Näin löydät parhaat sienipaikat – ensietsinnällä löytyi pekonilta maistuva sienimetsien Graalin malja

rac

Julkaistu:

Sienimetsässä kannattaa katsoa muuallekin kuin jalkoihinsa. Puut, muurahaiskeot ja kasvit antavat vinkkejä maukkaista ruokasienistä.
Sienipaikkojen löytäminen saattaa tuntua tuuripeliltä. Tarkkaavainen sienestäjä voi kuitenkin osua korkkaamattomalle sienipaikalle myös ympäristöä tarkkailemalla.

IS kävi sienimetsällä Sipoossa. Ykköslöytöjä olivat kookkaat kultarouskut. Lähde mukaan sieniretkelle artikkelin videosta!

Metsä levittäytyy edessämme Sipoossa. Olemme saapuneet sienimetsälle yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon suojelusuunnittelijan Tea von Bonsdorffin kanssa.


Von Bonsdorffin mukaan sienestäjän kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millainen metsätyyppi on kyseessä. Hyvä lähtökohta aloittelevalle sienestäjälle on tuore kuusien hallitsema kangasmetsä. Parhaissa sienimetsissä kasvaa usein myös mustikkaa ja maata peittää tasainen sammalpeite.

– Tällaisessa maastossa tyypillisiä ruokasieniä ovat esimerkiksi herkkutatti ja mustatorvisieni. Mustatorvisieniä löytää etenkin kaatuneiden puunrunkojen vierestä.
Ja sieltähän se ensimmäinen herkkutatti löytyy! Muhkea tatti paistattelee lämmintä loppukesän päivää aurinkoisessa kohdassa sammalmättäällä.


Mustatorvisienet jäävät tällä kertaa pelkäksi haaveeksi. Ne viihtyvät tavallisesti kuusivaltaisissa metsissä, joissa on esimerkiksi käenkaalia ja mäkistä maastoa. Ympäristö vaikuttaa sopivalta, mutta se ei tietenkään takaa mitään.

– Mustatorvisieni on hyvä naamioituja, joten sitä voi olla vaikea havaita. Kaatuneiden puunrunkojen vierestä mustatorvisienet huomaa, von Bonsdorff ohjeistaa ja suuntaa määrätietoisin askelin eteenpäin.

Kuusien lähettyviltä löytää usein esimerkiksi suppilovahveroita ja haaparouskuja. Kuusivaltaisten metsien sammaleisille rinteille nousee puolestaan lampaankääpiä.

Kanttarellit eli keltavahverot ja karvarouskut pullahtavat usein pintaan koivujen lähettyvillä.


Tuoreiden kuusikoiden ja lehtokuusikoiden paksuilla sammalmättäillä kannattaa pitää katse maanpinnassa sikurirouskujen varalta. Lehdoissa viihtyvä pähkinäpensas voi puolestaan antaa vinkin pähkinä- tai maitorouskuista.

Vastassamme on suuri muurahaiskeko. Kekomuurahaiset köpöttelevät omia maanteitään jalkojen juuressa.

Muurahaiskeot kertovat von Bonsdorffin mukaan hyvästä sienimaastosta. Kekomuurahaiset viihtyvät nimittäin alueilla, joilla ei ole harjoitettu vastikään metsätaloutta. Muurahaiskeon vieressä saattaa seistä esimerkiksi tapionherkkusieniä.


Vaikka kuusien hallitsemat lehtomaiset kangasmetsät ovat hyviä sienipaikkoja, niin myös karuissa kangasmetsissä voi onnistaa. Suomen sadoltaan runsaslukuisin sieni kangasrousku viihtyy juuri tällaisessa maastossa.

Sienien tunteminen ja perusteellinen tarkastelu ovat luonnollisesti tärkeitä asioita – etenkin, kun sieniä kerää syödäkseen. Von Bonsdorff kehottaa hakeutumaan metsään ja pyörittelemään sieniä rohkeasti käsissään.

– Eri ihmiset sekoittavat sienet keskenään eri tavoin. Vaikka sieni esitellään jossakin sienikirjassa, niin siihen kannattaa tutustua luonnossa. Jos sientä ei ole nähnyt luonnossa, voi mennä tunnistamisessa helposti sekaisin.


Sienien myrkky ei imeydy ihon läpi, joten löytöjä voi tutkailla rauhassa eri puolilta. Joidenkin sienilajien tunnistaminen helpottuu, kun sientä haistaa. Kuvia katsellessa on syytä pitää mielessä, että ensivilkaisulla samalta näyttävät sienet voivat olla eri suunnasta katsottuna merkittävästi erilaisia.
Myrkyllisten sienien vuoksi sienimetsällä on syytä varoa lajeja, joita ei itse tunnista. Tappavan myrkyllisiä sienilajeja on Suomessa viisi: valkokärpässieni, kavalakärpässieni, suippumyrkkyseitikki, korvasieni raakana ja myrkkynääpikkä.

Sienen kunnon von Bonsdorff ohjeistaa tarkastamaan heti paikan päällä. Sieni voi olla hyvässäkin kunnossa, vaikka paikalle pomppinut orava olisi käynyt haukkaamassa osan sienisaaliista.

– Usein sienikauden alussa huomaa, että eläimetkin ryntäävät sienien kimppuun, von Bonsdorff kertoo.

Sienimetsällä seuraavan mäen takana voi odottaa aina todellinen jättipotti.

– Oi, kultarousku! Nyt meillä kävi kuulkaa onni! Siinä on hienot oranssinruskehtavat sävyt ja himmeä pinta!

Kultarousku kasvaa tyypillisesti Etelä-Suomen lehdoissa. Se on kotikokin unelmasieni, joka maistuu pekonilta ja tuoksuu äyriäisiltä.

Sienituntemusta voi terästää sieninäyttelyssä 15–16.9. kello 11–17 Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneilla Helsingissä, osoitteessa Kaisaniemenranta 2. Tapahtumassa on mahdollisuus tavata Suomen parhaita sieniasiantuntijoita. Tapahtumaan on vapaa pääsy.