Helsinki varautui natsien petokseen – uutuuskirja avaa salaista operaatiota

Julkaistu:

Marsalkka Mannerheim epäili jo varhain kesällä 1944, että saksalaiset voisivat miehittää Etelä-Suomen.
Mannerheimin epäluulon herätti se, että puna-armeijan suurhyökkäyksen vuoksi avuksi lähetettyjen joukkojen mukana tuli myös esikunta, josta operaatiota oltaisiin voitu johtaa. Näin arvioi Atso Haapala uudessa kirjassaan Osasto H - Pääkaupungin salainen joukko-osasto (Docendo).

Kirja kertoo valmisteluista, joita tehtiin alun perin siltä varalta, että Neuvostoliitto tekisi maihinnousun pääkaupunkiseudulle. Tällainen tuli mahdolliseksi sen jälkeen, kun puna-armeijan joukot mursivat Leningradin saarrostuksen ja etenivät Suomenlahden eteläpuolella kohti Viroa.

Osasto H oli tarkoitus koota jo olemassaolevista joukko-osastoissa. Pääkaupungin puolustukseen olisi käytetty myös lomalla olevia sotilaita, joita yleensä oli kaupungissa paljon. Heidät olisi hälytetty torjumaan hyökkäystä.


Puna-armeijan pelättiin käyttävän myös laskuvarjojoukkoja Helsingin valtauksessa. Puolustamista varten tehtiin suunnitelmia ja listoja aseistuksesta ja varustuksesta.

Kun osasto H lopulta hälytettiin toimintaan syynä ei kuitenkaan ollut vihollinen Neuvostoliitto vaan liittolainen Saksa. Heinäkuussa 1944 Saksa ilmoitti vetävänsä pois yhden Suomen apuna olleen divisioonansa.

Mannerheim sanoi pisteliäästi saksalaiselle kenraalille Walter Erfurthille, että ”ilmeisesti venäläisten oli helpompi kuin saksalaisten lähettää uusia joukkoja Suomeen”. Todellisuudessa Mannerheim pelkäsi saksalaisten aikeita.


Jos divisioona olisi saapunut Helsinkiin laivattavaksi kotiin, se olisi voinut kaapata pääkaupungin. Niinpä Mannerheim toivoi, että divisioona kulkisi Hangon sataman kautta. Saksalaisille selitettiin, että puna-armeija voisi pommittaa joukkoja Helsingissä. Silti myös osasto H määrättiin toimintaan. Jos saksalaiset olisivat kääntyneet Helsinkiin, suomalaiset olisivat olleet valmiita taisteluun.


Haapalan mukaan siihen, että joukkojen haluttiin siirtyvän Hangon kautta, saattoi olla myös psykologinen syy. Jos helsinkiläiset olisivat nähneet vahvan saksalaisjoukon matkalla satamaan, se olisi voinut aiheuttaa paniikkia. Saksalaisten olisi voitu kuvitella pakenevan romahtaneelta rintamalta etenevää puna-armeijaa.

Syy saksalaisten pelkoon oli, että he vastustivat Suomen Neuvostoliiton kanssa käymiä rauhanneuvotteluja. Suomi päätyi kuitenkin erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa. Vielä sen jälkeen saksalainen rynnäkkötykkiprikaati poistui Helsingin kautta. Silloin uhkaa ei pidetty yhtä isona, ilmeisesti siksi, että saksalaisia oli Etelä-Suomessa liian vähän miehitykseen.

Suomalaiset joutuivat kuitenkin taistelemaan heitä vastaan verisesti Suursaaressa Suomenlahdella ja Lapissa.