Uusi opetusmalli herättää tunteita – oululaisperheelle vuosien piina, vantaalaisisä ylistää: ”Antaa erittäin hyvin valmiuksia tulevaisuuden työhön”

Julkaistu:

Oululainen äiti kertoo uuden opetusmallin hankaloittaneen lapsen koulunkäyntiä. Vantaalaisisä taas pitää hyvänä sitä, että lapset saavat itse tutkia ja päättää siitä, millaiset ilmiöt heitä kiinnostavat.
Ilta-Sanomien lauantaina julkaisema, uudenlaisia oppimisympäristöjä kritisoiva artikkeli on herättänyt runsaasti keskustelua.

Artikkelin julkaisemisen jälkeen Ilta-Sanomiin on ottanut yhteyttä sekä uudenlaista oppimisideologiaa kannattavia että sitä vastustavia lukijoita.
Oulussa asuva perheenäiti kertoo, että perheen vaikeista lukivaikeuksista kärsivälle pojalle ala-asteen viides ja kuudes luokka olivat uuden opetussuunnitelman takia melkoista tervassa tarpomista.

Perhe palasi ulkomaankomennukselta pojan viidennen luokan alkaessa, ja vanhemmat odottivatkin, että poika pääsee takaisin Suomen ylistettyyn koulujärjestelmään. Vastassa oli kuitenkin uudenlainen opetusmalli.

– Se oli ihan älytön pettymys, oululaisäiti sanoo.

Hän kertoo, että uuden opetussuunnitelman hengessä 5.-luokkalaiset saivat itse päättää, mitä oppiainetta opiskelevat minäkin päivänä, miten paljon tekevät töitä minkäkin aineen parissa ja opiskelevatko he yksin, pareittain vai ryhmässä. Myös se oli lasten päätettävissä, hoidetaanko opiskelu luokassa, kirjastossa vai käytävällä.

– Ja päivän päätteeksi he päättivät, määräävätkö itselleen läksyjä vai eivät.

Äiti kertoo, että lukuaineissa oli tietyt minimiehdot, joiden piti viikon aikana täyttyä. Muutoin lapset valitsivat 3–4 tuntia päivässä itse, mitä tekevät, missä järjestyksessä ja kuinka paljon.

Äiti pitää tällaista älyttömänä.

– Lapsilta vaaditaan sellaista itseohjautuvuutta, mitä tuon ikäisillä ei vielä ole. Itse muistan, että lukioiässä oli vaikeaa miettiä, minkä kurssipaletin teen ja miten, niin puhumattakaan kymmenvuotiaista pojista, joilla on jotain oppimisvaikeuksia. Miten sen ikäinen hahmottaa, että mitäs tekisin tänään ja kuinka paljon?

– Erityisopetuksen resurssit on ajettu alas, ja integraatiomallin mukaisesti vaikeasti käytöshäiriöiset, ADHD-lapset ynnä muut vievät luokanopettajan kaiken ajan ja huomion. Integraatio tuo ongelmia. Siellä on levotonta, vaikka ryhmäkoko olisi ihan järkevä.

Nyt oululaisperheen poika käy yläastetta. Ala-asteen viimeisistä luokista selvittiin sillä, että koulunkäynti hoidettiin työ- ja koulupäivien jälkeen kotona.

– Tulos oli pahimmillaan se, että matemaattisesti lahjakas poikamme saattoi koko koulupäivän aikana saada aikaiseksi laskettua vain muutaman tehtävän.

– Töiden jälkeen teimme sitten 2–3 tuntia koulua lapsen kanssa kotona. Se, mitä olisi pitänyt tehdä koulussa, tehtiin kotona.

Kaikkea ei kuitenkaan kotonakaan ehditty opettaa ja tehdä. Äiti kertoo, että koska lapset saivat itse päättää, mitä tekevät, hänen poikansa päätti olla kirjoittamatta äidinkielen esseitä.

– Hän meni yläasteelle niin, ettei osaa oikein kirjoittaa aineita. Kun lapsi saa itse päättää, mitä tekee, eihän hän tee sellaista, mikä on vaikeaa.

Ala-asteen luokanopettajaa äiti kehuu ihanaksi ja päteväksi, vaikka tämä halusikin lähteä kokeilemaan uutta opetusmallia.

– Ymmärrän sen, että maailma muuttuu ja lapsille pitää opettaa esimerkiksi tiedon hakemista. Samanlainen ulkoa opettelu, mitä on ennen tehty, ei varmasti ole järkevää tämän päivän maailmassa.

– Tietyt asiat on kuitenkin pakko opetella. On pakko opetella lukemaan ja kirjoittamaan ja laskemaan. Tässä on nyt menty ihan hurlumhei. Se on surullista ja karua.


Täysin vastakkaista mieltä on Ilta-Sanomiin yhteyttä ottanut vantaalaisisä. Perheen 4.-luokkalainen lapsi on tykännyt modernista opetusmallista, ja myös isä on siihen tyytyväinen. Lapsi on koko kouluaikansa opiskellut uuden mallin mukaisessa ympäristössä.

– Perheen ainoa lapsi on oppinut hyvin toimimaan ryhmässä, ja koulu antaa mielestäni erittäin hyvin valmiuksia tulevaisuuden työhön, isä sanoo.

– Tulevaisuudessa meidän täytyy tehdä yhä enemmän esimerkiksi ryhmissä töitä eikä valmiita vastauksia ole, vaan ne pitää etsiä. Kun katson, mitä lapset tekevät koulussa, näen sen, että tämä ympäristö tukee hyvin tällaista toimintaa. Se tukee uudentapaista oppimista ja sitä kautta selviytymistä tulevassa yhteiskunnassa paremmin kuin se, että oltaisiin hirveän jäykässä ja säädellyssä ympäristössä.

Hän kertoo, että koulussa, jossa lapsi on, opetus tapahtuu tilassa, jossa on 84 oppilasta ja neljä opettajaa. Tämä tila on jaettu neljään varsinaiseen lohkoon, joissa on siis kussakin noin 20 oppilasta. Lohkot on jaettu kuuden hengen pienryhmiin.

Isän mukaan tila on kuin akustisesti hyvin suunniteltu monitilatoimisto.

– Lapsille on tärkeää oppia se, millaisessa ympäristössä he saavat itsestään parhaan tehokkuuden irti. Joku voi istua sohvalla, joku menee pieneen majaan, jossa pystyy olemaan hiljaa, ja jotkut vetäytyvät vaikkapa muutaman oppilaan neuvottelutilaan.

– Kun kaikki tällaiset ovat käytössä, lapset pystyvät opiskelemaan sellaisessa tilassa, joka sopii heille.

Hän toteaa, että totta kai modernistakin koulusta löytyy aina joku joka häiritsee tunnilla – ihan samalla tavalla kuin perinteisemmästäkin koulusta.


Isä kertoo, että lapsi on oppinut koulussa vähintään keskiverrosti, usein ikätovereitaan hieman nopeammin. Hänestä on hyvä, että lapset saavat itse tutkia ja päättää siitä, millaiset ilmiöt heitä kiinnostavat.

– Lapset pohtivat opettajan kanssa, mitkä asiat ovat mielenkiintoisia ja mistä he haluaisivat ymmärtää ja oppia lisää.

– Minusta tämä on tosi terve ajatus, että ei anneta ylhäältä päin määräystä siitä, minkä pitäisi olla lasten mielestä mielenkiintoista. Tänä päivänä lapset kuitenkin tietävät monella tavalla maailmasta enemmän kuin aikuiset.

Vantaalaisisä toteaa ymmärtävänsä kyllä sen, etteivät uudenlaiset opetustilat ja uusi opetusideologia sovi kaikille.

– Mutta yhtä lailla on sellaisia lapsia, joille vanha malli ei sopinut. Minua häiritsee uuden opetusmallin kritiikitön yksipuolinen haukkuminen tällä hetkellä, kun asia pitäisi pystyä näkemään paljon laaja-alaisemmin.

Hän toivoisikin, että sen sijaan että uutta opetusmallia haukuttaisiin, mietittäisiin esimerkiksi sitä, onko oppimisympäristö suunniteltu riittävän hyvin ja ovatko opettajat ottaneet tilat käyttöön sopivalla tavalla.

– Opettajissakin on eroja siinä, miten he pystyvät ottamaan oppilaat haltuun. Minusta asia ei ole niin yksiselitteinen kuin yleensä väitetään.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt