Kommentti: Boris, kumouksellinen – Johnson tekee selvää omistaan

Julkaistu:

Britannian brexit-sotku osoittaa millaista tuhoa kansankosiskelu tekee, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Konservatiivi tarkoittaa henkilöä, joka pyrkii säilyttämään vanhaa ja on haluton äkillisiin muutoksiin. Maailman tunnetuin konservatiivipuolue toimii Britanniassa. Se on vallassa. Puolue pyrkii nyt hävittämään kaiken vanhan ja muuttamaan kaiken mullin mallin. Sellaista on maailman meno.

Economist-lehti listasi hiljan kolme mallikelpoista perinteistä konservatiivia. Ensinnäkin entinen valtiovarainministeri Philip Hammond, jonka ”huumori on yhtä kuivaa kuin hänen talouspolitiikkaansa”. Sitten boheemi jazz-diggari Kenneth Clarke, joka on istunut parlamentissa 49 vuotta. Ja lopuksi Nicholas Soames, joka muistuttaa suuresti konservatiivien suurinta sankaria Winston Churchillia. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Churchill on hänen isoisänsä.

Churchill on pääministeri Boris Johnsoninkin sankari. Viime viikolla Johnson antoi kenkää Hammondille, Clarkelle ja Soamesille. Johnson on aikamme vallankumouksellinen. Hän ei tiedä mitä haluaa, eikä oikeastaan sitäkään miten sen saa. Mutta se ei häntä pysäytä.

Piti tulla kumous, mutta vielä maanantai-iltana tuli pelkkä farssi brittiparlamentissa, jossa veisattiin ja osoitettiin mieltä. Voi tulla vielä itkunkin aika.

Konservatiiveista kumouksellisiksi

Britannian konservatiivipuolueessa oli parhaimmillaan kolme miljoonaa jäsentä. Nykyisin heitä on alle 200 000 isoimpienkin arvioiden mukaan. Kun kiinnostus politiikkaan on vähentynyt, sinne ovat jääneet vain hurmahenget. He valitsivat Johnsonin puheenjohtajakseen ja pääministeriksi.

Euroopassa oikeistopopulismi on johtanut puoluekentän hajoamiseen. Tämä johtuu suhteellisesta vaalitavasta. Kun oikeistopopulistien suosio kasvaa, vanhojen puolueiden vähenee, mutta ei niin paljon, että populistit pääsisivät valtaan. Tämä johtaa lähinnä päätöksenteon vaikeutumiseen.

Britannian ja Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmää on pidetty vakauden takeena. Sekin on seurausta vaalitavasta, enemmistövaalista. Mutta sekä Britannian konservatiivipuolueen että Yhdysvaltojen republikaanipuolueen on nyt kaapannut populistinen äärisiipi. Siellä Trump, tuolla Johnson.

Periaatteessa kyse on aivan samanlaisista aatteellisista villityksistä, mutta ne toteutuvat eri tavalla erilaista vaalitapaa noudattavissa maissa. Keskeisenä muutoksen voimana ovat uudet viestintäkanavat, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi kansankiihotuksesta. Päättäjien ja kansalaisten vuorovaikutuksesta kukaan ei puhu enää mitään.