Korkeimmalle yläilmoihin ja syvimmälle maan uumeniin – tiesitkö, että nämä Helsingin ääripäät sijaitsevat päällekkäin? Katso video! - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Korkeimmalle yläilmoihin ja syvimmälle maan uumeniin – tiesitkö, että nämä Helsingin ääripäät sijaitsevat päällekkäin? Katso video!

Pohjalla on pimeää ja huipulla tuulee. Tämä todistettiin taas kerran, kun Ilta-Sanomat pääsi vierailemaan stadin korkeimman rakennuksen huipulla ja syvimmän luolan pohjalla.

8.9.2019 7:45

Helsingin ääripäät ylös- ja alaspäin sijaitsevat lähekkäin toisiaan Salmisaaressa, lounaisessa Helsingissä. Ne ovat voimalaitoksen piipun huippu ja hiilisiilojen pohjalla kulkeva tunneli.

Salmisaaren B-voimalaitoksen jykevä betonipiippu nousee 153 metriä merenpinnan yläpuolelle. Voimalaitoksen alle louhittujen neljän hiilisiilon alapuolella olevan tunnelin pohja matelee 120 metriä merenpinnan alapuolella. Korkeuseroa kertyy häkellyttävät 273 metriä.

Tässä on stadin katto, 153 metriä merenpinnan yläpuolella. Tätä piipun huippua korkeammalle ei Helsingissä pääse.

Tässä on stadin pohja, 120 metriä merenpinnan alapuolella. Tätä luolan pohjaa syvemmälle ei Helsingissä pääse.

Helsingin ääripäät maan alla ja korkeuksissa sijaitsevat lähes päällekkäin Salmisaaren voimalan alueella. Hiilisiilojen alla kulkevan huoltotunnelin pohjalta on etäisyyttä savupiipun huipulle 273 metriä.

  • Artikkelin videolla kuvitusta Helsingin ytimestä sekä huimista korkeuksista.

Ilta-Sanomien vierailun näihin eksoottisiin paikkoihin mahdollisti pitkä kesä. Energiayhtiö Helen Oy:n hallinnoima Salmisaaren B-voimalaitos ei ollut käynnissä, vaan ”varalla”, odottelemassa säiden kylmenemistä ja pääkaupungin energia- ja lämmitystarpeen kasvua.

Varsinkaan jykevään betonipiippuun ei ulkopuolisilla ole mitään asiaa, kun voimalaitos on toiminnassa. ”Kiven alla” on myös pääsy stadin pohjalle. Mutta tällä kertaa onnisti.

Ensin kellariin, sitten katolle

Ensin alas sitten ylös, se on hyvä taktiikka – niin se voimalaitoskin toimii: hiili kuljetetaan maan alta poltettavaksi ja puhdistettu savukaasu nousee piippua pitkin ylös.

Voimalaitoksen ryhmäpäällikkö Mikko Sillanpää hyppää kuskiksi ja ajaa ramppia pitkin maan alle. Jyrkät laskut ja mutkat tuovat auton 50 metriä merenpinnan alapuolelle. Matkaa on kertynyt vajaa kilometri.

Hiilisiilo on 70 metriä korkea ja halkaisijaltaan 40 metriä. Siihen mahtuu noin 50 000 tonnia hiiltä.

Hiilisiilot täytetään päältä (kuvassa) ja tyhjennetään alta.

Ollaan hiilisiilon yläosan tasalla. Päältä on kuumottavaa kurkkia useiden kymmenien metrien päähän tyhjän siilon pohjalle, joka erottuu juuri ja juuri pimeyden keskeltä.

Mutta tämä ei vielä riitä. On päästävä ihan pohjalle.

”Syvin paikka, mihin Helsingissä voi mennä”

Onneksi alimpaan luolastoon pääsee autolla, joten vielä välttyy kierreportailta. Ryhmäpäällikkö (polttoaineet ja sivutuotteet) Sillanpää availee lukittuja kaksoisovia ja ajaa rutiinilla yhä alemmas pitkin huoltotunnelin käytäviä.

Sitten tulee stoppi: syvemmälle ei stadin peruskallioon pääse. Suomenlahden pinta lainehtii reilusti yli sata metriä päittemme yllä.

– Tämä on nyt syvin paikka mihin Helsingissä voi mennä. Eli ollaan 120 metriä merenpinnan alapuolella, Mikko Sillanpää julistaa oman valtakuntansa limiitin.

Pakko myöntää, että kiven sisällä ei vau-efektiä pääse syntymään. Suuntavaisto ei pelaa ja ympärillä näkee vain kallioon louhitun tunnelin, ruiskubetonin harmautta, sähkökaapeleita, järeitä putkistoja ja hiilenkuljetushihnan. Kaikki tämä toki kirkkaissa led-valoissa.

 

Neljästä hiilisiilosta ei enää saa mitään käsitystä, koska olemme niiden alla. Hiilenkuljetushihnatkaan eivät liiku.

– Siilo, jonka yläpuolella äsken olimme, on tyhjä, mutta sitä aletaan täyttää vielä tänään. Venäjältä saapuva laiva kiinnittyy pian satamaan ja tyhjentää siihen hiililastinsa, Mikko Sillanpää kertoo.

Vau-efekti jää 120 metrin ennätyssyvyydessä puolitiehen. Pohjalle sijoitettu kuljetushihna odottaa siilon alla käskyä siirtää hiiltä voimalan uuniin.

– Se on 20 000 tonnin laiva, mutta satamamme syväyksen takia se pystyy tuomaan vajaat 19 000 tonnia.

Yksi siilo on noin 70 metriä korkea ja halkaisijaltaan 40 metriä. Sen tilavuus on noin 50 000 tonnia eli siihen mahtuu lähes kolme laivalastillista hiiltä.

– Syys-lokakuussa, kun kelit kylmenevät ja lämmityksen tarve kasvaa, kaikki siilot täytetään, Sillanpää lupaa ja ilmoittaa vierailun päättyneeksi Helsingin ytimessä sijaitsevassa valtakunnassaan.

  150 metrin kierreportaat

Kyyti kohti päivänvaloa starttaa saman tien. Mikko Sillanpää pysäyttää auton voimalan piipun juurelle ja siirtää isäntävastuun voimalaitoksen päällikölle Jarmo Hagströmille. Hagström esittelee kohteliaasti Helsingin korkeimmat kierreportaat ja pyytää seuraamaan perässään.

Salmisaaren voimalaitos sijaitsee Helsinginniemen luoteisreunalla. Voimalan satamaan on kiinnittynyt rahtilaiva Eira, josta puretaan 19 000 tonnin hiililastia maanalaisiin siiloihin.

Ylös pääsee vain näitä teräsportaita pitkin. Ne nousevat onneksi piipun betonivaipan sisällä. Hissiä ei ole.

Korkeanpaikankammoisella ei ole tänne asiaa, sillä teräsverkkoinen portaikko on läpinäkyvä ja tarjoaa päätähuimaavat pudotusnäkymät alaspäin.

Askelmia on hurja määrä, kaikkiaan 749 kappaletta, mutta se on pikkujuttu Jarmo Hagströmille. Hän nousee edeltä tasaista tahtia ja pitää muutamia rupattelu- ja huilitaukoja. Perillä ollaan noin 20 minuutin ponnistelun jälkeen.

Ovi aukeaa mahtavaan näköalaan

Ovi piipun sisältä aukeaa raikkaaseen ja navakkaan tuuleen, mutta ennen kaikkea mahtavaan näköalaan. 153 metriä on niin epätodellisen korkealla, että päätä ei huimaa, vaan näkemästään voi vain nauttia.

Ja ihailtavaahan riittää: upeaa Helsinkiä ja Espoota, rannikkoa, kymmeniä saaria ja silmänkantamattomiin Suomenlahtea täysin omista korkeuksista ja poikkeuksellisesti lännestä päin nähtynä.

Ryhmäpäällikkö (polttoaineet ja sivutuotteet) Mikko Sillanpää on noussut maanalaisesta valtakunnastaan päivänvaloon.

Teräsverkkoiset kierreportaat ovat betonipiipun sisällä: 479 askelmaa ja olet huipulla! Vieressä näkyy teräksisen sisäpiippu.

Kamppia, Punavuorta, Kaartinkaupunkia ja Eteläsatamaa.

Seurasaari on metsäinen.

Tämä ei ole normipäivä voimalaitoksen päällikölle. Hän ei juuri ehdi piipussa ramppaamaan ja maisemia ihailemaan.

– Noin kerran vuodessa tulen katselemaan onko Helsinki kehittynyt. Täältä näkee hyvin mitä kaupungilla tapahtuu, Hagström myhäilee.

Teräspiipusta nousee savukaasu

Pienen maisematuokion ja hengityksen tasaamisen jälkeen voimalan päällikkö kertoo Salmisaaren B-voimalan piipun tehtävästä:

– Betonista tehdyn vaipan sisällä on itse teräspiippu. Sitä pitkin nousevat meidän yhteistuotannon poltosta aiheutuvat savukaasut. Eli vesihöyryä on suurin osa, sitten on jonkun verran rikkidioksidia, typen oksideja ja hiukkasia.

– Savukaasujen puhdistus on meillä hyvällä mallilla nykyään, Hagström vakuuttaa.

Lauttasaareen vie kaksi siltaa. Sen takana häämöttää Espoo.

Hän osoittaa Helsingin toisella puolella näkyvää lähes yhtä korkeaa Hanasaaren voimalaitoksen piippua, josta ei näy tupruttavan mitään.

– ”Hana” on nyt toiminnassa, mutta sen savupäästöjä ei enää näe. Talvipakkasilla putkistamme näkyy tulevan paljonkin jotain, mutta se on vesihöyryä.

Talteen: rikki, typpi ja hiukkaset

Helsingin lämmityksestä aiheutuvien savukaasujen puhdistus on kehittynyt valtavasti vuosikymmenten varrella. Salmisaaren kivihiilivoimala avattiin 1984 ja viisi vuotta myöhemmin sen kylkeen perustettiin rikinpoistolaitos. Sen jälkeen on rikinpoistoa yhä tehostettu sekä keskitytty typen oksidien ja hiukkasten talteenottoon modernilla katalysaattorilla.

Savukaasun sisältämistä haitallisista aineista saadaan talteen yli 90 prosenttia. Loput johdetaan piipusta taivaalle. Mutta tuo vajaat 10 prosenttiakin alkaa olla nykyään liikaa.

Helsinki onkin päättänyt luopua Hanasaaren kivihiilivoimalasta vuoden 2024 lopussa. Viiden vuoden kuluttua siitä, vuoden 2029 lopussa, Helsingin on oltava hiilineutraali ja Salmisaarikin lopettaa hiilenpolton.

”Meidän on pystyttävä korvaamaan hiili”

– Näin laki meitä velvoittaa. Mutta, jotta se on mahdollista toteuttaa, meidän on pystyttävä korvaamaan hiili älyttömän paljon tehokkaammin kuin nyt. Varsinkin talven kylmien jaksojen lämmittäjänä, Jarmo Hagström sanoo.

Suomenlinna puolustaa Helsinkiä yllättävän lähellä kaakosta.

Hagström luettelee kaupunkilämmittämisen muotoja, joista jotkut ovat jo käytössä, toiset suunnitteilla tai ideavaiheessa: maakaasun suuri rooli, monipolttoainevoimalat, hukkalämmön talteenotto, kaukojäähdytys, kaukolämpövarastot, lämpimät jätevedet ja geotermiset laitokset.

– On paljon pieniä puroja, joista pitää vielä kasvaa virta, Hagström sanoo toiveikkaasti.

Salmisaaren B-voimalaitoksen piippu.

Voimalaitoksen päällikkö Jarmo Hagström pääsi työpöytänsä äärestä jaloittelemaan oikein kunnolla.

Korkeita rakennelmia sekä syvimpiä paikkoja

Korkeimmat:

  • Haapaveden radio- ja tv-masto 327 m

  • Tiirismaan radio- ja tv-masto Hollolassa 327 m

  • Tyrinselän tuulivoimalat Jokioisissa 210 m

  • Jouttikallion tuulivoimalat Lapualla 210 m

  • Kristiinankaupungin voimalaitoksen savupiippu 157 m

  • Näsinneulan näkötorni Tampereella 134,5 m (teräsmasto 168 m)

  • Pasilan linkkitorni 112 m (antennit 146 m)

  • Mikael Agricolan kirkon torni Helsingissä 97 m

  • Keretin kaivostorni Outokummussa 96 m

  • Hotelli Torni Tampereella 88 m

  • Asuinkerrostalo Cirrus Helsingin Vuosaaressa 87,5 m

  • Turun tuomiokirkon kellotorni 86 m

  • Fortumin pääkonttori Espoossa 83,6 m

  • Stadionin torni Helsingissä 72 m

Rakenteilla:

  • Hotelli- ja toimistorakennus Keilaniemen jättitorni Espoossa (2020-luku) 161 m

  • Asuinkerrostalo Majakka Helsingin Kalasatamassa (2019) 134 m

Syvällä Suomen maaperässä:

  • Geolämpövoimalan porausreikä Espoossa 6400 m

  • Pyhäsalmen kaivos Outokummussa 1445 m

  • Päijänne-tunneli 100 m

  • Esplanadin tekojärven pohja 90 m

  • Merenpohja Helsingin aluevesillä 85 m

  • Länsimetron tunneli, Ruoholahti-Lauttasaari 57 m

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?