Mies väijyi vastaanoton oven takana, kun vaimo oli lääkärissä – lääkärit kohtaavat karuja asioita hoitaessaan kunniakontrollin uhreja - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mies väijyi vastaanoton oven takana, kun vaimo oli lääkärissä – lääkärit kohtaavat karuja asioita hoitaessaan kunniakontrollin uhreja

Lääkärin vastaanotolla vaietaan usein niin sanotusta kunniakontrollista, mutta terveydenhuollon ammattilainen voi puuttua asiaan, vaikkei siitä hänelle suoraan kerrottaisi.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki kertoo, että lähisuhdeväkivallan uhrin auttaminen voi olla hankalaa. Mukaan annettu esite turvakodista saattaa suututtaa kotona odottavan puolison.

21.8.2019 6:32

Vastaanottohuoneen oven takana väijyviä puolisoita ja ”kaapin ovesta” saaneita potilaita. Ilta-Sanomat on uutisoinut tällä viikolla niin sanotusta kunniakontrollista ja kunniaväkivallasta Suomessa. Ilmiö näkyy myös lääkäreiden vastaanotoilla, eikä uhrien auttaminen ole aina ihan yksioikoista.

Kun vastaanotolle saapuu perheensä tai sukunsa yhteisöväkivallan uhriksi joutunut nainen, ollaan jo auttamattomasti myöhässä. Uhkailua ja väkivaltaa on todennäköisesti jatkunut jo pitkään, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki.

– Se, että haava ommellaan tai raaja kipsataan, ei ratkaise syvää ongelmaa.

Ilta-Sanomat kertoo juttusarjassa elämästä, joka on monelle tytölle ja naiselle Suomessa totta: arkea kontrolloidaan tiukasti vedoten suvun ja perheen kunniaan.

Myllymäki on työskennellyt muun muassa terveyskeskus-, yleis-, neuvola- ja koululääkärinä. Hän ei mielellään käytä termiä ”kunniaväkivalta”, sillä hän on nähnyt työssään, mitä käsite pitää sisällään.

– Termi kunniaväkivalta on mielestäni karmiva. Minusta käsite antaa jollain lailla oikeutusta väkivallalle, kun kysymys on ikään kuin perheen tai suvun kunniasta, vaikka ei ole. Pidän sitä häpeällisenä yhteisöväkivaltana, joka rajoittaa nimenomaan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja loukkaa ihmisoikeuksia.

– Minusta on suvun ja yhteisön häpeä, että naisia ja tyttöjä kohdellaan tällä tavalla.

Lääkärit voivat auttaa kunniaan liittyvän väkivallan uhria, mutta tämä ei välttämättä tahdo paljastaa, mistä ruhjeet ovat tulleet.

– Jos pieksetty rouva kieltää tulleensa pahoinpidellyksi, eli hän ei halua, ja häntä on nöyryytetty ja uhkailtu niin, ettei hän uskalla kertoa, on hirveän vaikea puuttua. Totta kai voi neuvoa ja antaa kriisipuhelimen puhelinnumeron tai turvakodin esitteen, mutta käsilaukussa olevasta esitteestä voi jo saada kotona turpaan.

Oli väkivallantekijä sitten kantasuomalainen tai maahanmuuttajataustainen puoliso tai sukulainen, Myllymäki korostaa.

– Jokainen tietää ne tarinat, että ollaan törmätty kaapinoveen. Mutta seuraavalla kerralla kaapinovi voi lyödä puukolla.

– Entisiä puolisoita vainotaan ja uhkaillaan, että jos ottaa eron, niin ei häntä kukaan muukaan saa, ja ennemmin tapetaan puoliso ja lapsetkin. Turvakotien asiakkaista suurin osa ei suinkaan ole maahanmuuttaja- ja musliminaisia.

Kun pahoinpidelty nainen saapuu lääkäriin, hänelle voidaan tarjota esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai psykologin apua. Akuuteissa tilanteissa lääkäri voi joutua tekemään nopeitakin ratkaisuja.

– Yritämme aina ottaa tilanteen haltuun ja järjestää apua. Mutta olen ollut sellaisessakin tilanteessa, että pahoinpitelevä puoliso on ollut vastaanoton oven takana kyttäämässä. Olen laittanut vastaanottohuoneen oven lukkoon ja soittanut poliisit.

Uhkan vakavuus pyritään myös arvioimaan.

– Voi olla, että uhri joudutaan siirtämään toiselle paikkakunnalle hoitoon tai turvakotiin, ettei uhkaaja pääsisi jäljille.

Koska lääkäreitä sitoo salassapitovelvollisuus, kaikki kunniakontrolliin liittyvät tapaukset eivät siirry esimerkiksi poliisin tietoon. Jokainen sosiaali- ja terveydenhuollon viranomainen on kuitenkin lain nojalla velvollinen ilmoittamaan lastensuojeluviranomaisille tiedossaan olevasta suojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Lääkärin täytyy siis ilmoittaa, jos hänen tietoonsa on tullut esimerkiksi lapsen pahoinpitely – halusivatpa lapsi tai vanhemmat sitä tai eivät.

Lääkäri voi myös saada selville tietoa asiakkaan tilanteesta, vaikkei tämä siitä itse kertoisikaan – esimerkiksi gynekologin vastaanotolla.

– Kun aikuiset naiset tulevat joko hakemaan ehkäisyä tai synnyttämään, lääkärintutkimuksessa näkyy kyllä, jos on sukuelimet silvottu, Myllymäki sanoo.

Myös se, miten potilas tai potilaan puoliso suhtautuvat hoitohenkilökunnan sukupuoleen, antaa vihiä potilaan lähipiirin ajatusmaailmasta.

– Toisesta kulttuurista tuleva nainen ja hänen aviopuolisonsa saattavat olla sitä mieltä, että mieslääkäri ei naiseen saa koskea.

Sekin voi olla ongelma, että miespuolinen tulkki on mukana synnytystilanteessa.

Terveydenhuollon ammattilaisen on tärkeää pyrkiä katkaisemaan haitallisen toiminnan kierre. Tämä tilanne on edessä esimerkiksi sellaisen naispotilaan kanssa, jonka sukuelimiä on silvottu. Lasta odottavalle potilaalle on syytä jakaa tietoa toimenpiteen haitoista, ettei jälkipolvia vietäisi esimerkiksi ulkomaille silvottavaksi.

– Mikäli neuvolassa todetaan, että on sellainen kulttuuritausta, jossa on riski, että tytön sukuelinten silpominen on mahdollista, asia on otettava puheeksi jo silloin, kun tyttövauva syntyy ja kun lapsi tuodaan neuvolaan.

Myöhemmin tytölle itselleen tulee tehdä selväksi, ettei hänen kehoonsa saa kajota. Myllymäki korostaa päiväkotien ja koulujen roolia.

– Lapsen elämän rajoittaminen näkyy kouluissa, saako lapsi pelata jalkapalloa tai mennä uimahalliin taikka ylimalkaan osallistua urheiluun tai liikuntaan. Se on järkyttävää fyysisen kunnon ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Ennaltaehkäisyssä suuressa roolissa on myös onnistunut kotouttaminen.

– Äidit kasvattavat lapset ja hallitsevat pelisääntöjä. Maahanmuuttajanaiset pitäisi ehdottomasti saada töihin ja heidän lapsensa suomalaisen varhaiskasvatuksen piiriin.

Äidit pysyvät etäällä suomalaisesta yhteiskunnasta, jos elinpiiri merkitsee kodin neljää seinää ja kommunikointia lähinnä omaa äidinkieltä puhuvien kanssa.

Suomalaista koulua käyvät lapset taas voivat joutua tasapainottelemaan kodin ja koulun sääntöjen välillä.

– Lapselle on vaikea tilanne, jos koulussa ja kavereilla on ihan eri säännöt kuin kotona. On hyvin ahdistavaa, kun lapsi joutuu elämään kaksoiselämää tai valehtelemaan jommassakummassa päässä.

Muutos vaatii Myllymäen mukaan myös sitä, että lapsia ja nuoria rohkaistaan puhumaan ongelmista.

– Lapsia ja nuoria sekä aikuisia pitäisi rohkaista kertomaan avoimesti terveydenhuollossa. Neuvolalääkärille, terveyskeskuslääkärille ja terveydenhoitajalle pitää kertoa. Kunniaväkivaltaan liittyviä asioita ei pidä hävetä. Eikä pahoinpitelijöitä ja uhkailijoita pidä suojella.

– Salailu ja peittely pitää toimintamallia yllä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?