Pekka, 70, ei unohda koskaan puhelua yli 13 vuotta sitten – koko Jämsä järkyttyi tähtipoliitikko Paula Björkqvistin surmasta

Pekka, 70, ei unohda koskaan puhelua yli 13 vuotta sitten – koko Jämsä järkyttyi tähtipoliitikko Paula Björkqvistin surmasta

Julkaistu:

Puolisonsa Paula Björkqvistin surmannut Jarmo Björkqvist on päätetty päästää vapaaksi. Paulan puoluetoverit Jämsässä muistavat yhä, kuinka raskas isku Paulan väkivaltainen kuolema oli.
18. heinäkuuta 2006 keskustalainen kuntapoliitikko Pekka Virkkunen on ajamassa aamuvarhaisella perheensä kanssa kohti Jämsän keskustaa asioille, kun hän saa kesken kaiken puhelun.

Soittaja on hänen tuttunsa paikallispolitiikasta, ja hänellä on synkkiä uutisia: heidän ystävänsä, keskustalainen Paula Björkqvist on kuollut väkivaltaisesti kotonaan Tiinukujalla muutama tunti sitten.

Paulan mies, Patrialla projektipäällikkönä työskentelevä Jarmo Björkqvist on viety paikalta pois käsiraudoissa.

Virkkunen lopettaa puhelun ja jatkaa ajamista. Puhelin soi taas. Hän tietää jo, mitä asiaa soittajalla on. Paula on kuollut. Puhelin soi taas. Ja taas.

Henkirikoksesta on kulunut yli kolmetoista vuotta.

Pekka Virkkunen, nyt 70, sanoo unohtaneensa vuosien varrella paljon asioita, mutta tuota puhelua hän ei unohda, ei ikinä.

 

Rikos oli niin karmea, että kun näin puoluetovereita, oltiin niin itku kurkussa, ettei tapahtumasta voinut oikein edes puhua.

Muistijälki on niin tarkka, että aivan kuin hän olisi käynyt puhelinkeskustelun Paulan kuolemasta vasta hetki sitten.

– Aivan hirveä järkytys, sitä se oli. Rikos oli niin karmea, että kun näin puoluetovereita, oltiin niin itku kurkussa, ettei tapahtumasta voinut oikein edes puhua.

– Hiljaa vaan hymistiin ja itkua väännettiin.

Suru-uutinen levisi salaman­nopeasti ympäri Jämsää, sillä 31-vuotiaan Paulan tunsivat kaikki ainakin ulko­näöltä.

Tumma­hiuksisen Paulan kasvot olivat tulleet jämsäläisille tutuiksi paikallisessa apteekissa, missä hän oli työskennellyt farmaseuttina vuodesta 1998.

Virkkunen uskoo, että se saattoi olla osasyy siihen, miksi Paulan nousu paikallispolitiikkaan oli niin rakettimainen.

Lääkkeitä tarvitsivat kaikki, ja hymyilevä ja ystävällinen farmaseutti tiskin toisella puolen jäi helposti apteekissa käyneiden ihmisten mieliin. Se oli hyvä alkusysäys.

Vuonna 2004 Paula oli kuntavaaleissa Jämsän ylivoimainen äänikuningatar, ja äänisaalis nosti hänet kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi.

Eräs Paulan tuntenut kuvailee IS:lle, että heti alkumetreistä Paula antoi politiikalle ”sata prosenttia itsestään”. Vaikka Paulalle ei ollut ehtinyt kertyä paljon kokemusta, hän paneutui asioihin, opiskeli ahkerasti uutta, kyseli ja kyseenalaisti.

– Politiikka oli hänelle toinen elämä. Hän sai politiikasta uusia ystäviä, ja monista tuli hänelle kuin perhettä.

Kesällä 2006 Paula valmistautuikin kahteen elämää mullistavaan asiaan: eduskunta­vaaleihin ja asumus­eroon.

Tuttava epäilee, että nämä kaksi asiaa kulkivat ainakin jossain määrin käsi kädessä.

Paulan mies Jarmo oli ollut pitkään alistava ja väkivaltainen, ja hänellä oli henkinen yliote vaimostaan. Mies oli onnistunut tuhoamaan Paulan itsetunnon ja eristämään tämän monista ystävistään.

 

Meidän näkemyksemme mukaan Paula olisi todennäköisesti mennyt eduskuntavaaleissa läpi.

Menestys politiikassa kuitenkin toi Paulalle uutta itsevarmuutta ja rohkeutta. Yllättäen hänen ympärillään olikin joukko ihmisiä, jotka uskoivat häneen.

– Meidän näkemyksemme mukaan Paula olisi todennäköisesti mennyt eduskuntavaaleissa läpi. Hänellä oli nuoruutta ja innokkuutta, ja hän oli hyvin edustuksellinen ja seurallinen, sanoo tukiryhmään kuulunut Virkkunen.

Kotimaisuus. Koulutus. Tutkimus. Elinvoimainen maaseutu. Omavaraisuus energiassa. Tuloerojen kasvun hillitseminen. Lapset. Vanhukset. Muun muassa nämä olivat Paulan eduskuntavaalikampanjan teemoja.

Hänen autonsa takaikkunaan ilmestyi tarra: Panosta Paulaan. Hän tapasi ehdokkuutensa tiimoilta niin pääministeri Matti Vanhasen kuin keskustan tuoreen puoluesihteeri Jarmo Korhosen.

Samaan aikaan Paulan miehestä tuli riidan­haluinen. Jarmo uhkaili avio­erolla ja sanoi, ettei Paula kuitenkaan pääsisi vaaleissa läpi. Paulan tuttava sanoo IS:lle epäilevänsä, että miestä korpesi Paulan itsenäistyminen ja menestys politiikassa.

Kuukautta ennen kuolemaansa Paula laittoikin lapsuudenystävälleen sähköpostin: hän aikoi erota Jarmosta.

Jämsän poliisin partio saa tehtävän Björkqvistien kotiin 18. heinäkuuta 2006 aamuneljän jälkeen.

Asunnossa on verta ympäriinsä. Örisevä Jarmo Björkqvist löydetään makaamasta vaimonsa päältä. Lattialla vieressä on kaksi veristä keittiöveistä. Paulan pelastamiseksi ei ole tehtävissä enää mitään.

Perheen pieni lapsi makaa pöydän alla. Poliisit ehtivät pelätä pahinta, mutta hän on onneksi elossa. Poliisi ottaa lapsen syliin ja kantaa pois.

Paula Björkqvist saatettiin suku­haudan lepoon koti­kirkossaan Jämsässä elokuussa 2006. Paikalle tuli yli 350 vierasta.

– Kaikki eivät mahtuneet edes kirkkoon, sanoo paikalla ollut Virkkunen.

Virkkunen lisää, ettei väentungos johtunut uteliaisuudesta vaan siitä, että Paulan kuolema todella kosketti niin monia.

– Valtuustoryhmämme vei sinne yhteisen seppeleen. Jotain kaunista ja liikuttavaa siinä luki, mutta en minä sitä tekstiä siellä pystynyt lukemaan. Se oli niin kova paikka.

Jutun lähteenä on käytetty haastatteluiden lisäksi rikostoimittaja Tuomas Rimpiläisen Motiivi murhaan -äänikirjasarjan Björkqvistien tapausta käsittelevää jaksoa Murha perheessä (Storytel 2019).