Suomalaiset pulassa maailmalla: Mikko ja Arto ruoskittiin – Panu kopeloi thaiministerin tytärtä ja alaston Marjo aiheutti kolareita

Julkaistu:

Suomalaiset ovat olleet vuosina 1982–2000 mitä ihmeellisimmissä ongelmissa maailmalla, paljastuu tietokirjailija Jussi Pekkarisen kokoamasta ulkoministeriön konsulipalvelujen historiikista.
Tietokirjailija Jussi Pekkarinen on koonnut yksiin kansiin Suomen ulkoministeriön konsulipalvelujen historian vuosilta 1982–2000. Teos nimeltä Reppanoita, rikollisia ja ruumiita (Edita) julkaistiin tiistaina.


Kirjassa on kerrottu lukemattomia surullisia, traagisia ja suorastaan käsittämättömiä ongelmatilanteita, joihin suomalaiset matkailijat ovat joutuneet maailmalla.

Suomalaiset matkustavat laajasti, joten ulkoministeriön virkamiehet ja diplomaatit ovat joutuneet auttamaan pulaan joutuneita maanmiehiä monissa eri maissa ja monissa eri kulttuureissa.
IS kertoo ohessa seitsemän eri tapausta, joista jokainen on sattunut suomalaisille eri maassa. Tarinat on lainattu Pekkarisen kirjasta, mutta niitä on lyhennetty ja editoitu hieman.

Mikko ja Arto ruoskittiin Saudi-Arabiassa

Mikko I ja Arto R jäivät vuonna 1985 kiinni Saudi-Arabian Al-Khobarissa, kun he olivat purkamassa 1 500 litran viskikonttia.

Mikko oli lainannut ilman lupaa työnantajansa rekan kuljetusta varten, ja Arto oli ottanut varikolta firman henkilöauton. Miehet toimivat kertomansa mukaan itävaltalaisen henkilön lukuun, joka oli järjestänyt alkoholin myynnin.

Saudi-Arabian lainsäädännön mukaan alkoholin hallussapito tai nauttiminen on vakava rikos. Tuomiot annettiin maaliskuussa 1986: Mikko sai puolentoista vuoden ja Arto vuoden ja kolmen kuukauden vankeustuomion.

Myöhemmin paljastui kuitenkin, että suomalaismiehille oli annettu myös raippatuomio. Mikolle oli määrätty 180 raippaa ja Artolle 150. Jostain syystä tieto tästä ei ollut kuitenkaan välittynyt Suomen Riadin-lähetystöltä Helsinkiin, joten ulkoministeriössä ei ollut mitään tietoa raipparangaistuksesta.

Kaksikko valitti myöhemmin ulkoministeri Paavo Väyryselle, että Suomen suurlähetystö oli lähes unohtanut heidät. Suomalaiskaksikon rangaistuksia ei saatu lyhennettyä, vaan niitä jopa pidennettiin. Miehet istuivat vielä kolme lisäkuukautta, koska he eivät suostuneet maksamaan Saudi-Arabian tullin heiltä vaatimia korvauksia.

Kun miesten vapaus lopulta koitti, UM tiedusteli Riadin-edustustolta, joutuivatko miehet kärsimään raipparangaistuksensa. Suurlähetystö vastasi:

– Sekä Arto R että Mikko I saaneet raippansa.

Pekkarisen mukaan ulkoministeriölle jäi lopulta käsitys, että miehet eivät saaneet raippoja kuitenkaan täydellä voimalla. Erään asiakirjan alareunasta löytyy myös tuolloisen konsuliyksikön päällikön Arto Kuritun merkintä:

– Kysytäänkö miltä tuntui?

Tietokatkosta käsiteltiin myöhemmin UM:n konsuliasiainkursseilla varoittavana esimerkkinä. Osallistujille tähdennettiin, että edustuston piti aina vastaavissa tapauksissa selvittää rangaistuksen koko sisältö.

Panu kopeloi ex-ministerin tytärtä Thaimassa

Humalaisten miesten vedonlyönti vei Panu A:n ongelmiin Pattayalla vuonna 1987.

Panua syytettiin ”epäsiveellisestä teosta” eikä Bangkokin-suurlähetystöllä ollut aluksi tarkempia tietoja, mitä oli tapahtunut. Lähetystö auttoi paperisodassa. Nuoren miehen isä lähetti yhteensä 20 000 markkaa takuisiin ja asianajajaa varten.

Oikeudessa paljastui, että asianomistajanainen syytti Panua epäsiveellisestä teosta julkisella paikalla. Naisen mukaan Panu oli tarttunut häntä rintoihin takaapäin Pattayalla sijaitsevassa Marine Barissa aamuyöstä siinä vaiheessa, kun naisen miesseuralainen oli miestenhuoneessa.

Panu itse kiisti tehneensä mitään ja kertoi olleensa baarissa jonkun toisen suomalaisen turistin kanssa, jota ei tuntenut.

Ulkoministeriö suoritti sen jälkeen omia tutkimuksiaan ja sai kuin saikin selville tuntemattoman baarimiehen henkilöllisyyden. Tämä osasi kertoa tarkemmin yön tapahtumista ja kävi selväksi, että myös hänen mukaansa Panu oli kopeloija.

– Välikohtaus sai alkunsa humalaisten vedonlyönnistä, koska miesporukassa jotkut olettivat kyseessä olevan paikallinen homopari. Tämän jälkeen Panu oli mennyt käsituntumalla ottamaan asiasta selvää tunnetuin seurauksin, konsulin laatimassa selvityskirjeessä lukee.

Kaiken lisäksi kävi ilmi, että kähminnän uhrin isä oli entinen Thaimaan hallituksen ministeri, mikä huononsi Panun tilannetta entisestään.

Oikeudenkäynti jatkui ja Suomen edustuston tietojen mukaan maksimirangaistus olisi voinut olla 10 vuotta vankeutta. Lopulta Panu A selvisi kuitenkin onnekkaasti pelkillä sakoilla, ja vanhemmat lähettivät pojalleen vielä rahat sakkoihin sekä lentolippuun.

Ilmari eli väärällä henkilöllisyydellä Ruotsissa

Sulo J kuoli Malmön sairaalassa vuonna 1993 sydänvaivoihin, jolloin paljastui myös hänen jälkeensä jättämä jäähyväiskirje.

– Koska olen jo pitkään kärsinyt sepelvaltimotaudista ja vähän aikaa sitten sain sydänkohtauksen, on minulla tunne, että en elä enää kauan. Niinpä on aika tehdä suuri tunnustus. Olen elänyt täällä Ruotsissa väärällä nimellä lähes 40 vuotta, ”Sulo J”:n kirjeessä luki.

Kirjeessä kerrotaan, kuinka Sulo J:nä esiintynyt mies oli käynyt vuonna 1953 Pohjois-Suomessa tapaamassa sukulaismiestään, paikallista kirkkoherraan. Tuolloin hän oli kähveltänyt virkatodistuksia, joihin hän oli sitten vähän myöhemmin täyttänyt sitten vähän myöhemmin Sulo J:n nimen.

– Näiden avulla sain hankittua uuden henkilöllisyystodistuksen. Olin silloin aika pahasti alkoholisoitunut ja syyllistynyt lukuisin talousrikoksiin. Uudella henkilöllisyydellä pystyin aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä, mies tunnusti kirjeessään.

Sulo kertoi olevansa oikealta nimeltään Ilmari K ja ammatiltaan juristi.

– Sulo J:n syntymäajan sain vähentämällä yksi omasta oikeasta syntymäajastani. Vuodesta 1915 tuli 1914, maaliskuusta helmikuu ja 25. päivästä 24. Näin uusi syntymäaika oli helppo heti alusta asti muistaa, Ilmari K paljasti.

Kirjeessään Ilmari K myönsi myös, että oma Suomeen jäänyt perhe – vaimo ja kaksi lasta – oli 40 vuoden ajan ollut hänelle kuitenkin kaikkein tärkein.

– Enää ei tarvitse sanoa muuta, kirjeessä luki.

Tutkinnan jälkeen Ruotsin poliisi vakuuttui, että kyseessä todella oli Suomessa vuonna 1953 kadonnut Ilmari K. Tukholman-edustusto otti yhteyttä Ilmarin poikaan, joka kertoi olleensa 7-vuotias, kun isä vain hävisi. Hänestä ei ollut kuulunut mitään sen jälkeen.

Alaston Marjo aiheutti kolareita Israelissa

Vuonna 1996 Suomen Tel Avivin -suurlähetystö sai Israelin viranomaisilta tiedon, että Toiviomatkojen matkalla ollut Marjo N oli viety lähtöpäivänä mielisairaalaan ”häiritsevän käyttäytymisen vuoksi”. Naisen kerrottiin kuitenkin pääsevän pian pois sairaalasta.

UM sai yhteyden Marjon vanhempiin, jotka tallettivat rahat tyttären kotiutukseen. Pari päivää myöhemmin edustusto toimitti ministeriölle lehtiartikkelin, josta kävi ilmi, miksi Marjo N oli passitettu mielisairaalaan.

– Alaston turisti aiheutti kolareita Tiberiaksen pääkadulla, lehden otsikko kertoi.

Jutun mukaan vastaavaa ”ei ollut koskaan ennen tapahtunut Tiberiaksessa eikä kai Tel Avivissakaan”.

– Tuhannet ohikulkijat pysähtyivät hetkeksi ja käänsivät katseensa kauniiseen naiseen, joka juoksi kadulla alastomana. Autojen kuljettajat eivät voineet vastustaa kiusausta ja siirsivät katseensa tiestä alastomaan houkutukseen, jutussa kuvailtiin.

Seurauksena oli muutamia kolareita. Kävi ilmi, että 35-vuotiaalla suomalaisnaisella oli ollut erimielisyyksiä hotellin omistajan kanssa, jonka jälkeen nainen oli rynnännyt alastomana ulos Tiberiaksen vilkkaalle Galil-nimiselle pääkadulle.

– Se oli kuin elokuvissa, hieroimme silmiämme ja emme olleet uskoa näkemäämme, kertoi eräs silminnäkijä.

Kun paikalle saapuivat poliisit, he peittivät naisen lakanalla ja veivät sen jälkeen tutkittavaksi Poriah-sairaalaan.

Jukka teki aviorikoksen Etelä-Koreassa

Opiskelija Jukka H pidätettiin Soulissa Etelä-Koreassa vuonna 1998 syytettynä aviorikoksesta, joka käsiteltäisiin paikallisten lakien mukaan rikosoikeudellisena asiana.

Jukka H oli yllätetty korealaisen tyttöystävänsä kanssa tämän veljen asunnosta yöllä, jonka jälkeen heidät oli tuotu välittömästi tuotiin Souliin poliisilaitokselle. Ongelma oli, että tyttöystävä ei ollut vapaa, vain naimisissa paikallisen miehen kanssa.

Maan lakien mukaan maksimirangaistus oli noin vuosi, mutta Suomen edustusto oletti lieventäviä asianhaaroja löytyvän. Jukka ei ollut edes tiennyt, että hän voisi syyllistyä rikokseen rakastellessaan tyttöystävänsä kanssa.

Suomen edustuston virkailija kävi tapaamassa Jukkaa poliisilaitoksella ja auttoi asianajajan hankkimisessa. Suurlähetystö otti yhteyttä myös Etelä-Korean ulkoministeriöön.

– Esitimme huolestumisemme tapauksen vuoksi ja totesimme, ettei Jukka H tiennyt suhteen naimisissa olevaan naiseen olevan rikos. Korostimme hänen olevan hyvämaineinen ja nuhteeton opiskelija Suomesta ja totesimme tapauksen pikaisen selvittämisen olevan jokaisen osapuolen etu, yhteydenotossa luki.

Jukka vapautettiin takuita vastaan odottamaan oikeudenkäyntiä, mutta hänen passinsa jäi viranomaisille vakuudeksi siitä, ettei hän poistuisi maasta. Lopulta syyttäjä ilmoittikin, että syytteet oli kumottu. Jukka olisi sen jälkeen saanut jäädä myös maahan, mutta hän päätti lentää takaisin Suomeen.

Markku vangittiin syyttä Venezuelassa

Suomalainen Markku A oli pidätetty Caracasin lentokentällä 1990 ja viety Catian vankilaan.

Tapauksesta saatiin Suomen viranomaisille tieto sen jälkeen, kun vankilassa työskennellyt vanginvartija tuli käymään Suomen suurlähetystössä. Vanginvartijan mukaan Markku oli teljetty vankilaan raiskauksesta epäiltynä.

– Markku A:ta on pahoinpidelty ja kaikki hänen rahansa ja matkalippunsa on ryöstetty. Lisäksi miestä on pidetty pienessä sellissä parinkymmenen muun vangin kanssa kaikkein pahamaineisimmalla huumerikoksista epäiltyjen osastolla, vanginvartija kertoi suomalaiskonsulille.

Kun suomalaiskonsuli pääsi paikalle vankilaan, kävi ilmi, että Markulle itselleen ei ollut kerrottu mitään syytä vangitsemiselle. Vankilanjohtaja kertoi lisäksi vain hyvin epämääräisesti raiskausyrityksestä.

– Mitään todistajanlausuntoa ei kuitenkaan esitetty eikä kyetty esittämään mitään tietoja uhrista. Kaiken kaikkiaan tapauksesta jäi erittäin epäselvä kuva, suomalaiskonsuli raportoi ulkoministeriöön.

Suomen suurlähetystö laati tiukkasävyisen nootin Venezuelan ulkoministeriölle ja vaati asian pikaista selvittämistä.

– Vankilaolot Venezuelassa ovat niin karmeat, että jokaisen vankilassa vietetyn tunnin täytyy tuntua ikuisuudelta, suurlähetystön avustaja Olli Mattila huolehti.

Nootti auttoi ja Markku A vapautettiin. Venezuelan mittapuulla tapaus ei ollut mitenkään tavaton, sillä syyttömiä paikallisia oli usein pidetty vankilassa jopa vuosikausia ilman oikeudenkäyntiä.

Myös Markulla olisi saattanut olla edessään tämä kohtalo, ellei paikallinen vanginvartija olisi marssinut kertomaan tietojaan.

– Ilman rehellisen vanginvartijan antamia tietoja Markku A olisi saattanut joutua lojumaan vuosikausia tutkintavankeudessa ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan, Mattila raportoi ulkoministeriöön.

Sepon ruumis vaihtui Espanjassa

Teneriffalla lomalla ollut Seppo E kuoli sydänkohtaukseen hotellihuoneessaan marraskuun lopulla 1985. Matkavakuutus kattoi arkkukotiutuksen ja ruumis vietiin Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan. Siellä lääkäri kehotti poistamaan ruumiista sydämentahdistajan, joka oli paperien mukaan asennettu pari vuotta aiemmin.

Yllättäen sydämentahdistajaa ei kuitenkaan löytynyt, ei edes leikkausarpea, vaikka Seppo E:llä oli varmasti ollut tahdistin. Hänen lapsensa kutsuttiin välittömästi paikalle ja UM tiedotti sen jälkeen Teneriffan-konsulaatille:

– Pikailmoittanette mitä tapahtunut. Omaiset eivät tunnista tänne saapunutta ruumista Seppo E:ksi.

Teneriffalaisen hautaustoimiston johtaja ilmoitti tämän jälkeen konsulaatille, että saarella oli kuollut kolme lähes saman ikäistä ulkomaalaista turistia samoihin aikoihin. Todennäköisesti Tampereelle oli vahingossa lähetetty länsisaksalaisen Günther P:n ruumis.

Kävi ilmi, että Günther P oli kuollut sydänkohtaukseen samana päivänä ja vielä aivan samaan aikaan kuin Seppo E. Kaiken lisäksi Saksasta saatiin selville, että oletettu Günther oli jo haudattu eivätkä omaiset olleet nähneet hänen ruumistaan.

– Vainajan henkilöllisyyden tarkistus oli tapahtunut ainoastaan arkun mukana olleiden asiakirjojen pohjalta, jotka kaikki olivat Günther P:n nimellä. Omaiset eivät nähneet vainajaa, Suomen Hampurin-pääkonsulinvirasto tiedotti ulkoministeriöön.

Saatiin myös selville, että hautaustoimisto oli havainnut oletetulla Güntherillä olleen sydämentahdistimen. Pari päivää myöhemmin hauta avattiin Saksassa ja Seppo E:n oikea ruumis kuljetettiin Tampereelle. TAYKS:n kylmiössä säilytetty Günther P:n ruumis siirrettiin Hampuriin.