Tässä on tiettävästi Suomen ainoa pyörillä kulkeva päiväkoti

rac

Julkaistu:

Kouvolaan kaksi vuotta sitten hankittu Suomen ainoa päiväkotibussi on osoittautunut hintansa väärtiksi.
Kouvolan Jaakonpuiston päiväkodin ovesta tulee ulos reipas ryhmä lapsia. He ovat pukeneet päälleen huomioliivit ja pakanneet selkäänsä repullisen vaihtovaatteita. Sellaisia tarvitaan, sillä tänään ei jäädä omalle pihalle. Päiväkodin edessä odottaa tiettävästi Suomen ainoa päiväkotibussi, johon lapset kiltisti kipuavat.

Sisällä bussissa penkit on ryhmitelty pöytien ympärille. Varhaiskasvatuksen opettaja Henna Kossila ja lastenhoitaja Soili Nesterinen kliksauttavat lapsille turvavyöt. Sitten on aika kuunnella Suomen ainoaa päiväkotibussinkuljettajaa Emmi Niemelää.

– Muistattehan säännöt? Bussin nappuloihin ei saa koskea, eikä turvavöitä avata ennen kuin aikuinen antaa luvan, Niemelä kertaa mikrofoniin.

– Sitten mentiin, huudahtaa etupenkiltä Aleksi.


Aleksi ja muut kyydissä olevat viisi noin nelivuotiasta lasta ovat olleet päiväkotibussissa ennenkin. Kouvola hankki bussin vajaalla 400 000 eurolla vuonna 2017 auttamaan varhaiskasvatuksen tilapulaa.

 

Metsä on mahtava paikka opetella eri asioita. Lapset keksivät paljon myös itse.

Bussi on ollut käytössä siellä, missä on tarvittu. Tänä vuonna se vie joka päivä maanantaista torstaihin yhden vuoropäiväkoti Jaakonpuiston lapsiryhmän retkelle. Perjantaisin bussi on kaikkien Kouvolan päiväkotien käytössä. Lokakuusta alkaen bussi matkaa maaseututaajamiin tarjoamaan avointa varhaiskasvatusta.


Mutta nyt ollaan Kouvolan ytimessä. Ensin körötellään keskuskeittiölle nappaamaan matkaan päivän ruuat. Sitten ajetaan tämän päivän retkikohteeseen Kettumäen kansanpuistoon.

– Kato noita ihania puita Vilja, Emma huokaisee vastapäätä istuvalle ystävälleen.

Ikkunassa vilisee metsää ja taloja, mutta myös tuttuja paikkoja.

– Veturi, Anton kiljaisee nähdessään ostoskeskuksen.

Sitten laitetaan lauluksi.

– Pyörät ne pyörivät ympäri, bussissa raikaa.

 

Kyllä tämä suunnittelua vaatii näinkin. Vuoropäiväkodissa on mietittävä tarkkaan, mitä bussipäivänä tehdään ja millä porukalla, kun lasten hoitoajat vaihtelevat.

Päiväkotibussilla käydään myös esimerkiksi uimahallissa ja kirjastossa, mutta Kettumäen kansanpuisto on yksi suosikkikohteista. Tärkeää on sekä maksuttomuus että sopiva ajomatka. Vaikka bussissa olo on lapsista jännittävää, ei ole tarkoitus, että he istuvat kauaa.


Tärkeää on myös se, että Kettumäen kotieläinpihaa ja vanhoja rakennuksia ympäröi kaunis metsä. Päiväkotibussin yksi tavoite on viedä lapsia sellaisiin ympäristöihin, joihin he ei eivät muuten pääsisi.

– Lapset käyvät enää tosi vähän siviilissä metsässä, puolisen vuotta vakituisena päiväkotibussinkuljettajana toiminut Niemelä arvioi parkkeeratessaan bussia Kettumäen pihalle.

Lapset avaavat turvavyöt, mutta eivät nouse paikoiltaan, ennen kuin saavat aikuiselta luvan. Sitten siirrytään ulos parijonoon ja kävellään pari sataa metriä mäntymetsään ison kiven juurelle.

– Muistatteko, mikä on kaikkein tärkein retkisääntö, kysyy Henna Kossila.

– Pitää aina nähdä aikuinen, Anton ehdottaa.

Se on oikein. Niin kauan kuin aikuinen pysyy näköpiirissä, lapset saavat vapaasti tutkia ympäristöään ja suorittaa aikuisten antamia tehtäviä. Tänään jokaisen on kerättävä omalle paperilapulleen muun muassa kivi, oksa, lehti ja neulanen. Lopuksi työstä otetaan tabletilla kuva.


Aikuisten mielestä vaihtuva oppimisympäristö on päiväkotibussin paras puoli.

– Näiden lasten päiväkoti on keskustassa ja niinpä sen palvelut tulevat tutuksi. Bussin avulla voimme laajentaa näkemystä kaupungista, Nesterinen sanoo.

– Metsä on mahtava paikka opetella eri asioita. Lapset keksivät paljon myös itse, lisää Kossila.

Kuljettaja Niemelä on hetken metsässä ryhmän mukana, mutta palaa sitten bussille. Ennen rekkaa ajaneella Niemelälle on nykyisessä työssään erilaisia työtehtäviä. Sillä aikaa kun lapset tutustuvat metsään ja kotieläimiin päiväkodin työntekijöiden kanssa, Niemelä pyyhkii bussin pöydät, laskee ne alas ja kattaa niille ruokailuvälineet.

Lapset palaavat takaisin bussiin vessan kautta. Kädet on pestävä ja ehkä pissallakin käytävä. Tässä kohtaa bussi ei ole kaikkein kätevin paikka, etenkään talvella. Vaikka bussiin on rakennettu kuivauskaappi, keittiö ja tavallista suurempi vessa, bussi on silti bussi eli hieman ahdas ja epäkäytännöllinen.

– Bussissa työskentely edellyttää varhaiskasvatuksen työntekijöiltä ongelmanratkaisukykyä ja joustavuutta, Kouvolan varhaiskasvatuspäällikkö Helena Kuusisto myöntää.


Kossilaa ja Nesteristä päiväkotibussin olosuhteet eivät haittaa. Kuljettajaa lukuun ottamatta bussissa olo on aikuisille ja lapsille poikkeuspäivä.

– Mutta kyllä tämä suunnittelua vaatii näinkin. Vuoropäiväkodissa on mietittävä tarkkaan, mitä bussipäivänä tehdään ja millä porukalla, kun lasten hoitoajat vaihtelevat, Nesterinen sanoo.

Lapset eivät aikuisten suunnittelua ja suhailua mieti. He istuvat tyytyväisinä penkeillään ja mutustelevat huolettomina perunamuusia ja kalapihvejä.

– Kato, me syötiin kaikki näkkärit! Joulupukki jätti vain muruja, Vilja hupsuttelee.

Normaalina bussipäivänä lapset kävisivät lounaan jälkeen nukkumaan sängyille, jotka loihditaan patjoilla penkkien ja pöytien päälle. Tänään sänkyjä ei kuitenkaan tehdä eikä bussia pimennetä verhoilla, sillä päiväkodin työntekijöillä on iltapäivällä palaveri. Lapset viedään päivälevolle päiväkotiin. Ei siis muuta kuin turvavyöt kiinni ja kotimatkalle.

– Mä näin pupuja, lampaita, kukkoja ja vuohia, Vilja luettelee päivän antia.

– Ne vuohet haisi vähän kakalta, irvistää Emma.

Päiväkodilla huomioliivit laitetaan takaisin päälle ja reput selkään. Emmi Niemelä auttaa lapset sisälle. Sitten hän palaa bussiin. Astiat on palautettava keskuskeittiölle ja menopeli huollettava. Aamulla kyytiin nousevat uudet lapset ja aikuiset.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt