Kommentti: Putin on heikompi, mutta yhä vaarallinen

Julkaistu:

Venäjän asema ei ole yhtä hyvä kuin silloin, kun Trump ja Putin tapasivat vuosi sitten Helsingissä, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Kun Vladimir Putin tapasi Donald Trumpin Helsingissä vuosi sitten, hän oli menestyksensä huipulla. Venäjä näytti voivan olla piittaamatta Ukrainan vuoksi langetetuista pakotteista. Jalkapallon MM-kisat Venäjällä olivat osoitus siitä, että maa ei ollut eristyksissä. Se oli liittolaisineen voittamassa sodan Syyriassa.

Sen jälkeen kaikki ei ole sujunut, kuinka Putin toivoisi, mutta Putin on yhä vaarallinen. Putinilla on kortit kädessä ja pelitaito tallella, mutta pelimerkit hupenevat.

Protestiliike Venäjällä ei ole ensimmäinen Putinin aikana. Nyt takana on kuitenkin tyytymättömyys elintason heikkenemiseen isolla osalla kansaa. Putinin pitkän vallan aikana on nähty voimakkaita kasvun jaksoja, jotka ovat pitäneet väen tyytyväisenä. Vuoden 2014 jälkeen langetetut pakotteet kuitenkin heittävät hiekkaa rattaisiin, vaikka niiden seurauksia tarkemmin Kremlissä seurataan öljyn hintakehitystä.

 

Demokratian lavasteet kaatuvat.

Ulkomaiset ja kotimaiset asiantuntijat vaativat usein Putinilta Venäjän talouden uudistamista. Se ei ole helppoa. Kun Putin viime vuonna uskalsi viimein tehdä odotetun eläkeuudistuksen, hänen kannatuksensa lasku huippuluvuista käynnistyi. Venäjän massat eivät ymmärrä ekonomistien laskelmia, eivätkä ekonomistit sitä, että uudistukset eivät toteudu, jos massat eivät niitä ymmärrä.


Oppositio on yhä järjestäytymätön ja valtakoneisto vahva. Välitöntä uhkaa ei ole, mutta Putinin luoma järjestys ei ole ikuinen. Demokratian lavasteet kaatuvat. Oikeissa demokratioissa tyytymättömyys kanavoituu hallituksen vaihdoksiin vaaleissa, ei koko järjestelmän kumoamiseen. Epädemokraattisissa valtioissa se jää ainoaksi vaihtoehdoksi, kun kansan mitta on täysi. Venäjän historiassa tämä on koettu pari kertaa.

Sotia ilman loppua

Putin on käynyt 2010-luvulla pitkiä sotia Ukrainassa ja Syyriassa. Kummassakin on saatu osavoittoja, mutta ei ratkaisua. Ukrainassa on yhä vallassa hallitus, joka haluaa yhteistyötä lännen kanssa ja sitä on jopa vaihdettu vaaleilla. Venäjä pystyy estämään Ukrainan liittymisen Natoon miehittämällä Krimiä ja tukemalla Itä-Ukrainan kapinallisia. Mutta se ei pysty asettamaan mieleistään hallitusta Kiovaan.

Syyriassa Venäjä on varmistanut diktaattori Bashar al-Assadin vallassapysymisen ja jäljelle jääneet kapinalliset on piiritetty Idlibin maakuntaan. Heidän kukistamisensa vaatisi isoa ja veristä operaatiota, joka tahraisi Venäjän mainetta lisää.

 

Putin on aikamme valtiomiesten valistaja, mutta moni oppipoika on valmis haastamaan oppi-isän.

Sekä Ukrainassa että Syyriassa kaatuu Putinin lähettämiä taistelijoita tasaista tahtia. Joidenkin käsitysten mukaan Venäjä on silti ulottanut sotilaalliset seikkailunsa jo Afrikkaankin.

Ulkomailla niiden seuraamiseen on väsytty, eikä tämä ole Putinille vain hyvä juttu. Hänen maineensa kansainvälisen politiikan kovimpana pelurina on ollut valttia sekä kotona että vieraissa. Mutta nyt samanlaisia voimamiehiä riittää: Turkin Erdogan, Intian Modi, Brasilian Bolsonaro, Filippiinien Duterte...

Putin on aikamme valtiomiesten valistaja, mutta moni oppipoika on valmis haastamaan oppi-isän.

Huti vai osuma Washingtonissa?

Luultavasti vielä vuosikymmenten kirjoitetaan tutkimuksia ja dekkareita siitä, mikä oli Venäjän todellinen rooli Donald Trumpin nousussa Yhdysvaltain presidentiksi. Monien mielestä Putin teki virheen, jos tuki Trumpia.

Trumpin aiemmat ystävälliset puheet Putinista eivät ole muuttuneet teoiksi Venäjän hyväksi. Yhdysvaltain hallinnon haukat ovat langettaneet pakotteita ja olleet valmiita myymään aseita Ukrainalle. Yhdysvaltain toimet haittaavat toisen kaasuputken rakentamista Venäjältä Saksaan Itämeren ali.

 

Jos Putin tilasi Trumpin, hän tiesi, että ei tietäisi mitä saisi.

Putin saattaa silti olla tyytyväinen mahdolliseen satsaukseensa. Demokraattien Hillary Clinton presidenttinä olisi ollut hänelle suuri ja välitön uhka. 1990-luvulla Bill Clintonin presidenttikaudella Yhdysvallat kuritti Venäjän perinteistä liittolaista Serbiaa. Vuonna 2008 demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt Hillary Clinton kutsui Putinia mieheksi ”jolla ei ole sielua” tämän KGB-taustan vuoksi. Vuoden 2011 suurmielenosoituksia Moskovassa ulkoministeri Clinton tuki. Samana vuonna hän oli keskeisessä roolissa, kun Muammar Gaddafi syrjäytettiin ja surmattiin Libyassa. Moskova väitti tulleensa huijatuksi asiasa.

Yhdysvaltain viimeisimmän presidentinvaalikamppailun aikana Venäjä aloitti laajan sekaantumisensa Syyrian sotaan. Clintonin valinta oli uhka näille operaatioille.

Jos Putin tilasi Trumpin, hän tiesi, että ei tietäisi mitä saisi. Sen sijaan oli selvä, mitä olisi tapahtunut, jos Clinton olisi valittu. Putin voi pitää yhä Trumpia pienempänä pahana. Suurista puheistaan huolimatta tämä on ollut sotaseikkailuissaan jopa Barack Obamaa varovaisempi.

Ystävä idässä

Euroopan unionin rivejä Venäjä heikentää tarkalla kriisejä lietsovalla propagandalla ja erityisesti äärioikeistoa tukemalla. Unioni on heikko, mikä on Venäjän kannalta hyvä. Sille ei kuitenkaan ole välttämättä hyvä, että unionilla ei ole tahoa, jonka kanssa Venäjä voisi pyrkiä salaisiin sopimuksiin vaikkapa Ukrainasta.

Koska yhteys länteen ei toimi, jäljelle jää itä. Yhdysvaltain taloussota Kiinan kanssa saa uutta suurvaltaa etsimään liittolaista. Venäjä voi yhä tarjota Kiinalle raa’an sotavoimansa, erityisesti valtavan ydinaseen suojaa. Se hillitsee Yhdysvaltain siirtoja esimerkiksi Etelä-Kiinan merellä. Sotilasyhteistyö ei kuitenkaan ole johtanut viralliseen liittoon.

Kiina on pelimerkki Venäjälle. Yhdysvaltain 1900-luvun lopun ulkopolitiikan suurmestari Henry Kissinger on ollut ylpeä siitä, kuinka onnistui kääntämään Maon Kiinan maansa rinnalle Neuvostoliittoa vastaan. Kissinger uskoo tämän ratkaisseen kylmän sodan. Mutta nyt samaa peliä osaavat muutkin.

Kiinalla on teknologiaa ja rahaa, joita Venäjä tarvitsee. Jos Yhdysvallat haluaa pitää Venäjän erossa Kiinasta, sen pitäisi tarjota enemmän. Lännestä varoitellaan Venäjää siitä, että Kiinan asema Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa ja Siperiassakin vahvistuu. Mutta Venäjän ostaminen irti Kiinasta voi vaatia sille mieluista sopimusta Ukrainasta.

Vladimir Putinilla on paljon pohdittavaa. Piipahdus Suomessa käy hermolomasta.