Kommentti: Putinilla oli huonot neuvot – kumous tulee kuitenkin

Julkaistu:

Nopeasti tukahdutettu tyyty­mät­tömyys vain kasvaa, kirjoittaa Seppo Varjus.
Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili keskiviikkona Helsingissä, häneltä kysyttiin Moskovan levottomuuksista. Putinin pitkän vallan aikana on aiemmin koettu paljon isompiakin protesteja, erityisesti talvella 2011–2012. Nyt rauhallisia mielenosoituksia vastaan on kuitenkin käytetty varsin kovia otteita.

Helsingissä Putin totesi, että kaikki on sujunut Venäjän lakien mukaan. Venäjä palasi hiljan ihmisoikeuksista huolehtivan Euroopan neuvoston täysjäseneksi menetettyään äänioikeutensa Krimin valtauksen jälkeen. Tätä pidettiin isona diplomaattisena voittona maalle. Nyt Putin totesi ylimielisesti, että Venäjän ei tarvitse olla neuvoston jäsen, jos se ei lännelle kelpaa.

Ennen Helsinkiä Putin vieraili Ranskassa, jossa presidentti Emmanuel Macron vetosi siihen, että neuvoston jäsenenä Venäjän pitäisi kunnioittaa mielipiteenvapautta ja vapautta asettua ehdolle vaaleissa. Moskovan levottomuuksien alkusyy on, että opposition ehdokkaita on estetty asettumaan ehdolle aluevaaleissa.

Putin hyökkäsi heti.

– Me kaikki tiedämme keltaliiveihin liittyvistä tapahtumista, joissa meidän laskujemme mukaan kuoli 11 ihmistä ja loukkaantui 2 500, Putin sanoi Macronille.

– Emme halua sellaista tapahtuvan Venäjän pääkaupungissa ja teemme kaikkemme varmistaaksemme, että kotimainen poliittinen tilanteemme kehittyy tiukasti lain puitteissa.

 

Mellakointi voidaan estää kovalla kädellä, mutta kumous uhkaa aina.

Keltaliivien mielenosoitukset puhkesivat viime talvena aluksi vastalauseena polttoaineen hinnan nostolle, mutta muuttuivat Macronin vastaisiksi. Väkivaltaisuuksia nähtiin erityisesti Pariisissa. Ranskan poliisi käytti välillä hyvin kovia otteita, mutta toisaalta mielenosoittajatkin olivat väkivaltaisempia kuin Moskovassa.

Kiinalainen mellakka

Tänä kesänä suurimmat mielenosoitukset on nähty toisella puolella maailmaa. Hongkongissa on vastustettu Kiinan vallan kasvua mielenosoituksissa, joiden alkusyy oli laki epäiltyjen luovutuksesta Kiinan oikeuslaitoksen tuomittaviksi. Hongkong kuuluu Kiinaan, mutta sen pitäisi säilyä vielä melkein 30 vuotta itsehallinnollisena. Näin Kiina ja entinen siirtomaavalta Britannia aikoinaan sopivat.

Hongkongin mielenosoitukset ovat olleet välillä rauhallisia, välillä väkivaltaisia. Koko ajan on pelätty, että Kiina puuttuisi niihin sotavoimallaan. Näin ei ole tapahtunut ilmeisesti siksi, koska mielenosoittajat ovat puolustaneet vain kaupunkinsa demokratiaa, eivät hyökänneet Kiinan yksipuoluejärjestelmää vastaan. Jos näin kävisi tai mielenosoitukset laajenisivat muualle maahan, kuri todennäköisesti palautettaisiin väkivaltaisesti ja äkkiä.

Kova neuvo

Jos Putinin neuvoja tulkitsee, hän lienee tarkoittanut, että nopea ja kova toiminta ehkäisee kaikille vaarallisen anarkian kaduilla. Onko tämä totta?

Mielenosoituksia on muuallakin, mutta mietitään nyt Hongkongia, Venäjää ja Ranskaa. Mikä saa ihmiset kaduille ja milloin tilanteista tulee järjestelmälle vaarallinen?

 

Valtiossa kuin valtiossa asiat menevät ennemmin tai myöhemmin aina vikaan.

Kiina on yksipuoluemaa, jossa demokratialla ei ole merkitystä. Hongkongilaisia luonnollisesti hirvittää odotettavissa oleva sulautuminen siihen. Kun Kiinan valta on kasvanut, se on käynyt kärsimättömäksi. Toiveisiin siitä, että Kiina demokratisoituisi, on petetty. Päin vastoin, presidentti Xi Jinping on yksinvaltias, jollaista ei ole nähty Maon päivien jälkeen.

Venäjä on autoritäärinen maa, jossa on näennäinen demokratia. Putinin pitkän vallan aikana sen kulissien ylläpitoon on pantu yhä vähemmän panosta. Koneisto ei kuitenkaan ole monoliittinen samalla tavalla kuin Kiinassa. Sen oikeutuksena pidetään sitä, että Putinin kaudella maata Neuvostoliiton jälkeen piinannut kaaos saatiin kuriin ja talous kasvoi. Viime aikoina on kuitenkin ollut talousongelmia.

Ranska on eurooppalainen aito demokratia. Macronin valitsi presidentiksi osa kansaa kovalla innostuksella. Tämä ei kuitenkaan tarttunut kaikkiin. Erityisesti Macronin talousliberaalin politiikan nähtiin vain huonontavan elämää entisestään.

Ranskassa on Marine Le Penin johtama vahva äärioikeisto, jonka nousua pelätään. Moderni eurooppalainen demokratia syntyi Ranskan vallankumouksessa ja tämä selittää sitä, että maassa katuprotesteihin on aina suhtauduttu hyväksyvästi ja hiukan romantisoidusti. Keltaliivien tuki kuitenkin katosi riehunnan seurauksena.

Johtopäätös.

Sekä demokraattisissa että autoritäärisissä valtioissa voi esiintyä katulevottomuuksia, jotka johtavat vakavaan väkivaltaan poliisin ja mielenosoittajien kesken. Kummassakin ne voidaan tukahduttaa.

Valtiossa kuin valtiossa asiat menevät ennemmin tai myöhemmin aina vikaan. Demokratioissa äänestetään silloin ja valtaan nousee uusii hallitus. Se voi tehdä parannuksia suuntaan tai toiseen. Ennemmin tai myöhemmin tulee taas ongelmia ja hallitus vaihtuu, mutta järjestelmä säilyy.

Autoritäärisissä ja diktatorisissa valtioissa ongelmista puhuminen kielletään ja ne pahanevat. Ajan kuluessa ne johtavat siihen, että järjestelmä lakkaa toimimasta ja tapahtuu enemmän tai vähemmän väkivaltainen kumous, joka kaataa koko järjestelmän. Näin on käynyt aikanaan Ranskassa, Kiinassa ja Venäjällä, useampaankin kertaan.

Putinin opastus siitä, miten kuria pidetään, ei siis ole kovin pitkänäköinen. Järjestys saattaa säilyä aikansa, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee uusi kumous.

Kiinassa on satoja vuosia puhuttu Taivaan mandaatista, jonka hallitsijat voivat menettää. Myös kumouksilla on siellä satojen vuosien historia. Ranskan tulevaisuus on nykyjärjestelmällä näistä kolmesta toistaiseksi ennustettavin ja vakain.

Tätä Putininkin toki kannattaisi miettiä.