Jari Saarion 1 250 kilometrin soutu-urakka Kööpenhaminasta Helsinkiin päättyi – Heidi-vaimo halasi lämpimästi: ”Ihanaa saada hänet kotiin”

rac

Julkaistu:

Jari Saario on sanansa mittainen mies. 1 250 kilometrin soutumatka Kööpenhaminasta Helsinkiin kaikkine mutkineen kesti lopulta yli yhdeksän viikkoa, mutta Katajanokan laiturille astuessaan silminnähden onnellinen mies sai viimein hengähtää helpotuksesta ja pääsi läheistensä syleiltäväksi.
– Sä oot neljä minuuttia myöhässä, kuuluvat tervetulosanat kellon ollessa neljä minuuttia yli viiden Katajanokan laiturilta.

Toinen kommentoija jatkaa huudahtaen heti perään.

– Oletko varma, ettet souda samantien takaisin?

Ystävällismielinen kuittailu hymyilyttää airojen välissä istuvaa miestä, sillä hänen määränpäänsä on viimein näkyvissä. Katajanokan laiturille astuu voipunut, mutta onnellinen soutaja.

Jari Saario on saapunut kotiin.


Onnittelijoita riittää, sillä laiturin vastaanottokomiteassa on kolmisenkymmentä läheistä ja työkaveria. Kärjessä pitkänmatkansoutajaa pääsee tietysti halaamaan vaimo Heidi Saario, joka on tyytyväinen, että urakka on päätöksessä.

– Matkasta tuli pidempi kuin suunniteltiin, mutta on todella ihanaa saada hänet kotiin, Heidi Saario henkäisee.

Läpi harmaan kiven, vaan ei hinnalla millä hyvänsä

Myrskyjä, ristiaallokkoja, päiviä kestänyttä odottelua ja armoton määrä fyysistä rääkkiä.

47-vuotias palomies Jari Saario tiesi heti alussa, että matka Tanskasta Suomeen ei tule olemaan helppo, kun alla on raskastekoinen soutuvene ja moottorina toimii vain ja ainoastaan soutaja itse.

– Reissun käsikirjoitus meni ihan uusiksi, mutta lupaus siitä että olen ennen joulua Walliksen laiturissa piti, Saario sanoo.


Hän ei asettanut matkalleen aikatavoitteita, mutta arvioi vielä kesäkuussa, että voisi taittaa matkan 3-4 viikossa, mikäli tuuli on myötäinen.

Sääolosuhteet vaikeuttivat kulkua monessa kohtaa, minkä vuoksi 1 250 kilometrin matkantekoon kului lopulta yli yhdeksän viikkoa.

– Oli siellä kova merenkäynti ja ukkoskuuroja, mutta en usko että olin hädässä missään vaiheessa, Saario toteaa tyynesti.


Saario pääsi suunnitellusti Kööpenhaminasta Etelä-Ruotsin rannikolle, mutta sitten pohjoistuuli katkaisi matkanteon.

Alkuperäisen reitin mukaan Saario olisi soutanut Itäisen Gotlannin altaan ja Pohjoisen Gotlannin altaan väliä liki Hiidenmaan rantaa, mutta sääolosuhteet pakottivat hänet jatkamaan matkaa rannikkoa pitkin kohti Tukholmaa.

Suunnitelman muutokseen vaikutti myös se tosiasia, että Saarion kesäloma ja työnantajan myöntämä jatkoaika lähenivät loppuaan, eikä tuulen kääntymistä voinut enää odotella.


Tukholmaan saapuessa sääonni muuttui viimeinkin Saarion eduksi ja hän pääsi jatkamaan matkaa Ahvenanmaan kautta Turkuun ja takaisin työmaalle.

Elokuussa Saario sai työnantajan kanssa sovituksi sopivan välin loppusoudulle ja matka saatiin näin päätökseensä.

Ahdas, ahtaampi, soutuvene

Pääasia on, että Jari Saario pääsi takaisin perheensä luokse, ja että onni oli matkalla myötä.

Sääolosuhteiden lisäksi Saarion henkistä kanttia koetteli ahtautuminen soutuveneen pieniin tiloihin.

– Kajuuttaan mennessä pitää siirtää kaikki tavarat ja kaikki on kosteana kun vesi kondensoituu niin kaikki on vähän nihkeänä, Saario irvistää.


Kiikkerä soutuvene myös heilui rajusti aallokoissa ja soutaja sai tehdä täyden päivätyön pitääkseen kurssin myrskyjen keskellä.

Saario souti parhaimmillaan, tai pahimmillaan, jopa 30 tuntia yhtäjaksoisesti. Yksi asia osoittautui vielä soutamistakin raskaammaksi.

Pitkänmatkalainen kävi nimittäin neljän päivän välein satamissa tyhjentämässä roskat ja jätökset veneestä.

– Se oli periaatekysymys, että mereen ei mene pisaraakaan. Aika harva soutuveneilijä maailmassa pystyy sanomaan samaa, Saario kertoo.

Kotijoukkojen kantti kesti

Soutajan henkisiä ominaisuuksia koeteltiin merellä, mutta myös maissa koettiin jännityksen hetkiä. Heidi Saario soitteli miehelleen päivittäin ja seurasi matkaa aktiivisesti.

Luotto 27 vuoden ajan vierellä olleeseen kumppaniin pysyi kuitenkin lujana koko matkan alusta loppuun.


– Ei hänen minua tarvinnut suostutella. Tällä kokemuksella tiedän, että jos hän saa jotakin päähänsä, niin parempi on antaa tehdä, Heidi Saario naurahtaa.

Perheen lisäksi myös työtoverit tsemppasivat ja soutajaa auttoivat myös naapurimaan asukkaat.

Saariot ovat miettineet alustavasti, että ensi kesän perheloma voitaisiin tehdä Ruotsiin, samoihin rannikkokyliin, joissa Jari kuluneen kesän aikana pysähtyi.

– Mutta ei mennä soutuveneellä, Heidi Saario virnistää.


Peräsimen hajotessa Saario sai apua myös majakkasaaren asukilta Åkelta, jonka verstaassa sorvattiin korvaava kapistus veneen perään.

– Olen tavannut hienoja ihmisiä ja huomannut, että ruotsalaiset ovat superkansaa. Meillä on hienot naapurit, Saario päättää.

Joko viedään nuotioon?

Jari Saario nauttii nyt loppukesästä perheensä parissa, mutta kysymys kuuluu, mitä tapahtuu soutuveneelle?

Soutaja itse vastatkoon.

– Matka oli raskas, paitsi fyysisesti, myös taloudellisesti. Haluan silti lahjoittaa soutuveneen Suomen Merimuseolle.

Saarion mukaan Suomen Merimuseo on jo hyväksynyt lahjoituksen.


Soutuvene päätyy aikanaan museon tiloihin Kotkassa sijaitsevaan Merikeskus Vellamoon, mutta ennen sitä soutuvene on näytillä viikonlopun verran Helsingfors Segelklubb -pursiseuralla Lauttasaaressa 16.–18. elokuuta.

Soutumatkallaan Saario halusi myös kiinnittää huomiota Itämeren tilaan, jonka hän toivoo paranevan tulevaisuudessa.

– Minut on kutsuttu myös Lauttasaaren kouluun puhumaan lapsille Itämeri-teemalla, minkä teen mielelläni, Saario hymyilee.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt