Lapsia katoaa oudosti – Helsingissä laaditaan nyt kouluille ohjeita, miten tilanteessa pitäisi toimia

Julkaistu:

Kyselyyn vastanneista 22 peruskoulusta oli kadonnut yhteensä noin 10 oppilasta.
Helsingin kaupungille ns. katoavien lasten ilmiö selvisi taannoin osana lähisuhde­väkivallan ehkäisyyn keskittyneen työryhmän työtä.

Kaupungin turvallisuus- ja valmius­yksikön asiantuntija Mirjami Silvennoinen kertoo Ilta-Sanomille sähköpostitse, että kun Helsingissä vuonna 2018 kartoitettiin ilmiön laajuutta, katoamis­tapauksia ilmoitettiin noin kymmenen.

Kysely lähetettiin kaikille Helsingin alueella sijaitseville peruskouluille, joita on yhteensä noin sata. Vain 22 koulua vastasi, joten ilmiön todellisesta laajuudesta ei ole tietoa.

Kysymys on ilmiöstä, josta IS uutisoi tänään laajasti: maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria katoaa toisinaan Suomessakin yllättäen kesken koulutien. Tiedetään, että osa kadonneista on lähetetty pois Suomesta pakkoavioliittoon tai ympärileikattavaksi.
– Tässä on ongelmana ilmiön monimuotoisuus. Voidaan lomailla, tavata sukua, voidaan tutustua omaan kulttuuriin, voidaan rangaista, pakkonaittaa tai silpoa. Näitä kahta viimeistä on Helsingissäkin vähän, mutta tarkkoja lukuja ei oikein saa, kun asiasta vaietaan kotien tahoilta, ja matkat voivat ajoittua lomille, Helsingin kaupungin perusopetuksen oppilashuollon päällikkö Vesa Nevalainen sanoo.

Ilmiötä selvittämään on perustettu uusi työryhmä. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialojen lastensuojeluosaston ja sosiaali- ja kriisipäivystyksen sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan oppilashuollon lisäksi pöydän ääreen kutsuttiin Finavia, Ulkoministeriö, Helsingin poliisilaitos, Opetushallitus, Kela, Loistosetlementti, THL, Aseman Lapset ry ja Fenix Helsinki ry.

Työryhmä on valmistellut erityisesti kouluille tarkoitetun ohjeistuksen, mutta se on vielä luonnosvaiheessa, eikä siis valmis jaettavaksi.

 

Voidaan lomailla, tavata sukua, voidaan tutustua omaan kulttuuriin, voidaan rangaista, pakkonaittaa tai silpoa.

– Ohjeistus on tarkoitettu kaikille toimijoille, jotka ovat lasten kanssa tekemisissä. Ohjeistuksesta on tarkoitus käydä selkeästi ja nopeasti ilmi, että mitä voi tehdä ja kehen olla yhteydessä, mikäli lapsi on katoamisuhan alla, Silvennoinen kertoo.

Tilanteeseen pitää pystyä puuttumaan alkuvaiheessa ja nopeasti, Silvennoinen korostaa. Jos lasta odottaa kohdemaassa ympärileikkaus tai pakkoavioliitto, tiedon täytyy kulkea nopeasti viranomaiselta toiselle. Lähtemisen jälkeen tilanteeseen vaikuttaminen on vaikeaa.

– Suomalaiset viranomaispäätökset eivät ole lähtökohtaisesti voimassa ulkomailla eikä Suomen edustustoilla ole toimivaltaa ryhtyä toimenpiteisiin esimerkiksi lapsen haltuun ottamiseksi vieraan valtion maaperällä, Silvennoinen muistuttaa.

Koulut tärkeässä roolissa

Koulut ovat keskeisessä roolissa tapausten ennalta ehkäisemisessä. Silvennoinen valottaa, että koulumaailmassa olevat aikuiset saattavat olla lapsen ainoat kodin ulkopuoliset aikuiskontaktit. Usein koulun työntekijät saavatkin vihiä matkan tarkoitusperistä ennen matkaa.

– Toisella asteella tällaisissa tilanteissa olevat henkilöt saattavat puhua asiasta opettajille tai opiskelijahuollon henkilöille. Käytännössä meillä on hyvät matalan kynnyksen konsultaatioyhteydet lastensuojeluun ja poliisiin.

 

Jo se, että lapsen isommat sisarukset on lähetetty ulkomaille, voi kertoa siitä, että asian voi ottaa puheeksi.

Samaa korostaa Helsingin kaupungin toisen asteen oppilashuollon päällikkö Crister Nyberg.

– Nuorten ja aikuisten opiskelijoiden osalta on tavallista, että koulun henkilökunta tulee heille läheiseksi ja tärkeäksi, jolloin he ilmaisevat näille huolensa.

Silvennoinen painottaa, että koulujen henkilökunnan asianmukainen kouluttaminen ja ohjeistaminen auttavat paljon. Helsingin koulukuraattoreja on koulutettu reagoimaan asiaan, joten Silvennoisen mukaan koulujen henkilökunnasta pitäisi aina löytyä joku, joka osaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

– Jo se, että lapsen isommat sisarukset on lähetetty ulkomaille, voi kertoa siitä, että asian voi ottaa puheeksi sopivan tilanteen tullessa vastaan.

 

Tärkeää olisi säilyttää perheen kanssa sellainen keskusteluyhteys, ettei tilanne kärjisty.

Jos lapsi lähetetään pois Suomesta, huomataan sekin yleensä koulussa ensimmäisenä.

– Jos lapsi on ollut poissa koulusta yli 50 tuntia, tehdään lastensuojeluilmoitus. Toimenpiteisiin on kuitenkin ryhdyttävä jo ennen kuin 50 poissaolotuntia täyttyy, mikäli herää huoli siitä, että lapsi jää koulussa jälkeen, tai jos nousee huoli lapsen hyvinvoinnista tai turvallisuudesta, Silvennoinen kertaa.

Lastensuojelu ilmoittaa tapauksista poliisille aina, vaikka rikosilmoitusta ei olisi aihetta tehdä.

Aina lastensuojelukaan ei ole paras vaihtoehto tilanteen purkamiselle, sillä se vaatii yhteyttä lapsen vanhempiin, mikä taas saattaa kärjistää tilannetta kotona, Silvennoinen tietää.

– Poliisi voi yhdessä lastensuojelun ja muiden ammattilaisten kanssa pohtia erilaisia vaihtoehtoja käsitellä asiaa vanhempien kanssa. Tärkeää olisi säilyttää perheen kanssa sellainen keskusteluyhteys, ettei tilanne kärjisty. Poliisi voi myös tarvittaessa olla yhteydessä rajaviranomaisiin.

Silvennoinen nostaa tärkeään asemaan vielä järjestöt, jotka toimivat maahanmuuttajanuorten parissa. Hän antaa esimerkiksi hankkeeseenkin osallistuneen Loistosetlementin Bahar-hankkeen.

– Hankkeessa annetaan nuorelle työkaluja tilanteeseen, jossa hän irrottautuu perheestään ja yhteisöstään välttääkseen esimerkiksi matkan ulkomaille. Hankkeen kohderyhmänä on pakkoavioliittotapausten lisäksi myös vanhempien kotimaahan lähettäminen, avioeron estäminen tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen.