Yritysjohtaja, tarjoilija, ministeri, kuntosalityöntekijä... 8 suomalaista kertoo ulkonäköpaineistaan: ”Välillä tulee paineita siitä, kun kaikki muut töissä ovat todella timmejä”

Julkaistu:

Ulkonäköasioita joutuu miettimään niin ministeri kuin tarjoilijakin.
Ulkonäkö­paineet vaivaavat ihmisiä paitsi vapaa­-ajalla myös työ­elämässä. Kahdeksan suomalaista kertoo, millaisia ulkonäkö­paineita he kokevat ja mitä ajatuksia ulkonäkö­asiat heissä herättävät.

Essi, 26


26-vuotias imatralainen Essi on työskennellyt kauneudenhoitoalalla kymmenen vuotta. Hän on parturi-kampaaja, meikkaaja, ripsiteknikko, kynsiteknikko, ja lisäksi hän tekee muun muassa kestopigmentointeja ja intialaisia päähierontoja.

Hän kertoo, että kauneudenhoitoalalla ulkonäköpaineet ovat kovat – ja ne ovat alkaneet jo opiskeluaikoina.

– Olen nuorempana saanut esimieheltä noottia, jos hiukset ovat olleet liian löysällä nutturalla tai jos ulkoinen habitus ei ole muuten vastannut liikkeen standardeja. Töihin lähtemiseen onkin aina vaikuttanut se, miten muut minut näkevät, Essi sanoo.


Hän kertoo, että välillä vaatimus näyttää tietynlaiselta on luonut ikäviä paineita.

– On tuntunut stressaavalta, että pitää pukeutua ja laittautua tietyn näköiseksi, kun edustaa kauneudenhoitoalaa.

Hän sanoo, että joskus tekisi vain mieli lähteä ovesta ulos ilman, että pitäisi miettiä sitä, onko ulkokuori tarpeeksi huoliteltu.

Iän myötä ulkonäköpaineet ovat kuitenkin pikkuhiljaa vähentyneet.

– Nyt aikuisiällä on oppinut vaalimaan luonnollista kauneutta.

– Oma tyyli ja maailma ovat muuttuneet sen verran, ettei tarvitse liikaa miettiä sitä, mitä vaatteita pukee ja onko meikkiä tarpeeksi. Nykyään luotan enemmän siihen, että näytän hyvältä. Mielestäni hymy ja urheileminen tekevät ihmisen kauniiksi, ja hyvä olo huokuu ihmisistä kauneutena.

Julia, 25


Tarjoilijan töitä tekevää helsinkiläistä Juliaa, 25, ovat vuosien varrella silloin tällöin vaivanneet alan kapeat ulkonäköstandardit. Hänellä on rastat ja tatuointeja, ja välillä poikkeava ulkonäkö tuntuukin aiheuttavan ongelmia.

– Suhtautuminen rastoihin on vähän fifty–fifty. Ne ovat joko tosi kiva jäänmurtaja, josta syntyy keskustelua, tai sitten niiden takia ajatellaan, että en ole ammattilainen tai että olen likainen hippi, jota ei pidä ottaa tosissaan.

– Toisaalta se, ettei oteta tosissaan, saattaa liittyä naisena olemiseenkin, Julia miettii.

Varsinkin kesämökillä rennoissa vaatteissa ja ilman meikkiä viihtyvä nainen sanoo, että ennen työvuoroa täytyy aina kiertää rastat tarkasti tiukalle nutturalle ja meikata hyvin.

– Voisin varmaan mennä töihin ilman meikkiä, mutta jos menisin, se varmasti herättäisi kysymyksiä siitä, miksi minulla on niin tummat silmänaluset. Töissä täytyy yrittää näyttää pirteältä ja skarpilta.



Julia kertoo tehneensä tarjoilijan töitä myös ulkomailla ja siellä kerran lähteneensä töihin vähemmän laittautuneena.

– Jätin hiukset roikkumaan sellaiselle puoliponnarille. Heti tuli esimies kysymään, että mikä juttu tämä on ja miksi et ole laittanut nutturaa.

– Toisaalta palvelualalla on joskus ollut paljon nykyistä tiukempaa se, ettei saa olla lävistyksiä ja tatuointeja ja vihreitä hiuksia ja muuta. Nykyään tuntuu, että ulkonäkö ei ole niin iso este ottaa töihin.

Kaupungilla liikkuessaan Julia sanoo usein laittautuvansa ihan vain siksi, ettei häntä kohdeltaisi kuin teini-ikäistä.

– Tuntuu, että jos on ilman meikkiä ja rennot vaatteet päällä, palvelu eri paikoissa on ihan eritasoista kuin silloin, jos on hienot kengät ja huulipunaa.

Saara Leskinen, 26


Painonnostaja Saara Leskinen, 26, kertoo nuorempana usein miettineensä, että hänen pitäisi olla pienempi ja hoikempi.

Painonnoston aloittaminen on kuitenkin vaikuttanut oman ulkonäön kokemiseen positiivisesti. Leskinen aloitti harrastuksen vuonna 2013.

– Painonnoston myötä olen alkanut enemmän ajatella suorituskykyä ja sitä, mihin kroppa pystyy kuin sitä, miltä se näyttää.

Painonnostossa kilpaillaan painoluokissa, joten oman painon seuraaminen on yksi tärkeä osa lajia. Leskinen kertoo, että aluksi oman painon tarkkaileminen ja siitä puhuminen tuntui oudolta, mutta siihen tottui nopeasti.

Hän kuitenkin myöntää, että välillä jatkuva painontarkkailu rasittaa.

– Mutta se tehdään ihan eri lähtökohdista, kun painoa tarkkaillaan siitä näkökulmasta, että täytyy pysyä tietyssä painoluokassa eikä siksi, että olisinpa vatsasta laihempi tai reidestä pienempi.

Leskinen on aiemmin harrastanut muun muassa rytmistä voimistelua ja joukkuevoimistelua, ja vaikka hän itse saikin harrastaa lajia terveessä ympäristössä, Leskinen tietää, ettei niin aina ole.

– Painonnostossa on se hyvä puoli, että ketään ei kiinnosta toisten paino missään muussa mielessä kuin siinä, että pysytään omassa painoluokassa.


Nykyään Leskinen harjoittelee painonnostoa 5–6 kertaa viikossa. Kun siihen lisää myös muun harjoittelun, treenikertoja kertyy viikossa 8–9. Tavoitteena naisella olisi päästä kisaamaan ensi vuonna järjestettäviin Tokion olympialaisiin.

Leskinen toivoisi, että ihmiset oppisivat katsomaan omia vartaloitaan pikemminkin sen kautta, mikä niissä on mahtavaa kuin sen kautta, mikä niissä on vialla.

– Toivon, että nuoretkin ihmiset ymmärtäisivät sen, että meidät kaikki on rakennettu eri tavoin. Toivon, etteivät ihmiset vertaisi itseään niin paljon muihin.

– Itse en esimerkiksi ole kovinkaan pitkä, ja minulla on aina ollut aika lihaksikkaat jalat. Nuorena jalat olivat sellainen osa kropastani, mistä en pitänyt, mutta painonnostossa vahvat jalat ovat nimenomaan vahvuuteni.

Leskinen kertookin välillä käyttäneensä kavereidensa kanssa somessa aihetunnistetta #pattireidet.

– Se tuli siitä, että sen sijaan että voivoteltaisiin, kun on niin isot reidet, niin ajateltaisiin, että onpa siistiä kun meillä on tällaiset. Asioihin täytyy vain löytää näkökulma, Leskinen sanoo ja virnistää.

Joonas, 29

Aalto-yliopistossa bioinformaatioteknologiaa opiskeleva Joonas, 29, sanoo, että vuosien varrella ulkonäköpaineita on ollut eri aikoina hieman eri asioista. Viime vuosina paino on hieman noussut, mikä on tuottanut päänvaivaa.

– Siitä on tullut välillä sellaisia ajatuksia, että pitäisi varmaan ryhdistäytyä ja tehdä asialle jotain, Joonas kertoo.


– Paino on ehkä itselleni se kaikkein pahin asia. Se näkyy arjessakin, kun mietin välillä sitä, ajattelevatko muut, etten syö hyvin tai liiku. Tiedän itse, että liikun ja käyn salilla, mutta joskus silti mietityttää, mitä muut ajattelevat.

Joonas toteaa, että ulkonäköpaineet kumpuavatkin lähinnä ulkopuolelta, sillä hän itse ei ole koskaan yrittänytkään näyttää miltään fitnessmallilta.

Joonas uskoo, että hyvä itsetunto suojelee monelta – varsinkin liian kovilta ulkonäköpaineilta. Vaikka joskus kaverit kommentoivatkin esimerkiksi, että ”onpa sun maha kasvanut”, asia ei jää vaivaamaan.

– Miehet varmasti kommentoivat toistensa ulkonäköä rohkeammin, mutta ei siinä ole tarkoitus satuttaa tai loukata. Se on vain sellainen ystävällinen tervehdys.

– Vaikka ihan varmasti joitain se kuitenkin loukkaa ja kommentit jäävät pyörimään mieleen, hän lisää.

Maria Ohisalo, 34

Sisäministeri Maria Ohisalo, 34, (vihr) kertoo, että hänen ulkonäköään on poliitikon uran varrella kommentoitu paljon – myös ikävästi.

– Tämä kommentointi osoittaa, että valitettavasti ulkonäkö vaikuttaa siihen, miten naisten osaamista ja asiantuntijuutta arvioidaan.

– Kun huomio viedään ulkonäköön, jää asiantuntijuus ja poliittinen sisältö helposti sivuun, Ohisalo sanoo.

Ohisalo toteaa, etteivät ilkeät ulkonäkökommentit juuri vaikuta häneen. Silti hän toivoo, ettei joutuisi kovettamaan itseään ”tällaista törkyä vastaan”.

– Olen pystynyt sivuuttamaan saamani kommentit pääsääntöisesti hyvin, mutta tärkeä osa poliitikon ammattitaitoa on empatia ja herkkyys kuulla ihmisiä. Asiattomat viestit heikentävät tuota herkkyyttä, Ohisalo harmittelee.


Poliitikon ammatti asettaa tiettyjä paineita näyttää huolitellulta ja skarpilta. Aina se ei kuitenkaan onnistu, kun työpäivät venyvät pitkiksi tai aamulla täytyy olla asialla jo kukonlaulun aikaan.

– Ministerin päivään kuuluu usein tapaamisia korkea-arvoisten edustajien kanssa, joihin haluaa tulla huolitellun näköisenä paikalle. Raja huolitellusta ulkonäöstä varsinaisiin ulkonäköpaineisiin on kuitenkin häilyvä, ja siitä on hyvä olla tietoinen, ettei antaisi ulkonäköpaineiden vaikuttaa liikaa omaan toimintaan, Ohisalo miettii.

– Aina ei voi antaa itsestään kaikkein energisintä vaikutelmaa. Toisaalta minusta on myös tärkeää näyttää, että me poliitikot olemme ihan tavallisia ihmisiä ja meitä on moneksi.

Ministerinä aloittamisen myötä esimerkiksi televisioesiintymiset ovat lisääntyneet. Se taas on herättänyt ihmiset vielä aiempaakin enemmän kommentoimaan muiden asioiden lomassa myös hänen ulkonäköään.

Vaateteollisuuden ympäristökuormituksesta huolestunutta Ohisaloa harmittaa esimerkiksi se, että julkisuudessa paheksutaan sitä, jos naispoliitikolla on usein samat vaatteet päällä.

Ohisalo sanoo, että ikä on muuttanut suhtautumista omaan ulkonäköön.

– Iän myötä itsevarmuus on lisääntynyt ja ulkonäköön liittyvät epävarmuudet vähentyneet.

Ohisalo arvelee, että siinä missä nuorten naisten asiantuntijuutta sivuutetaan keskittymällä ulkonäköön, iän myötä naisten on toisaalta vaikeampi päästä näkyville ylipäätään.

– Nainen on siis aina joko liian nuori, vanha, näkyvä tai näkymätön. Tasa-arvossa on tässäkin vielä tekemistä.

– Toivon, että ihmiset voisivat keskittyä enemmän elämään kuin muiden ihmisten ulkonäköodotuksiin.

Ramona, 28

Sirkustaiteilija Ramona, 28, kertoo, että etenkin ulkomailla esiintyessä ulkonäkö on usein yksi iso tekijä siinä, kuinka hyvin töitä on mahdollista saada.

Ramona työskenteli useita vuosia freelance-sirkustaiteilijana Lontoossa, missä hän teki paljon esimerkiksi klassista kabareeta. Hän kertoo, että ulkonäköpaineet kasvoivat sitä mukaa, kun hän ymmärsi, miten suuri merkitys ulkonäöllä on alalla menestymisessä.

– Lontoossa ollaan tarkkoja siitä, että varsinkin akrobaattina pitää olla tosi timmi. Siellä asuessa täytyi vähän vahtia painoa koko ajan. Toki asutkin olivat sellaisia, että ne paljastavat aika paljon.

– Mutta kyllä sen huomasi, että jos on kaksi teknisesti samantasoista artistia joilla on samantasoinen esitys, niin se, joka on ”hoteissa” mitoissa, saa keikan.


Ramona kertoo, että Lontoossa asiakkailta tuli usein etukäteen lista toivomuksia esiintyjän ulkonäköasioista.

– Kynnet pitää olla laitetut, hiuksissa ei saa olla juurikasvua... Lontoossa ei tulisi kuuloonkaan mennä esiintymään ilman tekoripsiä.

– Englannissa saatetaan myös sanoa, että keikalle etsitään naisartistia koossa 8. Se vastaa Suomessa kokoa 34, eli aika pieni pitää olla. Vaatimus naamioidaan siihen, että sanotaan, että se johtuu esiintymisvaatteista, vaikka itsehän he ovat sen pienen puvun ostaneet, Ramona sanoo ja naurahtaa.

Hiustenlaittoa inhoava Ramona kertoo käyneensä Lontoossa asuessaan kampaajalla kuuden viikon välein, jotta hiukset olisivat aina tip top eikä niiden tuunaamiseen tarvitsisi kuluttaa niin paljon aikaa ennen esiintymistä.

Tänä vuonna takaisin Suomeen muuttanut Ramona kertoo, että Suomessa hän tekee hieman Lontoon-aikoja kokeellisempaa sirkusta muun muassa Recover Laboratoryn kanssa. Hän sanookin, etteivät kynsien ja ripsien kaltaiset ulkonäköseikat ole Suomessa niin keskiössä kuin Lontoossa.

– Recover Laboratoryssa se, miten laittaudumme keikalle, ei perustu siihen, että tekisimme itsestämme mahdollisimman hyvännäköisiä. Siellä mennään enemmän mielenkiintoisuus ja luovuus edellä.

Ramona toteaa, että ulkonäkökriteerit ovat sirkusalalla eri maissa hyvin erilaisia.

– Suomessa ilmapiiri on vapaampaa ja luovempaa. Täällä kyylätään ulkonäköjuttuja vähemmän kuin esimerkiksi Euroopan isossa skenessä.

– Kun olin Kiinassa treenaamassa, siellä oli tärkeää se, että on pieni, laiha ja valkoinen. Se oli se juttu.

Raija, 27

Tampereella kuntosalilla myyntityötä tekevä Raija, 27, sanoo pähkäilevänsä ulkonäköön liittyviä asioita vähän väliä. Kun on töissä paikassa, jossa moni työkaveri on viimeisen päälle treenattu, omasta ulkonäöstä tulee välillä huonommuuden tunne.

– Ihmiset aina ajattelevat, että kun on kuntosalilla töissä, on tosi fit ja rasvaprosentti lähentelee nollaa – ja niin se onkin monella personal trainerilla ja jumppaohjaajalla.

– Välillä tulee paineita siitä, kun kaikki muut töissä ovat todella timmejä, Raija sanoo.


Silloin tällöin mieleen hiipikin ajatus siitä, pitäisikö käydä itse salilla enemmän tai syödä terveellisemmin. Varsinkin alkuaikoina Raija kertoo miettineensä aina tarkkaan, mitä pukee töihin päälle, ettei näyttäisi mistään kohtaa ”lihavalta”.

Liikunnanopettajanakin työskennellyt nainen kuitenkin toteaa, ettei ulkonäkö kerro siitä, miten urheilullinen tai hyvinvoiva on. Hän harrastaa itse aktiivisesti muun muassa lumilautailua ja vaeltamista.

– Urheilen tosi paljon ja syön pääasiassa terveellisesti, mutta välillä syön myös pizzaa ja juon olutta. Ei se tee minusta yhtään sen huonompaa ihmistä, Raija sanoo ja naurahtaa.


Hän toteaa, että on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat aloittaa liikunnan, mutta ovat epävarmoja itsestään ja ajattelevat esimerkiksi olevansa liian lihavia ja taitamattomia tulemaan salille.

Siksi hän kertookin jatkuvasti kannustavansa asiakkaita uskaltautumaan salille huolimatta siitä, miltä kukakin näyttää. Hänestä olisi hyvä, jos kuntosalit markkinoisivat palveluitaan yhä enemmän sen kautta, että kaikenlaiset ihmiset ovat salille tervetulleita.

– Yritän sanoa asiakkaille sitä, ettei salille kannata tulla muiden takia tai siksi, että media tai joku Kim Kardashian antaa sellaista kuvaa, että salilla pitäisi käydä.

– Kuntoilla pitäisi siksi, että siitä tulee itselle hyvä olo.

Ninni Arion, 41

Messu- ja näyttelyprojekteihin keskittyvän Wulff Entre Oy:n toimitusjohtaja Ninni Arion, 41, kertoo nuorena kyllästyneensä jakkupukuihin pahanpäiväisesti.

– Kun olin lukenut kauppatieteitä ja lähdin ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkaani, minulle tuli vähän yllätyksenä se, että siihen aikaan oli vielä aika paljon tytöttelyä ja sellaista.

– Jotta nuoret naiset otettiin tosissaan, piti pukeutua konservatiivisemmin kuin ehkä omanikäiset yleensä. Jakkupuku toimi tavallaan panssarina, jolla keräsi itsevarmuutta ensimmäisiin palavereihin ja kohtaamisiin, Arion kertoo.

Hän miettii, ettei maailma ole toisaalta siinä mielessä muuttunut, että edelleen nuorten täytyy pukeutua töihin hieman normaalia konservatiivisemmin, jos haluaa tulla otetuksi tosissaan.


Myyntikursseilla painotettiin sitä, millaista on hyvä bisnespukeutuminen. Liian antavat kaula-aukot tai lyhyet hameet tulee jättää kotiin, ja etenkin ensimmäisessä työpaikassa teroitettiin, että hameen kanssa täytyy aina olla sukkahousut.

Arion suhtautuu bisnesmaailman ulkonäköpaineisiin nykyisin kahtalaisesti: Toisaalta niitä tulee välillä kyseenalaistettua ja toisaalta ulkonäköön panostaminen käy myös osittain järkeen.

– Kun on tällaisessa ammatissa, niin esimerkiksi siitä, että pureskelee kynsiä, näkee, että on epävarma itsestään. Pienetkin asiat saattavat luoda sellaisen kuvan, ettet ole luotettava palveluntarjoaja. Kun ihminen pitää itsestään huolta, hän antaa sellaisen vaikutelman, että pitää varmasti myös yrityksen investoinneista ja rahoista huolta.

On aloja, joissa esimerkiksi tatuoinnit ja lävistykset ovat hyväksyttyjä, mutta varsinkaan kansainvälinen bisnes ei Arionin mukaan kuulu siihen kategoriaan.

– Tatuoinnit voidaan rinnastaa esimerkiksi rikollisuuteen tietyissä kulttuureissa. Jos haluaa tatuoinnin ottaa, se kannattaa laittaa sellaiseen paikkaan, joka ei näy bisnespukeutumisessa.

– Varsinkin konservatiivisissa maissa täytyy kiinnittää huomiota myös ulkonäköasioihin, jos haluaa luoda uraa ja tehdä kauppaa. Välillä voi tuntua siltä, että mitä vaikkapa kielilävistykseni kuuluu kenellekään, mutta se voikin olla kaupan este.

Omaan pukeutumiseensa toimitusjohtaja on alkanut suhtautua sallivammin iän myötä. Kolmenkympin tienoilla kiristävät ja epämukavat jakkupuvut saivat jäädä.

– Nyt uskallan olla oma itseni eri tavalla ja esimerkiksi pukeutua töihin naisellisemmin.

Lue kaikki Oon hyvä näin -juttusarjan jutut täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt