Hänen teoksiaan on käännetty kymmenille kielille, ja Suomessa hänen kirjojaan on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Hänet on palkittu muun muassa Finlandia-palkinnolla, Runeberg-palkinnolla sekä Pro Finlandialla.

Esikoisromaani Stalinin lehmien julkaisusta on ehtinyt kulua jo 16 vuotta. Haipakkaa on riittänyt viimeistään 2008 julkaistun ja jättimenestykseksi muodostuneen Puhdistus-romaanin jälkeen.

– Kyllähän tähän tottuu, mutta ei se siitä välttämättä yhtään vähemmän hektistä tee. Ehkä on vähemmän yllätyksiä ja osaa paremmin varautua kaikkeen. Voisi sanoa, että tulee rutinoituneemmaksi.

Oksasen kirjoja on käännetty yli 50 kielelle, joten matkustelua on ollut paljon. Ulkomaiset kirjamessut ja festivaalit ovat tulleet Oksaselle tutuiksi.

Myös nyt julkaistava Koirapuisto on jo ehtinyt herättää kiinnostusta ulkomailla.

– Koirapuiston kohdalla on myyty kaikkien Pohjoismaiden käännösoikeudet.

– Raakaruotsinnos on jo tehty. Seuraava vaihe on, että toivon saavani kohta ensimmäiset sata sivua englanniksi, jotta voin tsekata sen käännöksen. Sen kanssa lähdetään sitten operoimaan niihin maihin, joissa ruotsia ei puhuta.

Ilta-Sanomat vieraili Dniprossa Sofi Oksasen kirjan tapahtumapaikoilla: