Sisäministeri: Suomeen ei saisi syntyä omilla säännöillään toimivia varjoyhteisöjä

Julkaistu:

Sisäministeriössä ongelma tunnetaan ja siihen aiotaan puuttua.
Katoavat lapset -ilmiö tunnetaan myös sisä­ministeriössä. Sisäministeri Maria Ohisalon mukaan kaikissa ns. kunnia­kontrolliin liittyvissä ongelmissa on kuitenkin haasteensa, sillä vanhemmat eivät tällaisissa tilanteissa välttämättä koe toimivansa lapsen edun vastaisesti.

– Kodin seinien sisällä tapahtuvaan kasvatukseen, mikäli siihen ei liity esimerkiksi kuritusväkivaltaa tai muuta laissa kiellettyä toimintaa, on vaikea puuttua.

Poliisi voi tehdä lakisääteisen lastensuojeluilmoituksen, jos sen tietoon tulee asioita, joissa lapsen tai nuoren turvallisuus tai hyvinvointi on uhattuna tai jos on syytä epäillä, että lapsi voi joutua rikoksen uhriksi.

Asiasta on kuitenkin vaikea saada tietoa. Ohisalon mukaan lapsi ei välttämättä halua tai pysty sanomaan mitään, koska hän voi kokea olevansa kahden tulen välissä.

– Hän tietää, että häneen kohdistuva toiminta on väärin, mutta samalla hän on lojaali vanhemmilleen ja lähipiirilleen.

– Lapsi voi kokea, että on pienempi paha joutua kontrollin ja rajoitusten kohteeksi kuin joutua perheensä ja yhteisönsä ulkopuolelle ja hylkäämäksi.

Ryhmien sisäinen kontrollointi on vahvaa

Ohisalon mukaan usein vähemmistöryhmien yhteisöissä on tyypillistä se, että vanhan kotimaan tapoja ja käytäntöjä ylläpidetään ilman, että kehitys vanhassa kotimaassa otetaan huomioon.

– Näin diasporat ovat usein jyrkempiä ja konservatiivisempia vanhojen tapojen ylläpitämisessä kuin mitä vanhassa kotimaassa edelleen elävät perheet. Olisi tärkeää, että Suomeen ei syntyisi omilla säännöillään toimivia varjoyhteisöjä, vaan kaikki olisivat osallisia yhteiskunnassa.

 

Lapsi voi kokea, että on pienempi paha joutua kontrollin ja rajoitusten kohteeksi kuin perheensä ja yhteisönsä hylkäämäksi.

Ryhmien sisäinen kontrollointi on hyvin vahvaa, Ohisalo kertoo. Kaikista konservatiivisimmat ja perinteisimmät tavat ja käytännöt saattavat näin levitä yhteisössä. Ilmiötä voidaan Ohisalon mukaan hillitä esimerkiksi asutuspolitiikalla, eli välttämällä tilanteita, joissa samalle alueelle kasaantuu paljon saman vähemmistöryhmän edustajia.

Tarkkoja määriä ei tiedä kukaan

Ohisalo kertoo, että katoavien lasten tapauksia tulee silloin tällöin esiin, mutta tarkkoja lukumääriä ja ilmiön laajuutta ei voida sanoa.

Koulujen ja muiden viranomaisten kanssa yhteistyötä tekevien poliisien huoli asiasta on kiirinyt ministeriöön asti. Ministerin mukaan erityisesti Ankkuritoiminnassa mukana olevat poliisit ovat työskennelleet asian parissa.

Ankkuritoiminta kohdistuu varhaisessa vaiheessa nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja rikosten ennaltaehkäisemiseen. Poliisin lisäksi toimintaan osallistuu asiantuntijoita sosiaalitoimesta, terveystoimesta sekä nuorisotoimesta.

 

Suomessa viranomaiset eivät ole tarpeeksi paljon yhteydessä vähemmistöryhmien kanssa, paitsi asioissa, joissa se on pakollista.

Sisäministeriö aikoo järjestää pyöreän pöydän keskustelun asiasta ja hakea uusia ratkaisuja yhdessä viranomaisten ja vähemmistöryhmien kanssa. Viime hallituskaudella vastaavanlainen keskustelu ns. ojentautumismatkoista järjestettiin lapsiasiainvaltuutetun kanssa.

– Asiaan puuttuminen tulee tehdä tietoon ja tosiasioihin perustuen niin, että ei synny kuvaa, että suomalaiset viranomaiset kyseenalaistaisivat vähemmistöryhmistä tulevien ja eri etnisen taustan omaavien vanhempien kyvyt toimia vanhempina.

– Sisäministeriön näkökulmasta on tärkeää tukea vanhempia ja lisätä heidän osallisuuttaan ja tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta. Tämä vahvistaisi heidän luottamustaan siihen, että heidän lapsensa eivät joudu turmioon, mikäli he toimivat kuten muut nuoret toimivat.

Ohisalo alleviivaa, että esimerkiksi opettajilla pitäisi olla paremmat mahdollisuudet puuttua ja seurata epäilyttäviä tilanteita. Sisäministerin mukaan asiaan on tarvittaessa puututtava lainsäädännöllisellä tasolla.

– Suomessa on yleinen oppivelvollisuus, ja voisi ajatella, että tämä antaisi koululle mahdollisuuksia huolehtia siitä, että kaikki ovat oppivelvollisuuden piirissä myös käytännössä.

Avainasemassa on ministerin mukaan myös vähemmistöryhmiin kuuluvien tyttöjen ja naisten aseman parantaminen. Sen lisäksi, että Ohisalo toivoo viranomaisten ja vähemmistöryhmien yhteyksien parantuvan, tulee hänen mukaansa kaikkiin viranomaisten ja vähemmistöryhmien välisiin keskusteluihin saada myös nuorten ja naisten edustajia.

Naisten ja nuorten näkemykset voivat miesjohtoisissa yhteisöissä jäädä helposti täysin kuulumattomiin.

– Yleisesti voidaan todeta, että Suomessa viranomaiset eivät ole tarpeeksi paljon yhteydessä vähemmistöryhmien kanssa, paitsi asioissa, joissa se on pakollista, Ohisalo toteaa.

Ministeri haluaakin tehdä selvityksen siitä, onko viranomaisilla edelleen suurempi kynnys puuttua tilanteisiin, joissa on osallisena toiseen uskontoon tai etniseen ryhmään kuuluvia henkilöitä.