”Lapsia katoaa, mutta viran­omaisten on vaikea puuttua siihen kulttuuri­sensitiivisyyden vuoksi”

Julkaistu:

Useita teini-ikäisiä tyttöjä odottaa vanhempiensa synnyinmaassa pakkoavioliitto tai sukuelinten silpominen, sanoo ihmisoikeustyöntekijä Ujuni Ahmed.

Kansalaisjärjestö Fenix Helsinki ry:n puheenjohtaja Ujuni Ahmed näyttää turhautuneelta. Keskustelu on juuri kääntynyt joissakin maahan­muuttaja­yhteisöissä nuoriin naisiin kohdistettuun kunniakontrolliin – siihen, että tyttöjen ja naisten elämää kontrolloidaan tiukasti vedoten suvun ja perheen kunniaan.

– Tässä ei ole mitään uutta, somaliyhteisöön kuuluva Ahmed sanoo suoraan.

Yksi kunniakontrollin muoto näkyy niin sanotuissa ”kadonneiden lasten” tapauksissa. Kyse on tytöistä ja pojista, jotka häviävät kesken koulunkäynnin vanhempiensa synnyinmaihin.

Ilta-Sanomien haastattelemat viranomaiset tuntevat ilmiön, mutta asiasta ei ole tarkkoja tilastoja.

– Pienessä osassa näistä katoamisista ovat kaikkein ikävimmät tapaukset, kuten teini-ikäisten tyttöjen pakkoavioliitot ja ympärileikkaukset, Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen sanoo.

 

Kouluista katoavat lapset on tunnustettu ongelma, mutta viranomaisten on vaikea puuttua siihen kulttuurisensitiivisyyden vuoksi.

Ahmed on lupautunut haastatteluun asiantuntijaksi, ei kertomaan henkilötarinaansa, vaikka hänelläkin on omakohtaisia kokemuksia vastaavasta kunniakontrollista.

– Olen puhunut kokemuksistani jo kauan sitten, vuodesta 2009 alkaen. Se ei ole tuonut lisäarvoa tähän keskusteluun, hän sanoo.

Aihealue on arka, ja muun muassa IS:n haastattelema eteläsuomalaisen koulun rehtori halusi antaa omat kommenttinsa asiaan nimettömänä. Rehtori vetosi luottamuksen rakentamiseen koulun ja kotien välillä. Hän uskoo, että kysymykset kunniaväkivallasta ovat sensitiivisiä osalle koululaisten perheistä.

– Kouluista katoavat lapset on tunnustettu ongelma, mutta viranomaisten on vaikea puuttua siihen kulttuurisensitiivisyyden vuoksi, Ujuni Ahmed sanoo.

Myös pojat ovat vaarassa joutua pakkoavioliittoihin, hän huomauttaa.

 

Pitäisi hyväksyä se, että nämä asiat eivät ole olleet viranomaisilta pimennossa.

Ahmed on julkisuudessa puhunut paljon kulttuurisensitiivisyyden huonoista puolista. Siitä, kun jonkin kulttuurin perinteet ajavat esimerkiksi lasten ihmisoikeuksien edelle.

– On käsittämätöntä, ettei koulussa voi puuttua tähän, jos meillä kerran on viranomaisia, jotka huolehtivat lapsista.

Ujuni: asia on viranomaisten tiedossa

Ujuni Ahmed työskentelee World Visionilla silpomisen vastaisen työn asiantuntijana sekä Suomessa että Somaliassa. Lisäksi hän on Fenix Helsinki ry:n puheenjohtaja. Kansalaisjärjestön perustivat vuonna 2017 eri etnisistä yhteisöistä kotoisin olevat ihmiset.

Vuonna 2017 Ahmed oli mukana julkaisemassa selvitystä, jonka mukaan Suomessa syntyneitä tyttöjä oli viety silvottaviksi Suomen ulkopuolelle.

Selvityksessä kokemuksistaan kertoi neljä haastatteluhetkellä 18–23-vuotiasta naista. Ympärileikkaukset heille tehtiin 6–10-vuotiaina Egyptissä, Somaliassa, Iranissa ja Syyriassa.
Suomessa arvioidaan olevan tuhansia aiemmassa kotimaassaan ympärileikattuja naisia, mutta virallista lukumäärää ei tiedetä.


Osa IS:n haastattelemista viranomaisista sanoi, ettei ole törmännyt ilmiöön tai että kyseessä ovat yksittäistapaukset.

Ujunin mukaan asia on kyllä viranomaisten tiedossa.

– Olimme puhumassa aiheesta sen hetkisen lapsiasiainvaltuutetun Tuomas Kurttilan kanssa, joten tähän aiheeseen ovat törmänneet varmasti monet viranomaiset.

Mikä olisi seuraava askel, jolla kunniaväkivaltaa, -kontrollia ja lasten katoamisia voitaisiin ehkäistä suomalaisessa yhteiskunnassa?

– Pitäisi hyväksyä se, että nämä asiat eivät ole olleet viranomaisilta pimennossa, Ujuni aloittaa.

Viranomaisten on tärkeää myös tehdä taustatyötä, tutkia ja tehdä tilastoja.

Ujunin mukaan viranomaisten pitää puhua suoraan yhteisöille ja niiden omilla termeillä pakkoavioliittoja ja silpomista vastaan.

– Tehdä näille selväksi, mikä on laitonta ja mikä ei. Tyttöjen sukuelinten silpominen tulkitaan Suomen laissa törkeänä pahoinpitelynä, Ujuni sanoo.

– Meidän viranomaisten, koulu- ja terveydenhoitoalan ammattilaisten ei pidä asettaa kulttuuria lapsen edun edelle. Sitä tapahtuu nyt. Ihmisoikeudet kärsivät etnisen taustan vuoksi.