Kokenut psykologi huolestui Suomen kouluista: yksi ratkaisu uhkaa jakaa lapset voittajiin ja häviäjiin

Julkaistu:

Aino Saarinen ja Liisa Keltikangas-Järvinen ovat huolestuneita peruskoulun epätasa-arvoistumisesta ja etenkin riskiryhmiin kuuluvien lasten koulumenestyksestä.
Keskustelu uudenlaisista opetusmenetelmistä on leimahtanut jälleen Ylen julkaiseman jutun jälkeen. Ylen torstaina julkaisemassa artikkelissa kerrotaan, että Lappeenrannassa ”joukko uusiin opetusmenetelmiin pettyneitä vanhempia vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun”.
Suomi on pudonnut 2010-luvulla Pisa-tuloksissa monilta osin alaspäin. Psykologian tohtori Aino Saarinen Helsingin ja Oulun yliopistosta sanoo, että yksi syy siihen näyttää piilevän juurikin uusissa opetusmenetelmissä.

Saarinen kertoo, että monissa kouluissa lapsilta vaaditaan sellaista itseohjautuvuutta, johon he eivät vielä kykene. Itseohjautuvuuden kehitys kulkee vahvasti käsi kädessä aivojen otsalohkojen kehityksen kanssa, ja otsalohkojen kehitys jatkuu aikuisuuteen saakka.

Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen jatkaa, että uudesta opetussuunnitelmasta ja uusista opetusmenetelmistä keskusteltaessa oleellista olisi pohtia sitä, millaista itsenäisyyttä on järkevää odottaa minkäkin ikäisiltä lapsilta.

Jos lapset laitetaan ohjaamaan itse itseään, koululaiset jakautuvat helposti voittajiin ja häviäjiin.

– Niillä, joilla ei ole itseohjautuvuutta, ei ole keinoa, miten he sitä opettelisivat. He lähtevät syrjäytymään jo alkuvaiheessa.

– Sitten on se joukko lapsia, joka selviää aivan kaikesta, hän sanoo.

Tässä piileekin Keltikangas-Järvisen mukaan voimakas ideologinen kysymys, jota tulisi pohtia.

– Kenelle koulu on? Onko koulu vain näille, joilla on jo nämä tietyt edellytykset tai joita vanhemmat kaikin keinoin tukevat? Vai onko koulu sellainen, että kaikki selviävät? Onko koulu vain valmiiksi selviytyjille ja menestyjille, vai onko se tehty niin, että heikommatkin pärjäävät?


Emeritaprofessori kertoo, että tänä päivänä on yllättävän tavallista, että kotona opiskellaan vanhempien johdolla jopa useita tunteja koulupäivän jälkeen, kun asioita ei koulussa ole opittu.

– Peruskoulun ideahan oli se, että lapsen menestys perustuu lapsen kapasiteettiin eikä siihen, kuinka paljon hänellä on taustaohjausta kotona. Sitten sanotaan, että se ei ole tarkoitus, että vanhemmat opettavat kotona.

– Se se tästä vielä puuttuisikin, että se olisi tarkoitus. Fakta ei kuitenkaan poistu sillä, että sanotaan, että näin ei ole tarkoitus, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Uuden oppimisideologian yksi osa-alue on se, että jo alakouluikäiset saavat itse päättää, mitä opiskelevat ja kuinka paljon, ja mitä läksyjä he tekevät. Ongelmana on se, että lapset jättävät usein tekemättä sellaiset asiat, jotka he kokevat liian vaikeiksi.

Keltikangas-Järvinen sanookin saavansa siihen liittyen runsaasti yhteydenottoja. Moni vanhempi ihmettelee, mitä heidän pitäisi tehdä, kun 9-vuotias poika ei ole jouluun mennessä tehnyt vielä yhtäkään kertaa matematiikan läksyjä.

Keltikangas-Järvinen sanoo, että on ihan normaalia, että sen ikäinen lapsi jättää hankalat matematiikan läksyt tekemättä, jos hän saa itse päättää siitä.

Hän korostaa, ettei tällaisia ylilyöntejä tapahdu tietenkään aina eikä kaikissa kouluissa.

– Mutta ei tällaista saisi tapahtua missään.
Saarinen on niin ikään erityisen huolestunut peruskoulun epätasa-arvoistumisesta ja etenkin riskiryhmiin kuuluvien lasten koulumenestyksestä. Riskiryhmiin kuuluvia lapsia ovat esimerkiksi ne lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, ADHD-oireilua, masennusta, ahdistusta, tai autismin kirjon lieviä häiriöitä.

– Nykyisin inkluusion myötä riskiryhmiin kuuluvat lapset pyritään sisällyttämään niin sanottuihin tavallisiin luokkiin. Haasteita tästä aiheutuu varsinkin silloin, jos tavallisten luokkien opetusmenetelmät on valittu siten, että ne sopivat tutkimustiedon mukaan erityisen heikosti riskiryhmiin kuuluville lapsille.

Saarisen mukaan tutkimustieto osoittaa, että tällaiset uudet opetusmenetelmät sopivat keskimääräistä heikommin riskiryhmiin kuuluville lapsille. Se johtuu siitä, että heillä aivojen kehitys ja itseohjautuvuuden oppiminen tapahtuvat keskimääräistä hitaammin.

– Riskiryhmiin kuuluvat lapset tarvitsisivat keskimäärin enemmän opettajan ohjausta ja sitä, että heille määritellään, mitä heidän tulee oppia ja millä aikataululla ja tarvittaessa autetaan kädestä pitäen.

Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa, että myös oppilailla, jotka tulevat vähävaraisista tai matalasti koulutetuista perheistä, uudenlaiset opetusmenetelmät ovat keskimäärin yhteydessä erityisen heikkoihin oppimistuloksiin.

Yksi syy tähän on mahdollisesti se, että tällaisista taustoista tulevilla lapsilla on keskimäärin heikommat mahdollisuudet saada tukea koulunkäyntiin tarvittaessa kotoa.


Myös modernit oppimisympäristöt saattavat vaikeuttaa oppimista. Avonaisissa ja ryhmätyöskentelyyn tarkoitetuissa ympäristöissä melutaso saattaa nousta korkeaksi, mikä puolestaan nostaa lasten stressitasoja.

– Aivotutkimuksen pohjalta tiedetään se, että liian korkea stressitaso häiritsee merkittävästi keskittymistä ja heikentää juuri niiden aivoalueiden toimintaa, jotka vastaavat muistista ja oppimisesta, Saarinen toteaa.

Uusilla menetelmillä ja ympäristöillä on kuitenkin myös positiivisia vaikutuksia. Modernissa kouluympäristössä oppilaat arvioivat viihtyvänsä paremmin ja kokevat koulupäivän aikana enemmän positiivisia tunteita.

Toisaalta tutkimusten mukaan modernit ympäristöt ovat myös yhteydessä esimerkiksi yleisempiin järjestyshäiriöihin, haasteisiin oppilaiden sosiaalisten suhteiden muodostumisessa sekä opettajien voimakkaampaan työstressiin.

– Opetusmenetelmien valinnassa kyse onkin siitä, kuinka suuren painoarvon annamme esimerkiksi kouluviihtyvyydelle versus oppimistuloksille ja opettajien hyvinvoinnille.


Silti esimerkiksi Ulvilan Vanhankylän koulussa uusia opetusmenetelmiä ja opetustiloja hehkutetaan. IS:n haastattelemien opettajien ja rehtoreiden mukaan sekä oppilaat, opettajat että vanhemmat ovat tyytyväisiä uusiin menetelmiin.
Saarinen myöntääkin, että uudet menetelmät toimivat joissain kouluissa.

– Käytetäänpä me mitä tahansa opetusmenetelmää, aina löytyy joku koulu, jossa se toimii. Ainakin aikaisempina vuosina tavoitteena on kuitenkin ollut valita sellaisia opetusmenetelmiä, jotka toimivat hyvin mahdollisimman monessa koulussa ja mahdollisimman monilla oppilailla.

– Se, miten uusia opetusmenetelmiä sovelletaan eri kouluissa, vaihtelee todella paljon.

Saarisen mielestä erityisen huolestuttavaa Suomessa onkin nyt se, että koulujen välillä hajonta on niin suurta.

– Aikaisemmin vanhemmat pystyivät luottamaan siihen, että laitetaanpa lapsi mihin tahansa kouluun, opetus sujuu suhteellisen hyvin ja lapsi oppii vähintään kohtuullisen hyvin. Tällä hetkellä koulujen välillä on hyvin suurta vaihtelua.

Toisista kouluista sanotaan samasta menetelmästä, että oppilaat eivät opi ollenkaan ja opettajat uupuvat, ja toisista, että tämä on loistavaa.

– Suomalaisen peruskoulun yhtenä keskeisenä tarkoituksena on lisätä tasa-arvoisuutta erilaisista perhetaustoista tulevien lasten välillä ja antaa kaikille lapsille – myös riskiryhmille kuuluville – mahdollisuus menestykseen. Suhtaudun erittäin vakavasti vanhemmilta ja opettajilta tuleviin huolestuneisiin viesteihin, joiden perusteella tämä ei tällä hetkellä näytä toteutuvan niin hyvin kuin aikaisemmin.

Saarinen ihmettelee, miksi jotkut suhtautuvat vähättelevästi opettajilta ja vanhemmilta tulevaan huolestuneeseen palautteeseen. Se kuitataan usein sanomalla, että uudistuksen tarkoitus on hyvä.

– Valitettavasti hyvästä tarkoituksesta ei ole hyötyä, jos käytäntö ei suju, hän toteaa.

Hän vertaa asiaa lääketieteelliseen käytäntöön.

– Jos esimerkiksi jokin lääkehoito aiheuttaa 20 prosentille potilaista vakavaa haittaa, mutta 80 prosentille ei, lääkkeestä ollaan kaikesta huolimatta vähintäänkin vakavasti huolestuneita ja sen käyttöä rajoitetaan. Kukaan ei totea, että lääkkeellä oli kuitenkin hyvä tarkoitus.
Opettaja tai vanhempi! Onko sinulla kokemusta vastaavanlaista opetuksesta? Etsimme haastateltavia. Ota yhteyttä ja kerro kokemuksistasi WhatsApp-viestillä numeroon 040-6609019 tai sähköpostitse osoitteeseen uutiset@iltasanomat.fi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt