Veneliikkeestä löytyi surmattu mies ja mystinen DNA-jälki – yhdeksän vuotta vanha tapaus kaihertaa yhä Murharyhmän konkarin mieltä

Julkaistu:

Murharyhmän legendaarinen rikosylikomisario Juha Rautaheimo selvitti ryhmänsä kanssa ”muutama sata” henkirikosta.
Helsingin Murharyhmän eläkkeellä oleva rikosylikomisario Juha Rautaheimo selvitti tutkijaryhmänsä kanssa yli 40 vuotisen työuransa aikana ”muutama sata” henkirikosta.

Vain muutama tapaus jäi auki. Yksi niistä jäi harmittamaan erityisesti.

Se on helsinkiläisen luksusvenekauppiaan, Mikko Alasen surma, Rautaheimo kertoi Kustannusosakeyhtiö Siltalan syysinfossa.

Rautaheimon kirja Murharyhmän mies ilmestyy elokuun lopussa. Kirjan on toimittanut Sari Rainio. Kirjassa Rautaheimo käy läpi pitkän uransa varrelta tapauksia, joista moni on julkisuudesta tuttu.

Alanen löytyi kuolleena veneliikkeestä 16. elokuuta 2010. Sieltä löytyi myös toistaiseksi tuntemattoman miehen DNA:ta. Se oli jäänyt sinne kamppailusta.

– Tapaus on edelleen mahdollista selvittää. Meillä on rikoksentekijän DNA olemassa, Rautaheimo kertoi.

Sitä DNA:ta on verrattu yli sataan näytteeseen niin Suomessa kuin ulkomailla, mutta osumaa ei ole saatu.

Rautaheimon mukaan sukututkimus voisi olla yksi keino selvittää tapaus. Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla, että Ruotsissa tuli vuoden alussa voimaan laki, joka antaa poliisille luvan etsiä DNA-näytteen avulla myös tekijän biologisia vanhempia ja sisaruksia.

Moni selvittää sukujuuriaan lähettämällä itsestään DNA-näytteen eri firmoille. Ruotsissa on nyt mahdollista kiivetä ikään kuin sukupuun avulla lähelle murhaajaa, parhaassa tapauksessa suoraan luo.

8-vuotiaan pojan ja 56-vuotiaan naisen murha Linköpingissä 2004 on Helsingin Sanomien mukaan ensimmäinen tapaus, jossa Ruotsi aikoo uutta lakia soveltaa.

– Meillä on vielä noin 10 vuotta aikaa selvittää venekauppiaan surma, ennen kuin se vanhenee, Rautaheimo kertoi.

Vainajaa täytyy uskaltaa koskea

Rautaheimo aloitti uransa Helsingin poliisilaitoksella 1. helmikuuta 1975. Ensimmäinen työtehtävä oli vartiovuoro ns. Kaivopuiston passi, jonka alueella sijaitsi Amerikan suurlähetystö.

Hän ehti ajaa paljon myös niin sanottua ”rupurallia”.

– Helsingissä oli siihen aikaan paljon asunnottomia ja alkoholisteja.

Jo samana kesänä hän siirtyi rikospoliisin, silloiseen väkivaltatoimistoon ja oli ”kekäleenpotkijana” eli palojaoksessa 12 vuotta. Hän piirsi myös tutkielmassaan Murhapolttajan muotokuvan.

Kuolema on kulkenut koko uran kyytipoikana. Suurin osa on ollut luonnollisen kuoleman kokeneita, sitten on itsemurhan tehneitä ja henkirikoksen uhreja.

– Ei tätä työtä voi tehdä, jos ei uskalla koskea vainajaa. Jokainen poliisi muistaa ensimmäisen vainajansa. Minä olin nähnyt kuolemaa aikaisemminkin, koska olin ajanut maalla ambulanssia, Rautaheimo kertoi tilaisuudessa.

Vainajaa pitää uskaltaa koskea, vaikka kuoleman jälkeiset muutokset olisivatkin rajuja tai se, mikä kerran oli kokonainen, on nyt sadan metrin matkalla palasina junanraiteella.

Rautaheimo kertoi myös uransa pahimmasta tapauksesta, 8-vuotiaan Vilja Eerikan murhasta, jossa biologinen isä ja äitipuoli kiduttivat lasta pitkään ennen kuin lopulta murhasivat tytön äitienpäivänä äärimmäisen julmalla tavalla.

Tapaus oli Rautaheimon mukaan osoitus rikollisen mielen äärimmäisestä pahuudesta.