Marice oli 40-vuotias, kun hänen miehensä Timo lausui musertavat sanat – lääkärin ottamista kuvista paljastui näky, joka tiesi kuolemaa

Julkaistu:

Marice Haldin-Granith menetti miehensä syövälle ollessaan vain 43-vuotias. Elämä tyttären kanssa sai täysin odottamattoman suunnan, mutta edessä oli myös yllättäviä onnen hetkiä.
13. tammikuuta 2012 tuli tuomio.

– Mieheni Timo soitti minulle töihin ja sanoi; Rakas, sinusta tulee nuori leski.

Marice Haldin-Granithin aviomies Timo oli huomannut ensimmäiset oireet kuukautta aiemmin. Rekkakuskina työskennellyt mies ei jaksanut tehdä fyysistä työtä niin kuin ennen, ja päätti hakea vastauksia lääkäriltä.

Kuvista paljastui karu totuus. Syöpä oli ehtinyt levitä munuaisista maksaan, keuhkoihin ja selkärankaan.

– Lääkäri oli sanonut Timolle, ettei hän pysty parantamaan syöpää, mutta hän pystyy antamaan vähän aikaa.

”Saattaa olla, että isi ei jaksa”

Tuomiouutisen tultua pariskunnalla oli yhteistä aikaa takana 17 vuotta, Marice oli 40-vuotias ja yhteinen tytär Evelina vain 9-vuotias.

Evelinalle kerrottiin isän sairaudesta hieman myöhemmin.

– Istuimme tyttäreni kanssa autossa. Sanoin hänelle, että olet varmaan aavistanut, että isi on todella sairas. Sanoin, että totta kai toivomme hänen paranevan, mutta saattaa olla, että isi ei jaksa.

Tytär suhtautui uutiseen yllättävän tyynesti.

– Evelina sanoi, että hän on kyllä aavistanut asian. Hän sanoi uskovansa, että kuoleman jälkeen mennään taivaaseen, ja seurataan toisten elämää sieltä.


Timo jaksoi taistella lähes 2,5 vuotta. Sinä aikana Marice halusi tarrata kiinni yhteiseen aikaan kaksin käsin.

– En halunnut riidellä Timon kanssa ja halusin olla kotona niin paljon kuin mahdollista. Kävin työpaikan joulujuhlissa, mutta lähdin äkkiä kotiin, koska halusin olla mieheni luona.

Marice hoiti miestään kotona yhdessä vanhempiensa kanssa. Tukiverkosto oli tärkeä, sillä Maricen oli käytävä töissä, jotta saisi pidettyä perheen talouden jotakuinkin kasassa.

Sairauden loppuvaiheessa Timo tarvitsi apua pukemisessa ja syömisessä. Maricelle miehestään huolehtiminen oli itsestäänselvyys.

– Kerran kun pesin Timon selkää, hän sanoi, ettei tämä ole sinun tehtäväsi. Vastasin hänelle, että olen luvannut rakastaa niin myötä -kuin vastoinkäymisissä ja niin aion tehdäkin.

– Aina kun halasin häntä, mietin, että tämä saattaa olla viimeinen halaus.

”Annan tyttärelle syntymäpäivät, mutta sinulle en pysty antamaan hääpäivää”

Pariskunta kävi muutaman vuoden aikana suoria ja rehellisiä keskusteluja lähestyvästä kuolemasta.

– Kerran Timo sanoi minulle, että etsi sitten itsellesi uusi mies, kun hän on mennyt. Hän sanoi, etten pärjää tässä omakotitalossa yksin.

Timon vointi jatkoi heikkenemistään päivien ja kuukausien edetessä. Hän aavisti itsekin lopun lähestyvän.

– Maaliskuussa 2014 Timo sanoi, että tyttärelle hän kyllä antaa syntymäpäivät, mutta sinulle en pysty antamaan hääpäivää.

Niin meni kuin Timo sanoi. Tyttären huhtikuisia syntymäpäiviä ehdittiin vielä koko perheen voimin juhlia, mutta parin 15. hääpäivä jäi juhlimatta. Viimeisen viikkonsa Timo vietti sairaalassa.


6.toukokuuta Marice tuli sairaalasta yöksi kotiin.

– Kotona sain kunnon itkupotkuraivarit, kun olin niin loppu. Menin ulos ja katsoin ylös ja sanoin, että antakaa takaisin tai ottakaa kotiin.

Seuraavana yönä, viikkoa ennen parin 15. hääpäivää, Timo nukkui pois 47-vuotiaana.

Tytär lausui lohdullisia sanoja.

– Hän sanoi, että ole äiti onnellinen, kun papalla ei ole enää kipuja. Hän on siellä faffan (Timon isän) kanssa.

”En halunnut pysähtyä enkä kohdata asioita”

Kuoleman jälkeen Marice ja Evelina saivat kullanarvoista tukea Maricen vanhemmilta ja sisaruksilta. Arkirutiinit auttoivat jaksamaan pahimman yli.

– Minulle oli tärkeintä, että tytär selviää. Evelina menikin kouluun pian isänsä kuoleman jälkeen. Hän sanoi, ettei isi tule takaisin, vaikka hän menisikin kouluun. Onneksi tytär pääsi keskustelemaan asioista kuraattorin kanssa.


Hautajaisten jälkeen Marice piti pyörät pyörimässä ja arjen rullaamassa.

– Alussa ajattelin, että Timo on vain pitkällä reissulla, mutta jossain vaiheessa oli kohdattava se tosiasia, ettei enää palaa.

– Kun huomasin, että tytär näyttää pärjäävän, minulle alkoi tulla oireita. En halunnut pysähtyä, enkä kohdata asioita. Ajattelin, että hoidan vain hautajaiset alta pois ja jatkan elämääni. Mutta se ei mene niin. En voinut vain kääntää sivua ja jatkaa elämääni, vaan jouduin sulkemaan kirjan ja avaamaan uuden.

Yhtenä vaikeana yönä Marice rohkaistui laittamaan sähköpostia Nuoret lesket ry:lle ja kysyi, olisiko Vaasan seudulla nuorille leskille tukiryhmiä. Ei ollut ja niin hän päätti perustaa sellaisen, jotta saisi keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa.

– Vertaistuki on niin tärkeää. Ryhmässä ei tarvitse aina edes puhua, mutta aina saa tukea siihen omaan tilanteeseensa.


Kaupoilla ja kaduilla Maricen leskeys tuntui olevan monelle pelottava asia.

– Valitettavasti monet vaihtoivat kadun puolta kaupungilla ja käytävää kaupassa.

– He olisivat voineet vain tulla kysymään, että miten menee. Ihmiset selvästi pelkäsivät puhua tästä aiheesta. Olin itsekin samanlainen ennen leskeyttä. Minua pelotti, sillä en tiennyt miten kuolemasta voi ja saa puhua.

”Aloin nähdä tähdet taivaalla”

Timon kuolemasta oli kulunut vuoden päivät, kun Marice huomasi ensimmäisiä pieniä ilonaiheita.

– Eräänä iltana olin koirien kanssa pihalla ja aloin ihailla taivaalla näkyviä tähtiä. Ajattelin, että tuo on varmaan Timon tähti, kun se on niin kirkas.

– Pikkuhiljaa aloin huomata, että elämässä on paljon enemmän sitä ihanaa kuin sitä surua.


Marice alkoi kokeilla uusia asioita.

– Aloin jossain vaiheessa miettiä, millaista elämää haluan tästä eteenpäin. Kävin muun muassa ratsastamassa ja golfaamassa.

”Mietin saanko enää rakastaa”

Keväällä 2016, pari vuotta Timon kuoleman jälkeen, toteutui Timon toive siitä, että Marice löytäisi itselleen uuden kumppanin.

– Entinen työkaverini Tom Granith tuli elämääni ja yhtäkkiä rakkaus leimahti meidän välillämme. Hän alkoi viihtyä meillä ja huomasin pystyväni luottamaan häneen. Hän otti myös Evelinan hienosti elämäänsä.

Suhteen alussa oli kuitenkin omat haasteensa.

– Mietin, että pystynkö enää rakastamaan ja sitten mietin, että saanko enää rakastaa. Kysyin papiltakin, saanko rakastaa uudelleen. Pappi sanoi, että totta kai saat.


Myöhemmin Timon hautaan siunannut pappi vihki Maricen ja Tomin.

– Tiesin sydämessäni, että se toinen, joka on vaihtanut puolta, haluaisi meidän jatkavan elämäämme.

Tomin läsnäolo ja tuki auttoivat Maricea ja Evelinaa eteenpäin. Yksi konkreettinen teko on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

– Minun ja Timon häälahjaksi saatu kello putosi seinältä ja hajosi. Siinä kohtaa minä romahdin, istuin lattialla, tärisin ja huusin. Myös tyttäreni alkoi huutaa ja itkeä. Tom kuuli huudon ja tuli lohduttamaan, että ei ole mitään hätää. Hän keräsi palaset ja lupasi korjata kellon.


– Tom on ollut kokoajan sinut sen asian kanssa, että olen leski. Kellon lisäksi hän korjaa myös minua ja tytärtäni.

”Herätkää; mitä jos toinen ei ole täällä enää huomenna”

Timon kuolemasta on nyt kulunut viitisen vuotta. Elämä on pikkuhiljaa löytänyt uomansa.

Marice on oppinut rankan kokemuksen myötä monta tärkeää elämän läksyä. Mitään hän ei pidä enää itsestäänselvyytenä.

– Ennen kiukuttelin siitä, jos likaiset sukat olivat lattialla tai vessapaperirulla väärinpäin telineessä. Nyt ajattelen, että mieluummin hymyilen ja vaihdan rullan toisinpäin ja kerään pyykit lattialta kuin, että minulla ei olisi miestä siinä tekemässä niitä asioita.


Tomin ja Maricen arjessa muistetaan elämän hauraus.

– Joka ikinen ilta kiitän puolisoani tästä päivästä ja kerron rakastavani. Haluan elää niin, että jos nukahdan enkä enää herää aamulla, niin läheiseni tietävät minun rakastaneeni heitä.

Marice toivoisi myös muiden pariskuntien ymmärtävän, ettei elämä ole itsestäänselvyys.

– Se satuttaa eniten, kun näen pariskuntia, jotka riitelevät turhista asioista ja moittivat toisiaan. Varsinkin alussa teki mieli sanoa heille, että herätkää, mitä jos tuo ihminen ei ole täällä enää huomenna.

Maricen neuvot tilanteeseen

Näin tuet läheisensä menettänyttä:

1. Älä lupaa surevalle mitään, ellet pysty pitämään lupaustasi

Sairaalapappi pyysi tyttäreni Evelinan puhelinnumeroa ja sanoi soittavansa hänelle seuraavalla viikolla. Evelina odotti puhelua, mutta puhelua ei ole vieläkään tullut. Tämän tytär muistaa aina. Myös syöpäyhdistyksestä luvattiin ottaa yhteyttä, mutta sitäkään ei koskaan tapahtunut. Ne olivat tyhjiä lupauksia ja tuntuivat todella pahalta. Kun on menettänyt itselleen läheisen, haluaisi pystyä luottamaan ihmisiin.

2. Älä neuvo, vaan ole ystävä

Varsinkin nuorille leskille saatetaan sanoa, että sinullahan on elämä edessä ja ehdit tehdä vaikka mitä. Kun joku on menettänyt itselleen tärkeän ihmisen, sillä ei ole merkitystä, onko elämää edessä 50 vai 10 vuotta. On tärkeää olla vain läsnä ja kuunnella, eikä yrittää antaa neuvoja.

3. Anna leskelle aikaa surra

On tehty tiettyjä kaavoja, miten suru etenee, mutta jokainen suree omalla tavallaan. Anna leskelle aikaa surra, kyllä hän itse tietää, milloin on aika mennä elämässä eteenpäin ja löytää esimerkiksi uusi kumppani, uusia ystäviä tai elämäniloa. Ei saa patistaa surevaa siirtymään elämässä eteenpäin.

Lesken neljä neuvoa toiselle leskelle:

1. Näytä tunteesi

Pahinta on pitää tunteet sisällä, eli itke kun itkettää. Etsi itsellesi tukiryhmä, josta saat vertaistukea. Aina ei tarvitse edes puhua, mutta ryhmästä saa silti aina tukea.

2. Surulla ei ole aikaa

Muista, että kaikki surevat omalla tavallaan. Ei ole olemassa tiettyä kaavaa, kauanko suruaika kestää.

3. Älä odota, että elämä palaa entiselleen

Olet muuttunut ihmisenä kokemuksen myötä. Se on hyväksyttävä, että elämä on nyt muuttunut. Me emme saa rakkaitamme takaisin, vaikka tekisimme mitä tahansa.

4. Ota aikaa itsellesi

Mieti kuka olet ja mitä haluat elämältäsi. Nyt on mahdollisuus aloittaa esimerkiksi uusi harrastus. Ajattele, että puolisosi haluaisi sinun jatkavan elämääsi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt