Presidentti Sauli Niinistö korjaa Mänty­niemen ruokahävikkiä ”jatkuvalla rutinalla” – haastaa suomalaiset pohtimaan ilmaston­muutosta arkisissa asioissa

Julkaistu:

IS-erikoishaastattelu
Presidentti Sauli Niinistö kertoo IS:n erikoishaastattelussa Mäntyniemen ruokahävikin ”riepovan vimmatusti”. Niinistö haastaa suomalaisia pohtimaan omaa ajatteluaan ilmastonmuutoksesta arjessa, mutta ei usko ylhäältä tuleviin kieltolakeihin.
Mäntyniemen takapihan pihlajat kantavat painavia tummanoransseja marjoja, joita presidentti Sauli Niinistö pysähtyy ihastelemaan. Luonto tarjoaa Mäntyniemessä muutakin kiinnostavaa katseltavaa. Aamulla ikkunan takana presidenttiä tervehti kaksi ketunpoikasta.

Mäntyniemessä on tarkoitus puhua ilmastonmuutoksesta ja erityisesti siitä, miten jokainen suomalainen voi haastaa omaa ajatteluaan sen suhteen arjessa. Patistaa tai pakottaa presidentti ei ketään halua.

– Sanotaan, että se on jokaisen asia, mutta ei se patistamalla tai pakottamalla etene. Kieltolait eivät ole koskaan menestyneet.

Niinistö näkee niihin viittaavia sävyjä vaikkapa eduskuntavaalien alla keskusteluun nousseissa lento- ja lihaveroissa.

– Niissä on tietenkin vähän sitä ylhäältä tulevaa rajoittamismentaliteettia, kun minä taas toivoisin mieluummin ajattelun kasvavan ihmisestä itsestään. Sanotaan nyt esimerkiksi lentämisen kohdalla, että Ruotsissa puhutaan suorastaan lentohäpeästä. Suomessa se ei näytä vaikuttaneen.

Niinistön mukaan ilmastonmuutoksen torjunnassa jokaisen asenne ratkaisee, koska se poikii ympärilleen yksilöä laajempaa toimintaa.

– Jos omaksuu sen asenteen, että toiminnoissani otan huomioon myöskin ilmastonmuutoksen, niin tällainen ajattelu alkaa levitessään toimia myös siellä, missä suuret virrat kulkevat, kuten poliittisessa päätöksen teossa ja yrityksissä.

Niinistöä kiusaa ilmastonmuutokseen liittyvässä keskustelussa läsnä oleva tunne siitä, että sen huomioon ottaminen olisi jollakin lailla ahdistavaa tai rajoittavaa.

– Päinvastoin. Lähestyisin asiaa paljon positiivisemmin. Entä, jos onkin mielenkiintoista ryhtyä seuraamaan sitä ja haastaa itseään ajattelemaan, että hetkinen, voisinko tehdä torjuakseni sitä jotakin, joka on melkein mukavaa.

Lue lisää: Niinistö IS:n erikoishaastattelussa hallituksen ilmasto-ohjelmasta: ”Voidaan sanoa, että se on vasta tavoite”

Pienistä arjen asioista Niinistö nostaa Mäntyniemen huvimajassa meren äärellä esiin ruokahävikin.

– Se riepoo minua tässäkin talossa ihan vimmatusti. Olen vanhan polven kasvatti, jolle aina opetettiin, että on suorastaan synti heittää ruokaa tunkiolle. Se oli viisaampaa neuvoa kuin mitä ehkä neuvojat tiesivätkään.

Miten te täällä Mäntyniemessä pyritte itse vaikuttamaan asiaan?

– Jatkuvasti rutisemalla. Että siitä nyt jäi taas, Niinistö naurahtaa.


Hänen mukaansa viesti on pikkuhiljaa alkanut mennä perille ja hävikin vähentäminen koskee kaikkia edustustilaisuuksia Linnan itsenäisyyspäivien juhlia myöten.

– Ilokseni viime vuonna kuulin, että vähän oli joltakin jokin [tarjottava] loppunut kesken.

Niinistö on pohtinut ruokahävikkiä selvästi paljon ja hänellä on tarjota myös television kokkiohjelmien tuottajille idea. Se on syntynyt ohjelmia katsellessa.

– Minulle tulee aina mieleen se, että onkohan paras kokki kuitenkin se, joka vähiten aiheuttaa hävikkiä. Näkisin mielelläni sellaisen kokkiohjelman, jossa testataan kokin kyvyt mitoittaa raaka-aineet oikein. Se on taitolaji.

Ruokahävikki sai Niinistön voimaan pahoin jo silloin, kun hän toimi Luxemburgissa Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Silloin kaupat eivät olleet sunnuntaisin auki.

– Lauantaisin, kun meni kauppaa ja näki valtavat kala- ja lihatiskit, tuli aina paha olo. Ryhdyin välttämään niitä, kun mieleeni tuli aina, että mitähän noille seuraavaksi tapahtuu, kun ne jäävät tänne viikonlopun yli.

Niinistön viesti on, että suhteellisin pienissäkin asioissa oman toiminnan voi saada tuottamaan tyydytystä ahdistuksen sijasta. Niinistön mukaan asenteen itseensä imeminen alkaa heijastua nopeasti monella tapaa käyttäytymiseen. Nuoriin hän näkee asenteen jo purreenkin.

– Moni meistä voi hyvin kyseenalaistaa, oliko ihan tarpeen lähteä sinne tai tänne omalla autolla ja kuinka paljon voisi kuitata liikkumistarvetta yleisellä kulkuvälineellä.

Niinistö sanoo jakavansa sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) esittämän huomion junalla kulkemisen hienoudesta.

– Allekirjoitan sen. On todella kotoisa tunne parkkeerata junanvaunuun.

Niinistö itse matkasi viimeksi Pietarin talousfoorumiin Allegro-junalla, vaikka lentäminen olisi ollut nopeampaa.

– Siinä oli todella kiva tehdä hommia ja välillä vilkaista, miltä maisemat vaikuttavat.

Niinistö haluaa tehdä selväksi, ettei hän itse ole ”mikään ensirintaman kansalaisaktivisti”, mutta ottaa isommasta mittakaavasta esiin kivihiilen ja sanoo ymmärtävänsä puissa Saksassa keikkuneita aktivisteja.

– Kun katselin Saksasta kuvia, missä katepillarit paahtoivat ruskohiiliesiintymien päältä metsiin ja ihmiset puissa yrittivät sitä estää, niin huolimatta siitä, että en ole todellakaan eturivin tottelemattomuusaktivisti, en saanut kauheasti heitä mielessäni tuomittua.

Ilmastokysymykset jakoivat suomalaisia kevään eduskuntakuntavaaleissa. Monet äänestäjät katsoivat, että ilmastotalkoissa käydään keskiluokan kukkarolla. Osa kansalaisista on käynyt kuumana, koska hallitus aikoo nostaa fossiilisten polttoaineiden verotusta 250 miljoonalla eurolla.

Mitä sanoisitte näille kansalaisille, joita ohjailu pumppuhinnoilla nyppii?

– Näköjään nyppikin. Lähtisin tämän positiivisuuden kautta, että ne asenteet olisivat sillä tavalla itseään haastavia, että jokainen pystyisi kriittisesti arvioimaan myös sitä, mitkä ovat hänen todelliset mahdollisuutensa olla tässä mukana.

Niinistön mukaan vaaleissa pääkina puolueiden välillä kiteytyi juuri kysymykseen siitä, kuinka paljon jokainen on ilmastotalkoissa velvollinen tekemään. Joukkoa, joka katsoi, ettei ilmastonmuutosta ole olemassakaan, hän kuvaa ”suhteellisen suppeaksi”. Presidentistä on selvää, että ilmastomuutoksen torjunnassa pätee sääntö ”jokainen mittansa mukaan”.

– Meillä on erilaiset kulutustottumukset ja mahdollisuudet. Eihän kaikilta voida samaa vaatia. Mutta jos olemassa on se asenne, että sen kummempaa itseäni ahdistamatta kuitenkin otan huomioon. Alkeellisimmillaan kyse on esimerkiksi ruokahävikistä. Melkein joka taloudessa sitä syntyy.


Niinistö kuvasi maanantaina Ylen haastattelussa ilmastopolitiikan olevan taloutta. Hän kuvaa ajatteluaan sanomalle, että kulutustottumuksilla ja hävikkiin liittyvillä kysymyksillä on myönteistä taloudellista merkitystä.

– Ei osta liikaa, ei ota kulutukseen mitään sellaista, mitä ei tarvitsekaan.

Eikö kysyntä pidä pitää kovana, jotta talouden pyörät rullaavat?

– Niin no, tämä on mitalin toinen puoli, josta ei voi oikein muuta sanoa kuin että jos maailmanmeno siihen perustuu, että tehdään turhaa krääsää, ei se meno ole kauhean suojeltavan väärtti.

Tässä esiin nousee Niinistön omassa ajattelussa erilaisen vempaimien ostamiseen liittyvä filosofia. Aiemmin ostopäätöstä ohjasi hinta–laatusuhde.

– Tänä päivänä sitä jää miettimään paljon, onko esimerkiksi toisen valmistus vaatinut paljon enemmän ympäristöltä. Se on myöskin arvotekijä.

Viime kädessä mietittäväksi jää, onko vempainta lainkaan tarvetta ostaa.

Pääministeri Antti Rinne (sd) ottaa usein esille lapsenlapsensa puhuessaan ilmastomuutokseen puuttumisen tärkeydestä. Mäntyniemessä varttuu Niinistön ja rouva Jenni Haukion 1,5-vuotias Aaro-poika, Niinistöllä on myös viisi lastenlasta.

Millaisessa roolissa omille lapsillenne ja lapsenlapsillenne jäävä maailma on ilmastoajattelussanne?

– Olin presidentinvaalien 2006 alla niitä harvoja, jotka ilmaisivat joka käänteessä ilmastonmuutoksen olevan pahin uhka. Tämä on vähän pidemmän ajattelun tulosta, mutta totta kai on ihan luonnollista, että jokainen sukupolvi pyrkii tai ainakin pitäisi pyrkiä siihen, että jäljet ovat lähtiessä paremmin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt