Lasten häviäminen on tuttu ilmiö ministeriöissä ja eduskunnassa

Julkaistu:

Poliitikot näkevät asialle kaksi selkeää ratkaisua: tietoisuuden lisääminen ja koulujen ohjeistaminen.

Viranomais­lähteiden mukaan maahanmuut­tajataustaisia lapsia ja nuoria katoaa Suomessakin jonkin verran kesken koulunkäynnin.

Useimmissa tapauksissa vanhemmat lähettävät lapsiaan tutustumaan alkuperäismaansa kulttuuriin ja sukulaisiinsa, mutta toisinaan nuorta saattaa kohdemaassa odottaa pakkoavioliitto tai ympärileikkaus.

Lasten katoaminen on tuttu ilmiö sekä ministeriöissä että eduskunnassa.

Opetusministeri Li Andersson (vas) viestittää Ilta-Sanomille sähköpostitse, että ministeriössä selvitetään parhaillaan ilmiön laajuutta. Ministerin mukaan tilanteen ratkaiseminen vaatii moniammatillista yhteistyötä sosiaaliviranomaisten, koulun, poliisin ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa.

– Mielestäni on tärkeää, että tätä aihetta lähestytään ratkaisukeskeisesti, jotta lasten oikeudet saadaan turvattua. Ihmisoikeusliitto on tehnyt useille eri viranomaisille asiassa vuoden 2016 selvityksensä jälkeen suosituksia, jotka ovat mielestäni varteenotettavia.

Andersson toteaa, että kouluille tarvitaan toimintaohjeita, joiden avulla yhteisössä pystytään reagoimaan epäilyttäviin tilanteisiin hyvinkin nopeasti. Hänen mukaansa toimintaohjeiden tulee olla selkeät, jotta kunniaväkivaltaan liittyviin epäilyksiin voidaan puuttua.

– Lisäksi koulujen on varmistettava, että oppilashuolto ohjaa oppilaita heidän tarvitsemiinsa palveluihin, mikäli epäillään kunniaan liittyvän väkivallan uhkaa tai oppilas kertoo sellaisesta. Koulujen on luonnollisesti myös huolehdittava, että kaikki oppilaat saavat riittävää ihmisoikeus-, seksuaalioikeus- ja seksuaalikasvatusta.


Sirén: Ohjeistuksella voitaisiin ehkä katkaista se, että tapa siirtyy seuraavalle sukupolvelle

Kansanedustaja Saara-Sofia Sirén (kok) toteaa IS:lle, että on kuullut tapauksista, joissa lapsi ei enää saavu kouluun, vaan katoaa tavoittamattomiin.

Siréniä ilmiö huolettaa ja surettaa. Ihmisten itsemääräämisoikeuteen liittyvien perusoikeuksien vaarantumisen lisäksi Sirén pitää huolestuttavana sitä, että tällaisissa tilanteissa nuoren koulutie voi jäädä usein kesken.

– Jokaisen lapsen ja nuoren pitäisi voida elää lapsuuttaan vailla vaaraa siitä, että terveyteen, tulevaisuuteen tai itsemääräämisoikeuteen liittyisi jotain uhkaa.


Sirénillä on tilanteeseen kaksi ratkaisuehdotusta. Ensinnäkin, yhteistyötä ja tiedonkulkua viranomaisten ja koulujen välillä tulisi kehittää. Kouluilla pitää Sirénin mukaan olla hyvien yhteyksien lisäksi myös työkaluja puuttua epäilyttävään toimintaan.

– Minusta tulisi arvioida muutostarpeet lainsäädännössä siten, että koulujen, sosiaalitoimen ja poliisin välinen tiedonvaihto toimii ja lainsäädäntö antaa riittävän mahdollisuuden luovuttaa ja antaa tietoa toisille viranomaisille, Sirén arvioi.

– Riittävä tiedonvaihto tukisi lastensuojelutyötä ylipäänsä.

Kouluissa saatetaan pohtia, miten riskit voi tunnistaa, miten niitä voi ehkäistä, miten asiaan voi puuttua tai miten toimia, jos epäilys herää. Kuten viranomaisten kommenteista kävi ilmi, asian esille tuominen perheiden kanssa on hyvin vaikeaa tai sitä voidaan pitää jopa tabuna.

 

Oikeantyyppisellä ohjeistuksella pystyttäisiin ehkä katkaisemaan se, että toimintatapa siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Sirén on samalla kannalla Anderssonin kanssa siitä, että koulut kaipaavat selkeitä toimintaohjeita, joiden mukaan toimia. Sirén ehdottaa, että esimerkiksi Opetushallitus voisi yhteistyössä oikeusministeriön kanssa laatia kattavat toimintaohjeet kouluille.

– Kouluilla ja perheillä pitäisi olla paremmin tietoisuutta ilmiöstä ja samoin siitä, mitä Suomen laki sanoo.

Tietoisuuden lisääminen onkin Sirénin toinen ratkaisukeino. Eri toimijoilla on hänen mukaansa tärkeä rooli viestittää perheille, että ympärileikkaus ja pakkoavioliitot ovat Suomen lain mukaan rangaistavia tekoja.

Ympärileikkaukset tulevat usein ilmi vasta, kun raskaana oleva nainen ilmestyy neuvolan vastaanotolle. Sirén näkee, että näissä tilanteissa on tärkeää tehdä töitä sen eteen, että vastasyntyneen perhe ymmärtää olla jatkamatta ihmisoikeuksia rikkovaa perinnettä.

– Oikeantyyppisellä ohjeistuksella pystyttäisiin ehkä katkaisemaan se, että toimintatapa siirtyy seuraavalle sukupolvelle, Sirén pohtii.