Jukka Tennilän kolumni: Mitä tehdä Postille?

Julkaistu:

Postin tilanteesta keskustellaan alkaneena syksynä vilkkaasti, ja poliitikkojen osallistuminen keskusteluun on asiaankuuluvaa, koska Posti on valtion omistama yhtiö.
Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd) voi milloin tahansa kutsuttaa koolle yhtiökokouksen, joka ilmaisee omistajan tahdoksi maan hallituksen haluaman kannan. Enää tarvitsee tietää, mitä hallitus haluaa.

Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelma on postiasiassa harvasanainen. Hallituksen paperin mukaan turvataan ”postipalvelujen oikeudenmukainen saatavuus koko maassa”. Eriäviä näkemyksiä on siitä, mitä tämä turvaaminen vaatii.

Postin johdon mielestä Posti suoriutuu edessä olevista ongelmista vain palkkakustannuksia pienentämällä, sillä tavoiteltua 150–200 miljoonan euron säästöohjelmaa ei voida palkkoihin kajoamatta toteuttaa. Postin työntekijät sanovat siihen, ettei valmiiksi pieniä palkkoja käy pienentäminen.

Valtion omistama yhtiö ei Posti- ja logistiikka-alan unionin (PAU) puheenjohtajan Heidi Niemisen mielestä voi ottaa tehtäväkseen tuottaa työssä käyviä köyhiä.

 

Toimitusjohtaja Heikki Malisen palkalla tarkka mies tulee joten kuten toimeen.

Palkanalennuspaineita on keskustelussa hyvään suomalaiseen tapaan taustoitettu paheksumalla Postin johdon tähtitieteellisiä ansioita. Tikun nenään on nostettu toimitusjohtaja Heikki Malisen vuosipalkka, joka bonuksineen lähenee miljoonaa euroa.

Sellaisella palkalla tarkka mies tulee joten kuten toimeen, joskaan tuhlailuun ei tietenkään ole varaa – varsinkaan sen jälkeen, kun Malinen tarjoutui tänä vuonna luopumaan kahden kuukauden palkastaan.

PAU:n Niemisen kunniaksi voidaan sanoa, ettei hän ole elämöinyt Postin johdon palkoilla. Sen sijaan hän on puolustanut oman väkensä palkkoja eli tehnyt juuri sitä, mistä hänelle maksetaan palkkaa.

Malisen ansioita selittää Postin suoriutuminen sille asetetuista tulostavoitteista. Tosin nämä tavoitteet eivät ole kaksisia. Rahaa on tullut taloon omistajalle tuloutettavaksi, mutta kääntöpuolena on toissa vuonna tarkistetussa postilaissa hyväksytty palvelutason lasku.

Kirjepostia ei enää tarvitse jakaa viitenä päivänä viikossa. Ihmiset ovat huomanneet, ettei laatikkoon tätä nykyä tule kirjeitä tiistaisin. Lisäksi kirjeiden tavoiteltua kulkunopeutta on hidastettu. Tavoitteet on helppo saavuttaa, jos ne lasketaan kyllin alas.

Toimittaja Johanna Korhonen kirjoitti Avussa, että posti ehti olla kolme ja puoli sataa vuotta palvelulaitos, kunnes ”me omistajat keksimme, että postin pitää olla firma, ihan oikea yritys”.

Tämä ihan oikea yritys tuskailee nyt digiajan aiheuttamaa kirjepostin vähenemistä. Epäonnistumisia selitellessään Posti kuitenkin vetoaa myös postin paljouteen. Se sanoo kuljettavansa aikayksikössä miljoonia lähetyksiä, ja jos pieni osa myöhästyykin, valtaosa tulee ajoissa perille.

Yhtenä vaihtoehtona Postin tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa on mainittu yhtiön pilkkominen: perinteinen lehti- ja kirjepostin jakelu eriytettäisiin muista toiminnoista, jotka vietäisiin pörssiin.

Ajatus laitoksen jakamisesta on ollut esillä aikaisemminkin. Asko Saviahon vuosikymmenten takaisella johtokaudella vanha veijari, kirjailija Arvo Salo ehdotti, että posti jaettaisiin kahtia. Salon ideana oli, että postin toinen puolisko toimisi tehokkaasti ja toista johtaisi Asko Saviaho.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.