Kunniakontrollissa on kyse naisen siveydestä – väkivaltatutkija muistuttaa samojen perinteiden näkyvän edelleen suomalaisissakin häissä

Julkaistu:

Väkivaltatutkija Satu Lidman sanoo, että parhaiten kunniakontrollia purkavat tasa-arvokasvatus ja koulutus.

Ilta-Sanomat on uutisoinut tällä viikolla niin sanotusta kunnia­kontrollista ja kunnia­väkivallasta Suomessa.

Useissa tapauksissa kunniaan liittyvä väkivalta ja kontrolli kulminoituvat naisen seksuaalisuuteen ja siveyteen. Miksi?

Yksi kunniakontrolliin Suomessa perehtyneistä on väkivaltatutkija Satu Lidman. Hän pitää kysymystä laajana ja monimutkaisena.

– Yksinkertaistetusti kyseessä ovat perinteiset sukupuoliroolit ja niihin liittyvät odotukset. Mikä on niin sanotusti hyväksyttyä käytöstä naisille tai miehille, hän sanoo.

Tässä odotuksessa naisten rooli kapenee hyvän tyttären, puolison ja äidin rooleihin. Miesten roolina on turvata perheen etu ja huolehtia hyvästä maineesta.

– Kunniakontrollissa on kuitenkin kyse ennen kaikkea miehen kunniasta, jota naisen siveys ja kuuliaisuus heijastelee.


Normien mukainen käytös, kuten neitsyyden varjeleminen ennen avioliittoa, tuo vakautta. Niiden rikkominen altistaa häpeälle.

Lidman huomauttaa, ettei olla kaukana ajasta, jolloin naisten seksuaalisuuden kontrolloiminen oli huomattava osa myös suomalaista yhteiskuntaa.

– Meillä on ollut aikoja, joissa tyttären arvo on mitattu avioliittomarkkinoilla. On kysytty, nouseeko perheen status tietyn naimakaupan kautta. Nykyään nämä perinteet näkyvät edelleen suomalaisessa hääkulttuurissa, vaikka niitä ei ajatella kontrollinäkökulmasta. Isä luovuttaa morsiamen sulhaselle alttarilla ja ohjelmaan voi kuulua morsiamenryöstö ja sukkanauhan riisuminen.

Ollaan edelleen lähellä aikaa, jolloin esimerkiksi raiskaus ei ollut avioliiton sisällä rikos.

– Vasta 1994 oman puolison raiskaaminen tuli Suomessa rikokseksi. Siinä oli historiallisesti rakenne: avioliitto on lupa kajota toisen kehoon ilman erillistä lupaa.

Mikä purkaa kunniakontrollia?

Satu Lidman sanoo, että kunniakontrollia ja siihen liittyvää perinnettä purkavat parhaiten tasa-arvokasvatus ja koulutus.

– Lisäksi tarvitaan mahdollisimman avointa vastavuoroista keskustelua seksuaalisuudesta, yksilön oikeuksista ja vastuusta sekä sekä vanhemmuudesta.

Tässä keskustelussa ihmisoikeudet ovat kaiken perusta. Niiden yli ei saa kävellä noudatettavan kulttuurin tai perinteiden varjolla.

Lidman toivottaa tervetulleeksi avoimen ratkaisukeskeisen keskustelun mediassa kunniakontrollista ja -väkivallasta.

– On hyvä, ettei kuvata pelkästään ilmiötä, vaan etsitään myös ratkaisumalleja. Yksittäisten henkilöiden kokemuksia kuullessa on muistettava, että ne ovat aina henkilökohtaisia kokemuksia. Kunniakontrolliin liittyviä kysymyksiä tulkitaan eri tavalla eri perheissä.