Ylimpänä terveysvirkamiehenä aloittava Kirsi Varhila sanoo suoraan, mikä Suomessa on pielessä: kalliita hoitoja on karsittava - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mihin on varaa? Kirsi Varhila vaatii poliittisilta päättäjiltä linjanvetoja priorisoinnista.

Ylimpänä terveysvirkamiehenä aloittava Kirsi Varhila sanoo suoraan, mikä Suomessa on pielessä: kalliita hoitoja on karsittava

Sosiaali- ja terveysministeriön ylimmäksi virkamieheksi nouseva Kirsi Varhila sanoo, että Suomessa pitää avoimesti keskustella priorisoinnista. Kalliit hoidot eivät aina auta esimerkiksi syöpäpotilasta.


13.9.2019 6:03

Terveydenhuollon resurssien väheneminen herättää huolta.

Yle uutisoi aiemmin tällä viikolla Helsingin Meilahdessa sijaitsevan Uuden lastensairaalan ongelmista. Ylen MOT:n mukaan viime vuonna avattua sairaalaa ovat piinanneet vesivahingot, tekniset ongelmat ja hoitajapula. Osa Ylen anonyymisti haastattelemista hoitajista pelkää jopa vaarantavansa potilasturvallisuuden.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä lokakuun alussa aloittava Kirsi Varhila on sitä mieltä, että Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla pitäisi kohdistaa katseita aivan uudella tavalla rahan käyttöön.

Varhila sanoi maanantai-iltana Ylen A-studiossa suoraan, että suomalaisesta terveydenhuollosta puuttuu resurssien priorisointikeskustelu.

– Meiltä puuttuu ihan oikeasti tästä maasta aito priorisointikeskustelu. Se on todella raadollista, Varhila sanoi televisiossa.

Meilahden Uudesta lastensairaalasta on selvinnyt ikäviä tietoja.

Aihe on tulenarka, mutta siitä on Varhilan mukaan pakko voida keskustella avoimesti. Hän kertoo aiheesta nyt lisää IS:n haastattelussa.

– Tosiasia on, että Suomi on ikääntyvän väestön maa. Pärjäämme tällä hetkellä hyvin OECD:n vertailuissa ja teemme laadukkaita palveluita. Jotta palvelut olisivat jatkossakin yhdenvertaisesti koko maassa saatavilla, niin yhtälöön tulee väistämättä haasteita, Varhila aloittaa.

Hän sanoo samaan hengenvetoon, että Suomessa ollaan jo nyt pahasti myöhässä asian kanssa.

– Näihin haasteisiin olisi pitänyt varautua huomattavasti paremmin jo ennakolta. Nyt tätä ollaan viime tipassa miettimässä.

Varhila on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriössä töitä kuuden vuoden ajan. Hän tekee tällä hetkellä vielä töitä STM:n sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausosaston osastopäällikkönä. Työssään hän on viime vuosina johtanut sote-lakien valmisteluita ja tehnyt asiantuntijatyötä soten parissa.

Nyt hänestä tulee ministeriön ylin virkamies, jolla on merkittävä rooli tulevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.

Varhilan mielestä julkisella rahalla annettavien hoitojen ja palvelujen reunaehdot pitäisi ehdottomasti määritellä tarkemmin.

– Lähtökohta on, että kaikki kansalaiset hoidetaan, mutta se, että mitä hoitomenetelmiä tai hoitomuotoja meillä käytetään, niin siihen pitäisi olla selkeä kustannusvaikuttavuusanalyysi takana. On uusia äärettömän kalliita hoitoja, joiden vaikuttavuus saattaa olla huono, hän paukauttaa.

Käytännössä Varhila tarkoittaa tällä erityisesti kallista erikoissairaanhoitoa ja kalliita lääkkeitä. Kun häneltä kysyy esimerkkiä, hän mainitsee syöpähoidot.

– Kun on vakava sairaus, niin jokainen meistä ajattelee, että siihen pitää saada se paras mahdollinen hoito. Kuitenkin joskus voi olla niin, että hoito ei kerta kaikkiaan auta ja sairaus etenee hoidosta huolimatta.

Kirsi Varhila aloittaa ensi kuussa STM:n ylimmässä virassa.

Toivonkipinä saa potilaat ja heidän läheisensä toivomaan, että kallista hoitoa voitaisiin silti jatkaa.

– Lääkärin voi olla hankalaa kieltää potilailta siinä kohtaa sitä nimenomaista hoitoa, vaikka hän tietäisikin, että hoito ei kyseisen potilaan kohdalla auta.

Varhilan mukaan erikoissairaanhoidossa on havaittavissa jo nyt ongelmallinen ilmiö: potilaat valikoivat omin päin sairaaloita kalliimpien hoitometodien perässä. Tällainen ”hoitoshoppailu” koituu yhteiskunnalle kalliiksi.

– Potilailla on Suomessa valinnanvapaus erikoissairaanhoidon osalta. Osa potilaista osaa hakeutua sen perusteella niihin sairaaloihin hoitoon, joissa käytetään ehkä vähän kalliimpia, mutta ei välttämättä edes yhtä hyvin vaikuttavia menetelmiä.

– On inhimillistä ja ymmärrettävää, että potilaat käyttäytyvät näin. Kaikkiin sairauksiin ei kuitenkaan ole parantavia hoitomuotoja.

Hän huomauttaa, että päätökset hoitojen lopettamisesta ovat terveydenhuollossa täysin arkipäiväinen asia.

– Lääkärit tekevät näitä hoitojen lopettamispäätöksiä koko ajan.

Hoidon priorisointi voi kuulostaa raadolliselta, kun kyseessä on ihmisen koko elämä.

Lääkärin etiikkaan kuuluu kuitenkin erottamattomasti hoidon priorisointi. Asiasta löytyy lisää tietoa muun muassa Lääkäriliiton kotisivuilta.

Käytettävissä olevat voimavarat eivät riitä kaikkien tärkeinä pidettyjen asioiden tekemiseen tai kaikkien mahdollisesti potilasta hyödyttävien hoitojen antamiseen.

Hoidon priorisointia on tehty aina. Useimmat hoitopäätökset sisältävät vaihtoehtoiskustannuksia: samalla ajalla tai resursseilla olisi voitu hoitaa joku toinen potilas, sanotaan Lääkäriliiton sivuilla.

Varhila painottaa, että olisi elintärkeää ymmärtää tämä logiikka yhteiskunnallisella tasolla. Vain siten terveydenhuollon resurssit saadaan riittämään kaikkien auttamiseen.

– Jokin kallis hoitomuoto saattaa toimia vaikka vain yhdelle potilaalle. Jos se toimii, niin ilman muuta se otetaan käyttöön. Mutta jos se on kallis hoitomuoto ja sen vaikutus on kyseenalainen, niin siihen ei todellakaan kannata panostaa.

–Monilla on paljon ongelmia sekä sosiaali- että terveystasolla ja he eivät saa tarvitsemaansa apua, Varhila sanoo IS:lle. Kuvituskuva.

Jatkossa kalliiden hoitomuotojen ja lääkkeiden kannattavuutta pitäisi arvioida paljon tarkemmin.

– Tästä asiasta ei ole saatu poliittisessa päätöksenteossa riittävän lujaa otetta Suomessa. Se on kaiken kaikkiaan säädöskysymys.

Varhilan mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon resurssipula kulminoituu osaltaan erikoissairaanhoitoon ja sen kalliiseen hintaan. Yksittäisten potilaiden hoidot voivat maksaa useita tuhansia euroja hoitokertaa kohden.

Suomeksi sanottuna: jos sosiaali- ja terveysalalla suunniteltaisiin rahan käyttöä tarkemmin ja analyyttisemmin, perustason hoitoon voitaisiin panostaa paljon enemmän.

– Monilla on paljon ongelmia sekä sosiaali- että terveystasolla ja he eivät saa tarvitsemaansa apua. Pitäisi miettiä, miten heidän elämäänsä voitaisiin parantaa jo perustasolla ja näin myös ennaltaehkäistä isompia ongelmia.

Saattohoito ja ikäihmisten hoitaminen näiden viimeisten elinvuosien aikana ovat asioita, joille niin ikään täytyy voida omistautua.

– Palvelun näkökulmasta ne ovat raskaimmat vuodet hoidossa. Silti siihen täytyy ihan aidosti pystyä panostamaan, Varhila painottaa.

– Kuolemakin on arvokas asia. Emme voi ajatella vain ihmisten määrän lisääntymistä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?