Anna Perhon kolumni: Miksen saa ihan vain olla?

Julkaistu:

Keskustelumme oli kestänyt neljä minuuttia, kun tunsin välitöntä lisähapen tarvetta. Keskustelukumppanini arki tuntui yhtä täydeltä kuin kiinalainen metrovaunu aamuruuhkassa. Hän tuntui aidosti hämmästyneeltä siitä, miksi aikaa ei riitä ”ihan vain olemiseen”, kirjoittaa Anna Perho.
Kalenteria täyttivät työt, opiskelu, oma, vaativa harrastus, lasten sirkus-, cheerleading- ja tanssiharrastukset, tv-sarjojen seuraaminen (jotta pysyy ”mukana keskusteluissa”), kirjapiiri ja kotityöt aktiivisen, osittain työhön liittyneen somettamisen kuorruttaessa koko kakkua.

Puolisostakin on vain vähän apua arjen askareissa. Hänellä on burn out.

Aikana, jolloin meillä on enemmän vapaata aikaa ja valinnanvapautta kuin koskaan, koemme olomme kiireisimmiksi ja ahdistetummiksi kuin koskaan – jos ”aika” rajoitetaan koskemaan pohjoismaiden muodostamaa luksusresorttia ja unohdetaan se enemmistö maapallon väestä, jolle kuuden viikon kesälomat ja viiden päivän työviikot ovat yhtä utooppisia kuin meille Olkiluoto kolmosen valmistuminen.

Krooninen ähky täyttää arjen jokaisen raon. Meistä on tullut ylensyöjiä, joiden orgiat eivät pääty koskaan. Haalimme kaikkea enemmän ja lisää: tavaraa, töitä, puuhaa, sisältöjä.

 

Maailman terävimmät aivot pohtivat, miten saisivat kaapattua aikamme käyttöönsä.

Arkinen esimerkki kaiken hillittömyydestä ovat kirjat. Mikael Jungnerilla olisi kirjarovion sytyttelyssä hommaa, sillä maailmasta löytyy tällä hetkellä reilut 134 000 000 eri nimikkeellä julkaistua kirjaa. Siinä missä vielä 1700-luvun lopulla olisi ollut teknisesti mahdollista lukea kaikki maailman kirjat, nykyisin kirjastokin on puisto, jonne voi mennä hankkimaan lisää riittämättömyyden tuntua.

Esimerkki on kirjailija-journalisti Matt Haigin kirjasta Notes on a nervous planet. Kirja käsittelee ylikuormittunutta elämäntapaa ja sen aiheuttamaa ahdistusta. Haig vertaa internetin kanssa toisiinsa yhteydessä olevia ihmisiä giganttiseen neuroverkkoon, jossa kaikki on jatkuvasti yhteydessä kaikkeen. ”Olemme ylikuormittuneita neuroneita ylikuormittuneella planeetalla”, Haig tiivistää.

Netflixin perustaja Reed Hastings sanoi kuuluisassa sitaatissaan, että firman suurin vihollinen on uni. Jokainen tunti nukkumista tarkoittaa tappiota suoratoistopalvelulle.

Närkästystä herättänyt toteamus summaa hyvin pelin, joka on käynnissä päivittäisessä elämässämme. Maailman terävimmät aivot pohtivat alituiseen, miten ne saisivat kaapattua aikamme omaan käyttöönsä.

Ja hyvin kehittäjät ovat onnistuneetkin. Pidämme kännykkää kädessä jo ennen kuin silmämme aamuisin avautuvat. Luovutamme aikaamme ja valintojamme muiden agendalle ja lähdemme sitten stressaantuneina kohti päiväämme miettien, minne elämä katosi.

Ylivoimaisen vastustajan, jatkuvan ylitarjonnan, edessä ihmisellä on vain yksi tie takaisin vapauteen: rajojen asettaminen. Ajattelemme usein vapauden tarkoittavan juuri päinvastaista: vapaa ihminen tekee mitä mieleen juolahtaa. Elämänhallinnan ja hyvinvoinnin näkökulmasta tämä on kuitenkin suurin piirtein hölmöintä, mitä voimme tehdä.

Jos kaaosta ja ylitarjontaa ei edes pyri suitsimaan, on lopulta sen vanki. Kieltäytyminen, vähentäminen ja joy of missing out, riemu asioiden väliin jättämisestä, raivaavat pään sisälle ja arkeen tilaa, jonka sisällä voi, jos niin haluaa, ihan vain olla.

Kirjoittaja on toimittaja ja tuottaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt