Jukka, Kari ja Kaarle kokivat traagiset neuvosto­romanssit: ”Sen muistan, että vatsastani valui suolia” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jukka, Kari ja Kaarle kokivat traagiset neuvosto­romanssit: ”Sen muistan, että vatsastani valui suolia”

Tuore konsulihistoriikki kertoo suomalaisten seikkailuista Neuvostoliitossa.

Tuore konsulihistoriikki kertoo suomalaisten seikkailuista Neuvostoliitossa.

Julkaistu: 3.9.2019 10:00

Suomalaisten romanssit Neuvostoliitossa työllistivät ulkoministeriön konsulipalveluita tiuhaan tahtiin. Tuore historiikki kertoo muun muassa, kuinka Jukkaa puukotettiin, Kari ryöstettiin ja Kaarlen vaimo paljastui päiväkahvinaiseksi.

Neuvostonaiset kiehtoivat suomalaisia miehiä niin, että moni päätyi kokemaan heidän kanssaan kuuman romanssin joko turisti- tai työmatkallaan. Aina kaikki ei mennyt kuitenkaan hyvin, ja silloin apuun tarvittiin Suomen ulkoministeriön konsulipalveluja.

Kuvituskuva

Tietokirjailija Jussi Pekkarinen on koonnut UM:n konsulipalvelujen historian vuosilta 1982–2000 kirjaan Reppanoita, rikollisia ja ruumiita (Edita).

Teoksessa on kerrottu useita hankalia ja uskomattomiakin suomalaiskohtaloita eri maista, mutta yhden selkeästi erottuvan kokonaisuuden muodostavat suomalaisten seikkailut Neuvostoliitossa.

IS poimi Pekkarisen kirjasta kolme tapausta, joissa suomalaismiesten neuvostoromanssi sai ikävän lopun ja ulkoministeriö joutui tarjoamaan auttavaa kättään.

Oheiset tarinat on kerrottu kirjassa pidemmässä muodossa, joten niitä on editoitu juttua varten hieman.

Lenan aviomies puukotti Jukkaa 11 kertaa

Moskovassa kirvesmiehenä työskennellyt Jukka N joutui ongelmiin vuonna 1984 sen jälkeen, kun hän oli tanssittanut paikallisessa ravintolassa viehättävää Lenaa. Illan jälkeen kaksikko oli kävellyt käsikynkkää Lenan kotiin, kumpikin jonkinmoisessa humalassa.

Romanttinen ilta sai kuitenkin traagisen käänteen, kun asuntoon astui yllättäen toinen mies ja otti esiin puukon.

Jukka kertoi tapahtumista myöhemmin Suomen viranomaisille näin:

– Riisuuduimme niin, että molemmat olimme alasti ja olimme juuri menossa sänkyyn, jonne taisimme keretäkin ennen kuin ovesta tuli sisään mies, jonka sain myöhemmin kuulla olevan Lenan aviomies.

Aviomies lukitsi ulko-oven avaimella sisäpuolelta ja hyökkäsi sen jälkeen Jukan kimppuun.

– Nousin puolittain ylös vuoteelta ja tässä vaiheessa sain ensimmäisen puukoniskun vatsaani. Hätäännyin ja pääsin nousemaan ylös sängystä. Tässä tilanteessa mies kuitenkin ehti pistää minua puukolla useamman kerran.

Jukka sai työnnettyä puukottajan kauemmas ja pääsi ovelle, jota ei saanut kuitenkaan auki.

– Ulko-oven kohdalla mies hyökkäsi uudelleen puukko kädessä minua kohden. Ilmeisesti nytkin mies sai lyötyä minua puukolla muutaman kerran. Nyt kuitenkin sain lyötyä päälle hyökkäävää miestä nyrkillä kasvoihin.

Tässä vaiheessa Jukka sai oven auki jollain konstilla. Hän käveli ulos läheiseen puistoon verissään, täysin alastomana.

– Ainoastaan kello oli minulla kädessä. Puukottaja ei tullut perässä. Sen muistan, että vatsastani valui suolia, joita pidin käsissäni.

Lopulta Jukan pelastukseksi koitui paikalle tullut henkilöauto, jolla hän pääsi sairaalaan. Hän vietti moskovalaisessa sairaalassa lähes kolme viikkoa ja hänen kehostaan löytyi yksitoista puukoniskua. Myös Lena kävi katsomassa häntä sairaalassa.

Neuvostoliiton ulkoministeriö ilmoitti myöhemmin ulkoministeriölle, että Jukan puukottaja S. N. Kuznetsov oli tuomittu puoleksitoista vuodeksi työleirille ”vaikea-asteisten ruumiinvammojen tuottamisesta”.

Tutkija Jussi Pekkarinen kävi konsulipalvelujen historiakirjaansa varten läpi ulkoministeriön mappeja, joista löytyi lukemattomia erikoisia, surullisia ja traagisia suomalaisten ongelmatilanteita maailmalta.

Tutkija Jussi Pekkarinen kävi konsulipalvelujen historiakirjaansa varten läpi ulkoministeriön mappeja, joista löytyi lukemattomia erikoisia, surullisia ja traagisia suomalaisten ongelmatilanteita maailmalta.

Lauran samppanjassa oli jotain muutakin?

Helsingistä Pekingiin matkalla olleen Kari J:n matka katkesi Moskovassa siinä vaiheessa, kun hän odotteli Pekingin-junansa lähtöä. Hän päätyi pidätetyksi Moskovan keskusrautatieasemalla ilman passia, viisumia, rahaa ja matkatavaroita. Kaiken takana oli tässäkin tapauksessa nainen.

Kari oli säästänyt monta kuukautta pitkää matkaansa varten ja kun kaikki matkaa varten tarvittavat paperit olivat vihdoin kasassa Moskovassa, hän halusi juhlistaa asiaa samppanjalla. Jaroslavlin asemalla hän tapasi tytön, jota hän pyysi avukseen.

– Hän sanoi olevansa nimeltään Laura. Pyysin häntä auttamaan samppanjan ostossa. Laura ehdotti, että lähdettäisiin ravintolaan, josta voi ostaa samppanjaa, Kari kertoi myöhemmin tapahtumien kulusta suomalaiskonsulille.

Laura vei Karin ravintolaan ja tutustutti hänet siellä omiin tuttaviinsa. Seurue joi samppanjaa ja Kari tanssi Lauran kanssa. Jossain vaiheessa Kari kävi Lauran kanssa hakemassa reppunsa aseman säilöstä, minkä jälkeen he jatkoivat matkaansa Lauran luokse.

Seuraavista tapahtumista Karille ei jäänyt paljoakaan muistikuvia. Hän vietti päivän Lauran luona ja poistui sieltä jalan vain havahtuakseen jossain vaiheessa, ettei hänellä ole sen paremmin passia, rahaa kuin reppuakaan. Repussa oli ollut Olympus-merkkinen kamera, matkashekkejä (2800 D-markkaa ja 600 USA-dollaria) sekä huuliharppu.

– Juotuani samppanjaa olin huonossa kunnossa ja luulen, että Laura oli lisännyt samppanjaan jotain muuta, Kari arveli.

Rautatieasemalle saavuttuaan Kari kääntyi miliisin puoleen, mutta päätyikin itse pidätetyksi. Seuraavana päivänä Suomen suurlähetystön virkailijat saivat tiedon hänen kohtalostaan ja tulivat hakemaan hänet pois.

Kaikki päättyi siinä mielessä onnellisesti, että Karin tilillä Suomessa oli rahaa ja suurlähetystö pystyi kotiuttamaan hänet seuraavana päivänä junalla takaisin Suomeen.

Taimi pääsi Suomeen ja etsi heti päiväkahviseuraa

Suomalaisten avioliitot neuvostokansalaisten kanssa yleistyivät 1970-luvulla, mutta ulkoministeriön havaintojen mukaan avioliittoja käytettiin myös keinotteluvälineenä Neuvostoliitosta pois pääsemiseksi.

Neuvostoviranomaiset myönsivät maastamuuttolupia hitaasti, joten Suomessa odottanut romanssin toinen osapuoli turhautui usein byrokratiaan. Yksi turhautuneista oli Kaarle I, joka kirjoitti syksyllä 1985 vetoomuksen presidentti Mauno Koivistolle.

– Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun minut vihittiin eestiläisen Taimi T:n kanssa. Silloin toivoin, että seuraavana keväänä he (vaimoni ja hänen tyttärensä) muuttaisivat luokseni. He eivät päässeet vielä seuraavanakaan keväänä. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ovat hyvät ja lämpimät. Miksi he eivät anna perheiden elää yhdessä. Elämä erossa on todella rasittavaa, Kaarle tuskaili kirjeessään Koivistolle.

Ulkoministeriö ei voinut auttaa asiassa muuten kuin kehottamalla Kaarlea laatimaan yhä uusia muuttolupa-anomuksia ja vetoamaan kansainvälisiin periaatteisiin perheiden yhdistämisestä.

– Maastamuuttohakemustamme ei vieläkään hyväksytty. Neuvostoliiton viranomaiset eivät usko avioliittoomme, että se olisi todellinen. Tunteemme ovat aidot ja nyt me olemme hyvin surullisia, Kaarle raportoi seuraavassa kirjeessään UM:lle.

Lopulta sinnikkyys palkittiin ja tammikuussa 1987 Taimi ja tämän tytär pääsivät muuttamaan Suomeen.

Elokuussa 1987 Kaarle kirjoitti kuitenkin jälleen UM:lle. Kirjeensä hän otsikoi Perheen yhdistäminen ja miten siinä kävi.

– Taimi muutti Suomeen. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien mikään ei ollut kuten piti. Hän ei välittänyt minusta yhtään. Tärkeää olivat omat tavarat, oma asunto ja oma työ. Olin poikkeuksellisen herkkä- ja hyväuskoinen, kun uskoin Taimin sanaa enempi kuin papereita, Kaarle tilitti.

Jo helmikuussa 1987 Kaarlelle paljastui myös, että Taimi oli laittanut Helsingin Sanomiin seuranhakuilmoituksen: ”37. v. nainen etsii herraseuraa tositarkoituksella HS pk nim. ’Neitsyt/B 13’.

– Olin se tyhmä, joka meni naimisiin, sitten etsittiin rikasta miestä, Kaarle kirjoitti ja kertoi hakeneensa jo huhtikuussa avioeroa Taimista.

Kirjeessään Kaarle esitti myös toiveen, ettei Taimille myönnettäisi enää oleskeluluvan jatkoa Suomeen, koska tämän maahantulon peruste oli muuttunut. UM lähetti Kaarlen kirjeen tiedoksi suojelupoliisille, mutta Taimin myöhemmistä vaiheista ei Pekkarisen kokoamassa kirjassa ole tietoa.

Lue myös: Suomalaiset pulassa maailmalla: Mikko ja Arto ruoskittiin – Panu kopeloi thaiministerin tytärtä ja alaston Marjo aiheutti kolareita

Tuoreimmat osastosta