Pentti Saarikosken piti viettää muutama viikko Valamon uudessa luostarissa – suunnitelma muuttui traagisesti

Julkaistu:

Pääministeri Kalevi Sorsa lähetti sairaalaan sähkeen: ”Parane, tarvitsemme sinua.”
Pentti Saarikosken piti elokuussa 1983 viettää muutama viikko Valamon uudessa luostarissa Heinävedellä, mutta siitä tuli hänen viimeinen leposijansa. Runoilijalegenda oli kuollessaan vasta 45-vuotias.

Saarikoski tuli kylään ex-vaimonsa Tuula-Liina Variksen luo. Ilta oli tavallinen: marjapiirakkaa jälkiruoaksi ja päivällisen päälle kirjallisuuskeskustelua. Saarikoski naukkaili Koskenkorvaa ja poltti ketjussa. Hän jäi kamarin sohvalle yöksi.

Varis käy läpi yön tapahtumia kirjassaan Kilpikonna ja olkimarsalkka.

”Läpi keittiön kamarin ovelta vessan ovelle kulkevat veriset jalanjäljet. Katson vessaan, lavuaari on täynnä verta, jossa likoaa paksu verinen vaate. Nostan sitä: Pentin paita!”

Maksakirroosi oli aiheuttanut sisäisen verenvuodon, ja Saarikoski kyydittiin ambulanssilla Joensuuhun sairaalaan.

Teho-osastolla hän menetti tajuntansa ja sai delirium-kohtauksen.

”Pentti kärsii kovasti ja pitkään, reuhtoo kahleitaan kunnes parin vuorokauden päästä jää makaamaan hiljaa, kuulemma syvässä unessa. Yhtä tavoittamattomana, vaikka nyt eri syistä”, kirjoittaa aviomiehensä luo sairaalaan kiiruhtanut Mia Berner kirjassaan PS merkintöjä suruvuodelta.


Saarikoski muutti Bernerin luo Ruotsiin 1975 ja kirjoitti sieltä käsin runoja ja proosaa, muun muassa arvostetun Tiarnia-sarjan. Hän oli paitsi tuottelias kirjailija myös kääntäjä, joka suomensi muun muassa Odysseian.

Pääministeri Kalevi Sorsa lähetti sairaalaan sähkeen: ”Parane, tarvitsemme sinua.”

 

Miten minä osaisin / kirjoittaa kuolinrunon / hänestä / Nyt kun hän ei ole sanomassa / kelpaako se.

Saarikoski oli sairaalassa kolme viikkoa. Mia Berner nukkui Valamossa ja oli päivät miehensä rinnalla sairaalassa. Hän järjesteli etukäteen kuolemaan liittyviä käytännön askareita: kirjoitti jopa etukäteen kuolintiedotteen medialle ja valitsi puvun arkkuun. Kuoleman jälkeen se olisi ollut liian raskasta, hän kertoo muistelmissaan.

”Pentti oli koko kesän käyttänyt hienoa pientä myssyä jonka oli saanut sisareltaan Sirkalta, se oli kotikutoista Karjalan pellavaa. Nyt tahdon ostaa pitkän takin joka on samaa luonnonväriä ja jonka vyössä ovat Karjalan värit, punainen ja musta.”

”Arkun hakisin luostarin luuvasta: puhdasta honkaa, vain hiekkapaperilla käsiteltyä. Käsintehty ja yksinkertainen, ei vuorausta, ei hepeneitä.”

 

Päivät luostarissa olivat täydellistä lepoa Pentti Saarikoskeudesta.

Keskiviikkona 24. elokuuta Berner haettiin keljastaan luostarilta aikaisin sairaalaan. Samana päivänä Helsingin Sanomissa julkaistiin Saarikosken teksti Viimeinen sana. Se päättyi näin:

Miten minä osaisin / kirjoittaa kuolinrunon / hänestä / Nyt kun hän ei ole sanomassa / kelpaako se.

Samana aamuna Pentti Saarikoski kuoli. Illalla ystävä, näyttelijä Pekka Laiho luki televisiossa Saarikosken runoja.

Pienet hautajaiset järjestettiin ortodoksisin menoin kaksi päivää myöhemmin luostarin tsasounassa eli rukoushuoneessa. Paikalla olivat vain lapset äiteineen ja sisarukset lapsineen. Lähipiiri oli suuri: Saarikoski oli neljästi naimisissa ja sai viisi lasta.

Hunajantuoksuiset tuohukset paloivat suruväen käsissä, ja arkku oli ortodoksiseen tapaan auki. Veli lauloi Saarikosken kehtolaulun, Solveigin laulun.


Eriväriset kuulakärkikynät värittävät luonnonkivin rajattua hautaa Valamon luostarin metsähautausmaalla Heinävedellä. Puuristiin nojaa kehystetty nuoruuskuva Saarikoskesta, ja kynien seassa on pieni enkelipatsas.

Saarikosken haudasta on muodostunut pyhiinvaelluskohde. Sitä on kuvattu Suomen Jim Morrisonin haudaksi. Kuuluisaa rocktähden ja runoilijan pariisilaishautaa vartioidaan tarkkaan, mutta Valamon metsähautausmaalla on rauhallista.


Vaimo Mia Berner valitsi hautapaikan hyvällä näkymällä järvelle ison kiven vierestä koivujen alta. Haudan vieressä oli hyvä istua. Nyt siinä on puupenkki, ja parinkymmenen kynän vieressä kasvaa saniainen. Saarikosken hauta on hieman erillään luostarin hautausmaalla.

Pentti Saarikoski ei kuulunut kirkkoon, mutta ortodoksisuus viehätti häntä, ja luostarissa sai hiljentyä. Hän vietti useita jaksoja Valamossa viimeisinä vuosinaan.

”Päivät luostarissa olivat täydellistä lepoa Pentti Saarikoskeudesta”, kirjoittaa ex-vaimo Tuula-Liina Varis.

Puuristi on kuusipäätyinen ortodoksinen risti, jossa on alhaalla kenollaan poikkipuu. Puuristissä on koristeeton laatta: Pentti Saarikoski 1937–1983.

Ympärillä lepää monia munkkeja luostarin johtajista eli igumeneista kuuliaisuusveljiin eli luostarielämään tutustuviin. Heistä monen hautaristiä koristaa myös kolmas poikkipuu, se on niin sanottu slaavilainen risti.

Luostaria kutsutaan Valamon uudeksi luostariksi, koska se muutti talvisodan jälkeen Valamon saarelta Laatokalta Heinävedelle. Saarikosken synnyinkoti oli aivan lähellä Karjalassa, Laatokan rannalla Impilahdella.