Suomi-rockin legenda Juice Leskinen esitti yllättävän toiveen viimeiselle matkalle lähtiessään

Julkaistu:

Juice Leskinen jätti suomalaisiin unohtumattoman jäljen.
Juice Leskinen (1950–
2006) tiesi arvonsa. Suomi-rockin isähahmo ja lyriikan mestari halusi huomiota, kaipasi kunniaa – ja kuoleman kolkuttaessa saattoi olla varma, että hänet tullaan muistamaan.

Ratkaisevalla hetkellä Juicen mielessä ei tosin ollut mainen kunnia vaan valitettavankin arkinen asia: alkoholi.

– Anna viiniä, kansantaiteilija sanoi anovin katsein vaimolleen Sari Leskiselle, kun häntä oltiin nostamassa ambulanssiin perjantaisena iltapäivänä 24. marraskuuta 2006.

Juicen viimeiset sanat jäivät ilman vastakaikua, sillä sairaankuljettajat ilmoittivat, ettei moinen käy. Juice menetti tajuntansa matkalla kotoaan Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

Hetken päästä Juicea ei enää ollut.

Legendan kuolema ei tullut yllätyksenä. Juice oli sairastanut diabetesta ja munuaisten vajaatoimintaa jo pitkään, mutta terveydestä huolehtiminen ei ollut itsepäisen miehen mieleen.


Vaimon tai ystävän kehotus dialyysihoidosta oli Juicelle usein punainen vaate. Periaatteesta hän mieluummin kieltäytyi kuin otti järjen käteen.

– No, en mä nyt tänään, mä menen sitten huomenna, Sari Leskinen kertoo ”vetkuttelun mestariksi” kuvaamansa miehensä aina sanoneen.

Ambulanssi kävi Leskisten kotiovella jo aiemmin kuolinviikolla. Kyydistä kieltäytynyt Juice oli äkäinen ja todisteli järkensä leikkaavan kertomalla sairaankuljettajille nimensä ja sotunsa lisäksi sairautensa sekä suomeksi että latinaksi.

Järki vielä leikkasi, mutta keho ei. Kohtalokkaana perjantaina Juicen yleiskunto romahti, eikä paluuta enää ollut.


Juice uskoi vakaasti, että keho kyllä parantaa itse itsensä. Ei parantanut.

– Jussi kävi viimeisellä portilla monta kertaa. Hän luotti aina hyvään säkäänsä, että kyllä täältä aina takaisin tullaan, Sari Leskinen kertoo Antti Heikkisen kirjoittamassa Juice-elämäkerrassa.

Parempina jaksoinaan Juice jaksoi vielä kirjoittaa, haaveilla levyttämisestä. Ulkomaanmatkakin oli varattuna.

Toisaalta Juice tiesi lähdön lähestyvän. Viimeisinä kuukausinaan hän soitteli paljon ystävilleen, ja puheluissa oli jäähyväisten jättämisen makua.

Merkittävää oli sekin, että hieman ennen kuolemaansa hän muutti virallisiksi etunimikseen Juhani Juice Leskinen kasteessa saatujen Pauli Matti Juhanin tilalle.

Alkoholi oli Juicen arkea vuosikymmenten ajan. Taiteilijaa ei pysäyttänyt 1980-luvun lopulla sairastettu maksakirroosikaan.

Ja tupakka paloi. Viimeisinä aikoinaan Juice poltti päivittäin monta askia vihreää Marlboroa.

Olivat elintavat millaiset tahansa, Juice jätti suomalaisiin unohtumattoman jäljen. Monen mielestä jopa suuremman kuin Tuntemattoman sotilaan kirjoittanut Väinö Linna tai näyttelijä-lausuja Veikko Sinisalo, aiempien sukupolvien tamperelaismestarit.

Leskinen saikin viimeisen leposijansa 9. joulukuuta 2006 kunniakkaalta paikalta Linnan ja Sinisalon tuntumasta.


Kalevankankaan hautausmaalla sijaitsevan yli kaksimetrisen ja neljä tonnia painavan graniittisen hautapaaden veisti taiteilija Timo Hannunen.

Veistos kuvaa virtaavan veden voimaa. Mainio ratkaisu, syntyihän Leskinen Juankoskella ja eli aikuisuutensa Tammerkosken ympärille rakentuneessa kaupungissa.

Nero nukkuu

Hän nukkuu unta rauhaisaa

Ihanaa

Nero nukkuu ja nukkuessaan hymyilee

Heh hee

Juice Leskinen: Nero nukkuu (1978)
Lähde: Antti Heikkinen: Risainen elämä – Juice Leskinen 1950–2006.Korjattu 26.8. klo 12.20 Juicen hautaamispäiväksi 9. joulukuuta.