Jukka Tennilän kolumni: Sanna Marinin toiveuni - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jukka Tennilän kolumni: Sanna Marinin toiveuni

Sanna Marinin avaus johti keskusteluun, jossa jotkut luulivat ministerin puhuneen tulevaisuuden mahdollisuuksien sijasta tässä ja nyt -asiasta.

26.8.2019 8:08

Sdp:n varapuheenjohtajan, liikenneministeri Sanna Marinin ääneen ajattelu kuuden tunnin työpäivän tai neljän päivän työviikon mahdollisuudesta osui erikoiseen saumaan. Samaan aikaan työnantajaliitot nimittäin toitottivat, ettei kilpailukykysopimuksessa (kiky) sovitusta työajan pidennyksestä voida tulevalla työmarkkinakierroksella luopua.

Marin esitti ideansa Sdp:n 120-vuotisjuhlissa, ja siinä tilanteessa oli luontevampaa puhua tulevaisuuden utopioista kuin päivänkohtaisista työmarkkinakysymyksistä. Muutoksia seuraavien 120 vuoden kuluessa nähdään varmasti, ja tulevaisuuspolitiikassa on sijansa myös unelmilla.

Kuitenkin Marinin avaus johti keskusteluun, jossa jotkut luulivat ministerin puhuneen tulevaisuuden mahdollisuuksien sijasta tässä ja nyt -asiasta.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Penna Urrila otti käyttöön laajan perusteluarsenaalin, kun hän tyrmäsi Marinin idean Taloussanomissa. ”Meidän pitää pitää huolta suomalaisesta kilpailukyvystä kaikissa olosuhteissa, ja ajatukset työajan lyhentämisestä eivät tähän kuvaan sovi”, Urrila sanoi.

Hänen mielestään pienikin työajan lyhentäminen palkkaan koskematta tarkoittaisi työn hinnan nousua, mikä vaikeuttaisi suomalaisten vientiyritysten menestymistä maailmalla.

Mielenkiintoista tässä on se, että Urrila puhui työajan lyhennyksen työn hintaa nostavasta vaikutuksesta, vaikka työnantajien on ollut vaikea vastaavasti tunnustaa, että kikyn mukainen työajan pidentäminen pudotti työtuntia kohti laskettua työn hintaa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan raportin mukaan kikyssä sovittu työajan pidennys voi parantaa työllisyyttä 8 000–16 000 hengellä vuoteen 2022 mennessä. Tällainen vaikutus – jos se osoittautuu todeksi eikä liioitteluksi – selittyy juuri työtunnin halpuutuksella, vaikka Etlalta raportin tilanneet työnantajaliitot eivät ymmärrettävästi asialla elämöi.

 Pysyväksi sovittu ei ole niin pysyvää, ettei asiasta voitaisi yhdessä sopia toisin.

Työajan 24:ää vuosittaista ”kikylisätuntia” on ennustettu keskeiseksi riidanaiheeksi syksyn työmarkkinakierroksella. Työnantajien mielestä työajan pidennys on sovittu pysyväksi, mutta mikään ei ole niin pysyvää, ettei siitä voitaisi sopia toisin. Tosin toisin sopiminenkaan ei muuttuvassa maailmassa voi tuottaa muuttumattomia tuloksia.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto paheksui viime viikolla Ilta-Sanomissa, miten ”koko yhteiskunnallinen keskustelu pyörii nyt sen ympärillä, tehdäänkö 24 tuntia talkoilla töitä vai ei”. Aallon mielestä olisi tärkeämpää keskustella, mitä sillä ajalla tehdään, josta maksetaan palkkaa.

Moni meistä tietää, miten työelämään on pesiytynyt kaikenlaista tarpeetonta sälää, joka haittaa työn tekemistä. Keskittymistä häiritsevät keskeytykset ovat avokonttorielämän arkea. Moni työnantaja on päästänyt alasta mitään ymmärtämättömät konsultit pyörimään väkensä jalkoihin.

Eduskunta sääti kahdeksan tunnin työpäivän jo vuonna 1917. Siihen maailman­aikaan ei ollut tietoakaan nykyisistä silppu-, pätkä- ja etätöistä. Työn ja vapaa-ajan raja oli entisaikaan jyrkempi kuin monissa töissä tätä nykyä.

Kun Sdp nyt 120 toimintavuotensa jälkeen miettii, miksi puolue ryhtyisi isona, työelämäutopioiden piilottelu olisi luonnotonta.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?