Mariam, 29, pakeni kotoa, kun isän teot muuttuivat liian hirvittäviksi – nyt hän kertoo koko tarinansa

Julkaistu:

Mariam, 29, kertoo, että hän pakeni teininä isää, joka uhkasi häntä kunniamurhalla.
Mariam, 17, pakkasi laukkuunsa kaiken, minkä halusi ottaa mukaan. Hän tiesi, ettei tulisi enää palaamaan kotiin. Hän oli matkalla turvapaikkaan.

Mariam sanoo, ettei muista tarkkaan, milloin isä alkoi lyödä häntä. Kenties kaikki alkoi teini-iän kynnyksellä.

Perheen muutettua Irakista Suomeen juuri isä halusi vaalia kotimaan kulttuuria ja perinteitä. Tämä heijastui arkeen muun muassa lasten tekemisten rajoittamisena, Mariam sanoo. Ei saanut kulkea missä vaatteissa sattui. Ei saanut meikata. Ei saanut seurustella kenen kanssa tahansa. Piti tulla kotiin ennen kuutta.

Kunnia oli tärkeää, sillä perhe eli tiiviisti yhteydessä muiden samasta maasta muuttaneiden yhteisöön.

– Lukioikäisenä heräsin. Meidän perheemme tilanne ei ollut normaali.

 

Ei ollut mahdollista, että kaaduin joka viikko rappusissa tai pyörällä ja olin koko ajan mustelmilla.

Mariamilla on reipas ääni ja positiivinen elämänasenne. Vaikeista asioista puhuessakin hän hymyilee.

– Uskalsin 17-vuotiaana kertoa tilanteestani lähimmälle ystävälleni. Hän sanoi, että oli epäillyt jotain tällaista. Ei ollut mahdollista, että kaaduin joka viikko rappusissa tai pyörällä ja olin koko ajan mustelmilla.
Ystävä vei Mariamin Monikanaiset ry:n toimintaan. Monikulttuuristen naisten asioihin erikoistuneet työntekijät selvittivät Mariamin tilannetta. Lopulta kotoa lähteminen osoittautui parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi.

Koulun opintomatka Pietariin osui oikeaan hetkeen. Kun bussi saapui takaisin kotikaupunkiin, vastassa oli Monikanaiset ry:n työntekijä, joka kyyditsi Mariamin turvakotiin.

– Minulla oli olo, että isällä napsahtaa joku päivä ja hänen otteensa lipsahtaa. Sitten hän tulee vahingossa hakanneeksi minua enemmän, ja siitä jäisi pysyviä vammoja. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin itse luovuttanut elämän suhteen, ja tehnyt itselleni jotain. Ajattelin, etteivät nämä voi olla kaksi ainoaa vaihtoehtoani.

Saattaja tuli bussipysäkille siksi, ettei Mariam saanut tietää etukäteen, missä turvakoti sijaitsi.

Perheen reaktiot pelottivat.

– Keräsin kaksi viikkoa rohkeutta, että uskalsin soittaa äidille. Halusin ilmoittaa, että olen turvassa, hän kertoo.

Mutta hän kuuli puhelimessa myös isänsä äänen.

– Faija huusi puhelun taustalla. Hän käski äitiä kertomaan minulle, että pitäisi tulla kotiin tai hän hakkaa. Hän myös uhkaili, että on antanut kavereilleen luvan ampua minut, jos näkevät minut jossain, Mariam sanoo.

 

Hän myös uhkaili, että on antanut kavereilleen luvan ampua minut, jos näkevät minut jossain.

Mariam oli perheen näkökulmasta häpäissyt heidät. Mitä naapurit ja ystävät ajattelivat? Miksi tytär oli ollut niin itsekäs ja kiittämätön? Nämä ajatukset valtasivat myös Mariamin oman pään. Pitäisikö vain mennä takaisin ja pyytää anteeksi? Turvakodin työntekijät auttoivat kuitenkin pysymään lujana.

Turvakodissa Mariam vaihtoi turvallisuussyistä sukunimensä ja sopi lukion opinto-ohjaajan kanssa välivuodesta.

Hän ei voinut mennä enää kouluun tai vanhoihin työpaikkoihinsa. Oli varmaa, että vanhemmat tulisivat kyselemään ja hakemaan häntä sieltä.

Mariam kertoo, että työntekijöiden kanssa mietittiin, pitäisikö isälle hakea lähestymiskieltoa tai tehdä rikosilmoitus. Kumpaakaan ei lopulta tehty, mikä on asiantuntijoiden mukaan lähiväkivaltaa kokeneiden ihmisten keskuudessa hyvin yleistä. Kunniaan liittyvässä väkivallassa vielä yleisempää.

Koska Mariam ei ilmoittanut kokemastaan poliisille, tapahtumien yksityiskohtia ei voi viranomaislähteistä selvittää.

 

Kaikki huorittelut ja raiskausuhkaukset olen saanut meidän yhteisön sisältä. Ehkä herätän heissä ristiriitaisia ajatuksia.

Turvakodissa asuminen aiheutti nuoressa naisessa ahdistusta. Sinne oli paennut naisia, joilla oli samanlaisia ongelmia ja kokemuksia kuin Mariamilla itsellään. Hän täytti turvakodissa 18 vuotta.

– Asuin siellä 3–4 kuukautta. Tämä ajanjakso on todella tyhjä kohta aikajanallani.

Mariam löysi netti-ilmoituksen kautta samanikäisen tytön, jonka kanssa muutti kimppakämppään. Hän suoritti lukion myöhemmin loppuun omatoimisesti, kävi kirjoituksissa toisessa lukiossa, eikä osallistunut valmistujaisiinsa.

Mariam tuli kämppiksen kanssa hyvin juttuun. He alkoivat juhlia yhdessä, ja Mariamille aukesi uudenlainen elämä. Hän teki normaaleja nuorten juttuja muiden nuorten kanssa.

Aikuisuuden ensimmäisiin vuosiin kuuluivat myös vahvat negatiiviset tunteet. Välillä oli niin paha olo, että Mariam toivoi, ettei heräisi enää seuraavana päivänä. Yhdessä vaiheessa hän lääkitsi pahaa oloaan alkoholilla.

– Alkoholi oli minulle uutta, koska olen muslimi. En ollut kotona asuessani kokeillut sitä samalla tavalla kuin ikätoverini.

Lukiosta valmistumisen jälkeen meni noin 1,5 vuotta ennen kuin Mariam lähti uudelleen opiskelemaan. Valmistuttuaan hän on työskennellyt viestinnän tehtävissä.

Meni kaikkiaan viitisen vuotta lähdöstä ennen kuin Mariam uskalsi ottaa uudelleen yhteyttä äitiinsä ja sisaruksiinsa.

 

Äiti kertoi suomalaisesta poikaystävästäni, mutta valehteli edelleen, että hänkin on muslimi.

Mariam sanoo, että lähdöllä oli perheeseen positiivisia vaikutuksia.

Mariamin nuorempi sisko uskalsi soittaa lastensuojeluun, sillä isän väkivaltainen käytös jatkui. Lastensuojeluviranomaisten väliintulo rauhoitti isää. Hän ei ole Mariamin mukaan enää vaarallinen.

– Ei se enää mulle tekisi mitään. Se tietää, että mä olen vahva ihminen. En ole nykyään isään minkäänlaisissa väleissä. Välttelen häntä mielelläni kaikin keinoin, Mariam sanoo.

Teini-ikäisenä Mariam ei voinut edes kuvitella seurustelevansa. Perhe piti kiinni siitä, että puoliso tulisi katsoa oman yhteisön sisältä.

– Mulla ei tullut siinä iässä mieleenkään, että katselisin ketään poikaa. Pelkäsin, mitä siitä seuraa. En ikinä seurustellut ja käynyt treffeillä nuorempana. Nyt olen käynyt ja uskaltanut, ja mulla on poikaystävä, Mariam kertoo.

Äiti on tavannut Mariamin poikaystävän. He ovat myös viettäneet joulua yhdessä. Mies on suomalainen, ei-muslimi.

– Isä oli kysynyt äidiltä, onko Mariam harkinnut naimisiin menoa. Äiti kertoi suomalaisesta poikaystävästäni, mutta valehteli edelleen, että hänkin on muslimi. Olin siihen pettynyt.

Kuukautiset ja seksuaaliterveys olivat kotona niin ikään asioita, joista ei sopinut puhua. Se oli ”kultainen sääntö”, sanoo Mariam.

 

Sanotaan, että vitsi sä oot niin mies, vitsi sä oot niin äijä. Sä näytät, missä kaapin paikka on.

Elän kahdessa maailmassa, ja kummassakin koen ulkopuolisuutta, Mariam sanoo. Näillä kahdella maailmalla hän viittaa sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että omaan etniseen yhteisöönsä.

Mariam kertoo, että oman yhteisön sisällä on henkilöitä, jotka pitävät häntä ”petturina”. Hän ei ole mennyt naimisiin maanmiehen kanssa ja perustanut perhettä. Hän ei käytä huivia ja kulkee ulkona koska tahtoo.

Hän uskoo, että varsinkin monia yhteisön miehiä tämä ärsyttää, sillä miehet saavat seikkailla ja pitää naisten kanssa hauskaa nuorina, mutta heitäkin painostetaan menemään oman yhteisön naisen kanssa naimisiin.

– Kaikki huorittelut ja raiskausuhkaukset olen saanut meidän yhteisön sisältä. Ehkä herätän heissä ristiriitaisia ajatuksia. Näytän naiselta, jonka kanssa pitäisi asettua aloilleen. Mutta sitten käyttäydyn kuten se nainen, jonka kanssa vain pidetään hauskaa.

Mariam on suomalaisen yhteiskunnan kasvatti. Mutta ei olo täälläkään aina tunnu tervetulleelta.

– Seuraan politiikkaa aktiivisesti ja tulee ehkä liikaakin luettua, mitä ihmiset kirjoittavat. On aiheuttanut pelkoa, että uskaltaako sitä edes liikkua ulkona.

– Olen siitä onnekas, ettei minua ole juuri koskaan tultu haukkumaan ulkonäköni vuoksi. Kun puolustaudun sujuvalla suomella, saan olla rauhassa.

Kun puhe kääntyy kunniaväkivaltaan ja -kontrolliin, Mariam kokee harmitusta ja surua.

– Miten jonkun ego voi olla suurempi kuin huoli lähimmästä? hän kysyy.

Hän on pohtinut terapiassa muun muassa isänsä toiminnan juuria. Mariam painottaa, ettei hyväksy isän toimia vieläkään, mutta ymmärtää, että isän tekojen taustalla on ollut tämän oma paha olo. Hän ei usko, että isä oli väkivaltainen luonnostaan.

– En tiedä, tunnistavatko ne yhteisöt, joissa on kunniaväkivaltaa, mielenterveysongelmia. Uskovatko ne niihin?

Mariam ajattelee, että yhteisöissä koetetaan hallita erilaisia ongelmia väkivallalla mieluummin kuin puhumalla ja sovittelemalla.

– Sanotaan, että vitsi sä oot niin mies, vitsi sä oot niin äijä. Sä näytät, missä kaapin paikka on.

Hän toivoo asennekorjausta ennen kaikkea siihen, että pojat kasvatettaisiin siihen, että ihmiset ovat tasa-arvoisia.

– Tämän täytyy lähteä ihan alusta.

Millaisia terveisiä Mariam lähettää naisille, jotka kärsivät kunniaväkivallasta?

– Toivoa on. Älä lannistu. Ei tarvitse tyytyä siihen, mitä on tarjolla. Jokaisella on oikeus toteuttaa elämää sellaisena kuin haluaa. Jos on vaikeaa lähteä kotoaan tai löytää omaa juttuaan, on paljon paikkoja, joista löytää apua. Monilla virkailijoilla on salassapitovelvollisuus. On pieni valhe sanoa, että menee kauppaan, jos todellisuudessa hoidat itseäsi ja asioitasi. Toimintasi voi muuttaa myös sitä yhteisöä, jossa olet ja voit mahdollistaa lapsillesi paremman tulevaisuuden.