Thuy Dieu Luu pakeni 7-vuotiaana veneellä Vietnamista – rauha löytyi Närpiöstä

Thuy Dieu Luu pakeni 7-vuotiaana veneellä Vietnamista – rauha löytyi Närpiöstä

Julkaistu:

Närpiössä on 9 507 asukasta, joista noin 700 on vietnamilaisia.
Ei sitä oikein voi unohtaakaan, vaikka haluaisi.

Aallot löivät korkeina pienen puisen veneen laitoja vasten. Seitsemänvuotias Thuy Dieu Luu istui veneessä äitinsä, isänsä ja kolmen sisarensa kanssa matkaseuranaan lähes neljäkymmentä muuta vietnamilaista. Matka vei Hongkongiin, missä alkaisi uusi elämä.

Vuonna 1989 Vietnam ei ollut enää se ystävällinen kotimaa, johon Thuyn vanhemmat Luu Dinh Tan ja Nguyen Thi Thanh olivat tottuneet. Pitkään suvun omistuksessa ollut ompelimo oli pakkolunastettu, koska sen toiminta katsottiin epäisänmaalliseksi.

– Ompelimossa oli tehty vaatteita yhdysvaltalaisille sotilaille, joten sukuamme pidettiin amerikkalaisten kätyreinä, Thuyn muistelee.

Venematkasta selvittyään perhe aloitti kyllä uuden elämän, mutta se ei ollut sellainen kuin he olivat kuvitelleet. Pakolaisleirin muurit tarjosivat vain vähän virikkeitä kasvaville lapsille, joten Thuyn ei varsinaisesti kaipaa noita aikoja.

– Kun Kiina sitten oli ottamassa Hongkongin hallintaansa, meidän täytyi palata Vietnamiin vuonna 1996.

Mutta Vietnam ei vieläkään tuntunut hyvältä ja turvalliselta paikalta elää. Thuy Dieu Luu kertoo, että häntä ja hänen sisaruksiaan kiusattiin, koska he olivat olleet pakolaisleirillä. Hän ei kokenut oikein kuuluvansa joukkoon.

– Äiti ja isä halusivat, että saan elämäni järjestykseen. Kun sitten sain Unicefin stipendin, lähdin Suomeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi.


Kun Thuy Dieu Luu nyt istuu närpiöläisen omakotitalon keittiössä, hänen ei uskoisi olleen nuoruutensa ajan hieman eksyksissä. Muutto Suomeen vuonna 2001 oli käännekohta, vaikka uusi kotimaa oli aluksi 21-vuotiaan mielestä outo ja erikoinen paikka.

– Muistan, kun näin ensimmäisen kerran ulkolämpömittarin näyttävän 0 astetta. Sanoin siskolleni, että eihän täällä voi ihminen elää!

Olisi hauska mennä ajassa taaksepäin ja kertoa vasta maahan tulleelle Thuylle, että lopulta hän pärjää jopa 20 asteen pakkasessa ja piehtaroi vapaaehtoisesti lumessa saunan jälkeen.

– Talvi on täällä niin kaunis, kun on lunta ja kaikki on valkoista. Luonto on satumainen, Thuy sanoo.

Jopa perheen koiran nimi on Lumi. Se tosin johtuu siitä, että Lumi sattui syntymään chihuahua-pentueen ainoaksi valkoiseksi sisarukseksi.

Thuy Dieu Luu vaikuttaa onnelliselta. Hän arvostaa Suomessa puhtaan luonnon lisäksi turvallisuutta ja rauhaa. Tunne voi hänen mukaansa johtua osittain siitä, että hän on nähnyt myös toisenlaisia olosuhteita.

Varsin pian Suomeen muuton jälkeen Thuy Dieu Luu tapasi nykyisen aviomiehensä Duong The Vinhin. Duong oli kotoisin samasta kylästä kuin Thuykin, ja oli muuttanut Suomeen vuonna 1988.

– Emme tunteneet toisiamme aiemmin, mutta sisareni esitteli meidät toisillemme.

Duong The Vinh kuuluu Närpiöön muuttaneiden vietnamilaisten niin kutsuttuun ensimmäiseen aaltoon.


Ensimmäiset vietnamilaiset kiintiöpakolaiset muuttivat jo elokuussa 1979 Suomeen. Suurin osa heistä päätyi Helsinkiin ja Turkuun, mutta myös pieni Närpiön kaupunki Rannikko-Pohjanmaalla päätti ottaa vastaan kiintiöpakolaisia.
Maahanmuuttokoordinaattori Lilian Ivarsin mukaan Närpiöön muutti tuolloin 67 pakolaista, joskin valtaosa heistä muutti myöhemmin muualle. Jäljelle jääneet käynnistivät tapahtumasarjan, joka on kolmessa vuosikymmenessä tehnyt Närpiöstä kotouttamisen mallipaikkakunnan.

Ensimmäisessä aallossa Närpiöön muuttaneet sopeutuivat, hankkivat töitä ja asettuivat asumaan Närpiöön. Sen jälkeen he levittivät hyvää sanaa pohjoisesta paikasta, jossa on töitä ja jossa jokainen voi omalla työllään ostaa vaikka omakotitalon rauhalliselta alueelta.

Myös Thuy Dieu Luun naapurustossa asuu paljon Vietnamista muuttaneita.

– Katso, heidät erottaa siitä, että jokaisen pihassa on oma kasvihuone, Thuy osoittaa.

Ja totta tosiaan, pienet kasvihuoneet talojen pihassa osoittavat, että vaikka kasvihuoneet ovat vietnamilaistaustaisten suurin työllistäjä Närpiössä, intoa vihannesten viljelyyn riittää vielä vapaa-ajallakin.


– Itse kasvatamme kasvihuoneessa tuoreiden vihannesten lisäksi maustekasveja ja yrttejä. Pidämme mausteisesta ruuasta, jossa on paljon vihreää. Vaikka lapset ovat tuoneet päiväkodista ja koulusta suomalaista ruokaperinnettä, joten kyllä meillä syödään myös perunaa ja makaronilaatikkoa.

Siinä jälleen yksi asia, joka Thuyn piti opetella. Että perunaa syödään Suomessa joka päivä.

Kasvihuoneiden läikittämä omakotitaloalue on Thuylle rakas myös siksi, että kaksi hänen sisaristaan asuu lähellä. Myös kolmas sisar asuu Närpiössä.

– Ainoa ongelma on, että vanhempani asuvat Vietnamissa. Meitä huolettaa kovasti, miten he pärjäävät, kun ikää tulee vielä lisää. Vietnamissa ei ole vanhusten hoitokoteja kuten Suomessa, vaan lapset hoitavat vanhempiaan näiden ikääntyessä. Voisimme hoitaa heitä Suomessa, mutta vanhemmat eivät saa oleskelulupaa, Thuy pohtii.

Kesän ajan Thuyn vanhemmat ovat olleet käymässä Suomessa, nyt jo viidettä kertaa. Näin he näkevät myös lastenlapsiaan. Thuylla ja Duongilla on kaksi lasta, 12-vuotias Duong Nicky Alex ja 13-vuotias Duong Alicia. Myös muilla sisaruksilla on lapsia.

74- ja 75-vuotiaat isovanhemmat ovat hyväkuntoisia ja pirteän oloisia. Etenkin isoisä Luu Dinh Tan puuhailee aamusta iltaan ja pitää kyläilynsä aikana hyvää huolta myös Thuyn kasvihuoneesta.

 

Turvapaikanhakija otetaan meillä heti mukaan kotoutusprosessiin, mutta töihin Suomeen tulevat jäävät usein huomiotta.

Värikkäiden vaiheidensa vuoksi Thuy Dieu Luu tietää, millaista on muuttaa elämänsä suuntaa täysin ja vaihtaa täysin uuteen asuinympäristöön. Siksi hän on kuin tehty nykyiseen työhönsä. Hänen ruotsinkieliselle tittelilleen samhälle- och hälsokommunikatör ei ole varsinaista suomenkielistä vastinetta, mutta hän on maahanmuuttajien, viranomaisten ja työnantajien yhteyshenkilö ja neuvonantaja. Toisin sanoen Thuy on se, jolta maahanmuuttajat saavat käytännön neuvoja suomalaisesta arjesta ja käytännöistä.

– Turvapaikanhakija otetaan meillä heti mukaan kotoutusprosessiin, mutta töihin Suomeen tulevat jäävät usein huomiotta. Heillä ei välttämättä ole tietoa esimerkiksi veroista tai siitä, että lapsia ei voi vain jättää työpäivän ajaksi yksin kotiin.

Siksi Thuy selittää tulijoille esimerkiksi, miksi ja miten verokortti hankitaan, mistä voisi löytää asunnon ja mistä lastenhoitoon löytyy apua. Joskus päivät venyvät, kun asiakkaat kaipaavat neuvoja myös iltaisin ja viikonloppuisin.

– Asiakkaita on 150–200 kuukaudessa, joten minun on ollut pakko asettaa rajat. En vastaa enää illalla Facebookin Messengerin kautta tuleviin kysymyksiin, vaan palaan niihin työajalla.


Työssään Thuy on myös nähnyt Närpiön kaupungin kasvun asettamat haasteet. Lähes kaikki haluaisivat asua keskustassa, mutta asuntoja ja päivähoitopaikkoja ei ole alueella riittävästi.

– Ymmärrän kyllä keskustan vetovoiman. Monella ei ole autoa, ja lisäksi Närpiön keskustakin on monen mielestä melko lailla keskellä metsää, jos sitä vertaa Vietnamin kaupunkeihin.

Silti Närpiössä on esimerkiksi kaksi aasialaista ruokakauppaa. Hieman alle 10 000 asukkaan kaupungille se on aika hyvin.

Närpiö ei tosin ole muutenkaan tavanomainen pikkukaupunki.

Sen työttömyysaste on Tilastokeskuksen mukaan 4 prosenttia, ja työpaikkaomavaraisuus laskennallisesti yli 100 prosenttia. Käytännössä Närpiö on ollut jo pitkään tilanteessa, jossa se on joutunut houkuttelemaan työntekijöitä avoimiin työpaikkoihin.

Innokasta työvoimaa on löytynyt hyvin, mutta ei aina Suomesta. Siksi äidinkielenään vietnamia ja bosniaa puhuvia on paikkakunnalla paljon. Yhteensä vierasta kieltä äidinkielenään puhuvia oli vuoden 2017 lopussa Närpiön asukkaista 13,17 prosenttia. Maahanmuuttokoordinaattori Lilian Ivarsin mukaan vietnamilaisten osuus on vielä noussut sen jälkeen.

Ruotsinkielisiä oli viime vuoden lopussa 79,7 prosenttia kaupunkilaisista. Suomi on siis verrattain harvoin kuultu kieli. Todennäköisimmin satunnainen kulkija kuulee ruotsia närpiön murteella, ja sen ymmärtäminen ei välttämättä kouluruotsilla heti sujukaan.


Thuy Dieu Luu joutuukin hieman tulkkaamaan, kun Anh Tuan Nguyen pääsee ääneen. 31-vuotias mies työskentelee Siggpacilla, valtavalla kasvihuoneella, joka työllistää Närpiössä enemmän maahanmuuttajia kuin yksikään toinen yritys.

Nguyen ajaa trukkia 12 vuoden työkokemuksella. Hänen vaimonsa on ollut töissä samassa paikassa, mutta on nyt äitiyslomalla. Esikoiskaksosten laskettu aika on lokakuussa.

– En tiennyt Suomesta yhtään mitään, kun tulin tänne. Olin vain kuullut, että täällä pääsee heti töihin. Etsin netistä jotain tietoa, mutta lähinnä sain selville sen, että Nokia on täältä lähtöisin, Anh kertoo närpiön murteella, jossa on vietnamilainen korostus.

Anhille sopeutuminen oli kuitenkin helppoa, koska hänen sukulaisiaan asui jo Närpiössä. Hän asuu noin kilometrin päässä työpaikastaan ja viihtyy oikein hyvin.

– Ainakin seuraavat 10–15 vuotta menee mukavasti täällä Närpiössä, kun lapsetkin ovat pieniä. En haluaisi muuttaa lasten kanssa isoon kaupunkiin.”

Hieman toista mieltä on hänen kollegansa Rey Pontillas. Hän halusi mukaan haastatteluun, vaikka onkin muuttanut Suomeen Filippiineiltä eikä Vietnamista.


– Täällä on muuten mukavaa, mutta iltaisin töitten jälkeen ei ole oikein mitään tekemistä. Lojun vain kotona ja pelaan pelejä tai räplään puhelinta. Ei oikein ole mitään paikkaa, minne mennä.

Pontillas työskenteli aiemmin opettajana Thaimaassa, mutta ei viihtynyt työssään. Hänen kaksi veljeään ja sisko asuvat Närpiössä, joten viime keväänä hän päätti kokeilla uranvaihtoa. Nyt hän pakkaa vihanneksia mielestään varsin hyvällä palkalla.

– Olin myös kuullut, että Suomi on maailman homoystävällisimpiä maita. En tosin juuri nyt etsi parisuhdetta, vaan olen onnellinen sinkku.

61-vuotias Nguyen Thi Ha on Anhin tavoin asunut Närpiössä vuodesta 2007. Myös hänellä asuu perhettä paikkakunnalla: kaksi sisarusta sekä hänen poikansa. Hänen miehensä kuoli muutama vuosi sitten.

– Asuin aiemmin Hanoissa, jossa on valtavasti ihmisiä. Täällä on rauhallista ja turvallista, pidän siitä.


Ngueyn toistaa jälleen samat määreet, joilla muutkin ovat kuvailleet Suomea ja Närpiötä. He saavat maamme kuulostamaan suoranaiselta paratiisilta. Entä ennakkoluulot ja rasismi? Oletteko kohdanneet mitään kielteistä?

Muut puistelevat päätään, mutta Thuy Dieu Luulla on myös ikäviä muistoja.

– Työskentelin alkuaikoina bensa-asemalla, ja siellä sain osakseni vähättelyä. Tuntui, että minuun ei oikein luotettu, kun olin erinäköinen kuin muut enkä puhunut ruotsia yhtä hyvin. Eräänkin kerran asiakas ei suostunut tekemään kanssani kauppaa, vaan halusi työnantajani kassalle.

Thuy kertoo, että ei ottanut sitä henkilökohtaisesti, vaan pyysi pomon paikalle. Toisinaan häntä on myös taputeltu päälaelle.

– En tiedä, johtuuko se siitä, että olen niin lyhyt. Ehkä he luulivat, että olen lapsi!

Kaiken kaikkiaan närpiöläisten yhteiselo muualta muuttaneiden kanssa vaikuttaa sopuisalta. Työlle on tekijöitä, ja menestyvä elinkeinoelämä hyödyttää kaupunkia laajemminkin.

Maahanmuuttajat puolestaan ovat löytäneet paikan, jossa heidän työpanostaan arvostetaan ja jossa he voivat elää perheensä kanssa rauhassa.

– Myös laadukas suomalainen koululaitos on asia, jota moni arvostaa, Thuy Dieu Luu sanoo.


Vietnamista muuttaneita on Närpiössä sen verran, että yhteisöllä on omia tapahtumia ja perinteitä. Thuyn Dieu Luu kertoo, että yhdessä he esimerkiksi juhlistavat kolmea perinteistä juhlapäivää.

– Vietnamissa on perinteinen valon juhla, jossa kuljetaan lyhtyjen kanssa läpi kaupungin. Sitä vietämme syyslomalla, kun on pimeää, ja lapsilla on lomaa koulusta. Toinen yhteinen juhla on vietnamilainen uusivuosi.

Mikähän mahtaa olla se kolmas perinnejuhla?

– Se on juhannus. Juhlimme sitä yhdessä juhannuspäivänä.

”Pelkkä taloudellinen toimeentulo ei riitä, jos ihminen ei pääse kiinni yhteiskuntaan”

Työperäinen maahanmuutto onnistuu, jos töihin tuleva viihtyy muutenkin kuin vain töissä, toteaa työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Anne Alitolppa-Niitamo.

– Närpiössä tässä on onnistuttu. On mietitty myös töihin tulevan perhettä ja puolisoa, jolloin tulija toden­näköisemmin myös jää maahan.

Alitolppa-Niitamon mukaan on myös tapauksia, joissa esimerkiksi hoitoalalle on haettu varta vasten työvoimaa ulkomailta, mutta jonkin ajan kuluttua työntekijät ovat palanneet entiseen kotimaahansa.

– Pelkkä taloudellinen toimeentulo ei riitä, jos ihminen ei pääse kiinni yhteiskuntaan ja kokee itsensä yksinäiseksi.

Työvoimaa kaipaavien kuntien kannattaisi siis miettiä myös, voiko myös työntekijän perhe muuttaa Suomeen. Löytyykö tulijan puolisollekin töitä? Entä miten lasten ja nuorten tuki esimerkiksi koulutuksessa huomioidaan?

– Myös ansiorajoja voisi pohtia. Ovatko ne liian korkeita, jolloin ne estävät perheitä tulemasta Suomeen? Alitolppa-Niitamo kysyy.

Tarvetta ulkomaiselle työvoimalle olisi tällä hetkellä hoitoalan ja teollisuuden lisäksi ainakin rakennusalalla.

 

Närpiön tilanne on toki poikkeuksellinen, koska työmarkkinat ovat maahanmuuttajille niin suotuisat.

Närpiössä on tällä hetkellä maahanmuuttokoordinaattori Lilian Ivarsin mukaan noin 700 vietnamilaista. Aikuisista lähes kaikki ovat töissä, ja lapset käyvät koulua.

Osa työn perässä maahan muuttaneista ei osaa kunnolla ruotsia eikä suomea. Tuotanto­laitoksessa työskentely ei edellytä laajaa kielitaitoa, mutta toisaalta kielitaidottomuus rajoittaa maahanmuuttajien etenemismahdollisuuksia.

Närpiössä tämä näkyy myös keskimääräistä alhaisempana koulutusasteena: yli 15-vuotiaista 60,4 prosenttia on suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon.

Toisaalta työvoimaa tarvitaan juuri teollisuudessa, eikä korkeammasta koulutusasteesta silloin olisi välitöntä hyötyä maahanmuuttajille. Ajan myötä koulutus kuitenkin antaa paremman turvan muuttuvilla työmarkkinoilla.

– Närpiön tilanne on toki poikkeuksellinen, koska työmarkkinat ovat maahanmuuttajille niin suotuisat. Monella muulla paikkakunnalla kielitaito ja koulutus ovat välttämättömiä työllistymisen kannalta, Anne Alitolppa-Niitamo sanoo.

Työn perässä maahan muuttaneet voivat kyllä Alitolppa-Niitamon mukaan opiskella suomea tai ruotsia, mutta se on heidän oman aktiivisuutensa varassa.

– Voi mennä esimerkiksi kansalaisopiston kurssille, ellei sitten työnantaja halua tarjota henkilöstölle koulutusta.

Närpiö – Närpes

  • 9 507 asukkaan kaupunki Pohjanmaan rannikolla.
  • Närpiössä tuotetaan 60 prosenttia Suomessa myytävistä tomaateista ja 35 prosenttia kurkuista.
  • Kaupungin työpaikkaomavaraisuus on 103 prosenttia.
  • Ruotsin jälkeen yleisimmin puhuttuja kieliä ovat vietnam ja bosnia.
  • Suomenkielisten osuus on 5,4 prosenttia kaupungin väestöstä.
  • Närpiössä on tällä hetkellä arviolta 700 vietnamilaistaustaista asukasta. Kaupungin yleisin sukunimi on ”Vietnamin Virtanen”, Nguyen.
  • Ensimmäiset vietnamilaiset muuttivat kuntaan vuonna 1988 pakolaisina. Heistä harva jäi, mutta työperäinen maahanmuutto Vietnamista on ollut kymmenen viime vuoden aikana voimakasta.
Lähteet: Tilastokeskus, Närpiön kaupunki

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt