”Normaalit ruokajuomat” -jupakka ärsytti ulkoministeriötä 1994: ”Kansanedustaja Kivelä on kuin pikkupoika, joka on päästänyt alleen ja pyytää ministeriötä luuttuamaan lattian”

Julkaistu:

Kansanedustaja Pekka Kivelän (kok) pahoinpitely Tallinnassa vuonna 1994 oli aikansa suuria poliittisia kohuja. Ulkoministeriön tuore konsulipalvelujen historiikki kertoo tapauksen taustat.
Tietokirjailija Jussi Pekkarisen tuoreessa kirjassa Reppanoita, rikollisia ja ruumiita (Edita) kerrotaan kokoomuksen puoluesihteerinä toimineen kansanedustaja Pekka Kivelän pahoinpitelyn ja sen jatkoselvittelyn taustat Tallinnasta.

Pekkarisen kirja on ulko­ministeriön konsuli­palvelujen historiikki vuosilta 1982–2000.

Lue lisää: Suomalaisten kohelluksista ulkomailla kirja – Tutkija: ”Kuolemaan ei jätetty, mutta kundien annettiin vähän kypsyä”

Kirjassa Kivelän tapaus on otettu esille hänen koko nimellään, sillä jupakka oli aikanaan vuoden 1994 yksi suuria poliittisia puheenaiheita Suomessa.

Kivelä joutui Tallinnan lentokentällä pahoinpidellyksi marraskuussa 1994, minkä seurauksena hän kaatui ja löi takaraivonsa. Teosta epäiltiin venäläismiestä, jota ei kuitenkaan koskaan saatu kiinni.


Kivelä kiisti jyrkästi tehneensä mitään väärää tai olleensa humalassa, ja hän epäili lyöjää jopa poliittisesta provokaatiosta. Lopulta kuitenkin paljastui, että Kivelä itse oli aiheuttanut tapahtumien kärjistymisen omalla käytöksellään.

Tapauksen jälkeen Suomen julkisuuteen jäi elämään ikuisesti käsite ”normaalit ruokajuomat”. Tällä termillä Kivelä selitti omaa alkoholinkäyttöään ja kiisti olleensa humalassa.


Finnairin paikallispäällikön mukaan tapaus oli saanut alkunsa, kun Kivelä oli yrittänyt etuilla lentoaseman jonossa. Asiaansa vauhdittaakseen hän oli myös muistuttanut, että hän on Finnairin hallintoneuvoston jäsen.

– Päihtynyt, hävittänyt tavaransa, kiilannut jonossa, paikalliset pahoittaneet mielensä ja iskeneet päin naamaa, ulkoministeriön konsuli Tuula Wakonen oli merkinnyt Tallinnasta saapuneen virkasanoman alareunaan lyhyen yhteenvedon.

Tallinnan poliisipäälliköltä UM sai lisäinfoa:

– Edustaja Kivelä oli tullut kentälle ja ruvennut ’uhoamaan’ Finnairin lippujonossa. Hän oli hokenut muun muassa olevansa yhtiön hallintoneuvoston jäsen. Edelleen Kivelä oli ryhtynyt etuilemaan ja kiilaamaan jonossa (oli hävittänyt oman lippunsa) onnistuen työntymään jonon kärkeen, jossa oli ruvennut ponnekkaasti sättimään tiskin takana työskennellyttä naisvirkailijaa.

Kivelän takana olleet jonottajat olivat hermostuneet tästä ja huomauttaneet, että Kivelä häiritsee muita ihmisiä.

– Tästä välittämättä kansamme edustaja oli jatkanut virkailijan ilmeisesti varsin asiatonta sättimistä seurauksin, että virkailija oli ruvennut itkemään, raportissa lukee.

Kun Kivelä oli jatkanut öykkäröintiään eikä ollut kehotuksesta huolimatta pyytänyt anteeksi, jonosta oli lyöty häntä.

– Joku jonossa odottaneista oli käynyt napsauttamassa häntä nyrkillä kasvoihin.

Pekkarisen kirjassa kuvaillaan, kuinka Kivelä yritti saada ulkoministeriöltä ja Tallinnan suurlähetystön konsulivirkailijoilta itselleen erityiskohtelua, mihin UM ei kuitenkaan suostunut. Näin Kivelästä tuli siten vain yksi suomalainen konsuliaputapaus muiden joukossa.

– Tapaukset, joissa Suomen kansalaiset eri syistä pahoinpidellään ulkomailla, eivät valitettavasti ole harvinaisia. Sekä ulkoasiainministeriön että edustustojen toiminnan kannalta on siksi välttämätöntä, että kaikkiin tapauksiin sovelletaan yhtäläisiä periaatteita asioiden hoidossa, konsuliyksikön päällikkö Marcus Laurent linjasi tuolloin UM:n sisällä.

Kirjasta käy ilmi, että Kivelän oikeudellinen avustaja, kokoomuksen suunnittelupäällikkö, varatuomari Timo Kervinen yritti saada ulkoministeriötä nostamaan tapauksen valtioiden väliseksi asiaksi eli virallisesti ulkoministeriön hoitoon poliittisena asiana.

Laurent puolestaan korosti Kerviselle, että kyse oli normaalista konsulitapauksesta. Tallinnan-edustuston rooliksi jäi siten vain seurata asian käsittelyä ja varmistaa, että Kivelä sai Viron oikeuslaitoksessa puolueettoman kohtelun.

– Kervinen ei hyväksynyt tulkintaani, vaan katsoi, että jo Kivelän parlamentaarinen koskemattomuus edellyttää tapauksen ottamista virallisesti UM:n hoitoon, Laurent raportoi UM:n sisällä.

Pekkarisen mukaan on mahdollista, että Kervinen ja Kivelä olettivat saavansa Laurentilta erityiskohtelua siksi, että tämä oli työskennellyt kokoomuslaisen pääministerin Harri Holkerin kansainvälisten asioiden erityisavustajana ennen ulkoministeriön virkamiesuraansa.

– Ehkä Laurentia pidettiin puolueessa jollain tavalla ”omana miehenä”, Pekkarinen päätyy tulkitsemaan.

Kivelän tapausta puitiin aikanaan Suomen julkisuudessa laajasti.


Ulkoministeriön lehdistöosastolta Pentti Vanamo joutui antamaan julkisuuteen monia lausuntoja asiasta. Ministeriön sisäisessä raportissa Vanamo purki turhautumistaan Kivelän käytökseen.

– Nyt vaikutelmaksi jää, että Kivelä on kuin pikkupoika, joka on päästänyt alleen ja pyytää ministeriötä luuttuamaan lattian, Vanamo on kirjannut raporttiinsa.

Ulkoministeriössä ihmeteltiin myös, miksi Kivelä itse jatkoi asian pitämistä julkisuudessa eikä suostunut myöntämään tosiasioita.

– Se oli nolo juttu. Miksi Kivelä ei antanut asian olla, kun oli itse siihen syypää, konsuli Tuula Wakonen toteaa Pekkarisen kirjassa.

Jupakan seurauksena Kivelän poliittinen ura ajautui laskusuuntaan, ja hän joutui eroamaan kokoomuksen puoluesihteerin paikalta.