15-vuotias surmaaja johdatteli konstaapelin latoon keskellä talvea – olkien päällä odotti nuoren naisen ruumis

Julkaistu:

Surmaaja sanoi näkemiin ja tarttui nuorta tyttöä kurkusta kiinni.
Kahdet lumeen painautuneet jalanjäljet veivät harmaaseen latoon. Vain yhdet niistä palasivat takaisin. Ladossa olkikasan päällä oli nuoren naisen jäätynyt ruumis, alaosa paljaana.

Sitä lohdutonta näkyä konstaapeli Aimo katseli hetken ja kutsui sitten lisää apua paikalle. Hänen vierellään oli 15-vuotias Laukaan Pernasaaren koulukotikarkuri Risto, joka oli tullut itse poliisilaitokselle tunnustamaan tekonsa. Risto näytti poliisille ladon, jossa hän oli kuristanut 18-vuotiaan kotiapulaisen Sinikan hengiltä 7. tammikuuta 1969 Hattulassa.

Kuristamisessa käytetty kaulahuivi oli yhä Sinikan kaulassa. Se oli tiukasti umpisolmussa. Kaulaliinan ja ihon välissä oli niskan puolella sinertävä nenäliina.


Risto kertoi kuulusteluissa poliiseille, että oli jo puoli vuotta aikaisemmin päättänyt surmata jonkun päästäkseen koulukodista pois. Sinne Toijalan kauppalassa asunut Risto oli joutunut toukokuussa 1966 koulunkäynnin laiminlyönnin vuoksi.

Hän oli aiemminkin karannut sieltä. Nyt hän oli lähtenyt karkuun 2. tammikuuta.

Sinikka ehti olla kateissa kaksi vuorokautta ennen löytymistään. Hän työskenteli kotiapulaisena Hämeenlinnassa ja oli äitinsä mukaan hiljainen ja kiltti. Hämeenlinnaan Sinikka oli mennyt töihin kesällä 1968. Hän oli käynyt säännöllisesti tapaamassa perhettään Janakkalassa. Äiti ei tiennyt Sinikan seurustelevan poikien kanssa.

Eikä Sinikka Riston kanssa seurustellutkaan. Sinikka tapasi surmaajansa kuolemaansa edeltävänä päivänä. He olivat käyneet baarissa ja sieltä Sinikka oli tullut puoli yhdentoista aikaan perheen kotiin, jossa hän työskenteli. Nuoret sopivat tapaavansa seuraavana päivänä uudelleen.

Siitä tapaamisesta tuli kohtalokas. Nuoret tapasivat Hämeenlinnassa. Risto kertoi Sinikalle, että hänellä on asunto Kalvolassa ja houkutteli Sinikan sinne. Matkaa oli 15 kilometriä ja Risto ehdotti, että he menisivät peukalokyydillä.


Mitä sitten tapahtui, siitä jäi kertomaan vain Risto. Riston mukaan Sinikka ehdotti latoon menemistä ja ladossa seksuaalista kanssakäymistä. Miten uskottava Riston kertomus oli, sitä pohti poliisikin, kun kyse oli kylmästä tammikuun illasta ja kun Risto oli kertonut poliisille vielä päättäneensä surmata Sinikan jo Hämeenlinnasta lähtiessä?

Ilman mitään riitaa Risto nousi ladossa polvilleen ja sanoi Sinikalle: ”näkemiin.” Risto tarttui molemmilla käsillä Sinikkaa kurkusta kiinni ja kuristi. Sinikka yritti vastustella potkimalla. Sinikka yritti huutaa apua, mutta hiljentyi sitten.

Risto yritti viimeistellä surmatyönsä repimällä omasta päällystakistaan suikaleita, mutta ei onnistunut. Niinpä hän kuristi vielä Sinikkaa nenäliinallaan ja Sinikan omalla kaulaliinalla. Hän löi vielä uhria kahdesti päähän ja poistui paikalta.


Risto sai kyydin satunnaiselta autoilijalta ja yöpyi tuttavansa luona ja meni sitten kotiinsa äitinsä luo. Toisessa jalassaan hänellä oli Sinikan sukka. Äiti ihmetteli, minne poika oli takkinsa hukannut. Risto selitteli, että hänelle oli tullut kiire.

Äiti kysyi, oliko poika tapellut. Risto myönsi ja sanoi mahdollisesti tappaneensa 18-vuotiaan. Risto sanoi vielä, että kyllä poliisi hänet noutaa, koska häneltä tippui paikalle kalenteri ja siinä oli hänen nimensä. Latoon Ristolta jäi myös punainen kuivamustekynä, valkoinen villakäsine, päällystakki, nenäliina, villasukka ja tulitikkuaski, jonka yhdellä tikulla Risto oli raapaissut valoa kurkistaessaan ovesta ensin latoon.

Äiti ei uskonut poikansa puheita ja arveli tämän olevan vain karkumatkalla. Eriparisukkien tilalle äiti antoi kreppisukat.

Taloon tulleelle sukulaisellekin Risto kertoi, että on tehnyt paljon pahaa ja joutuu sen takia Keravalle eikä Pernasaareen enää. Sukulainen kävi ilmoittamassa Toijalan poliisille, että Risto on äitinsä luona.

Kun poliiseja ei kuulunut, Risto käveli itse erään poliisin kotiin Iittalaan ja tunnusti.


Uhrista ei löytynyt ruumiinavauksessa merkkejä seksuaalisesta väkivallasta. Kumpikaan ei ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.

Oikeudessa Risto alkoi perua puheitaan ja sanoi surmaamisajatuksen tulleen vasta ladossa eikä reissuun lähtiessä Hämeenlinnassa. Hän perui myös puheitaan puoli vuotta aiemmin tehdystä päätöksestä surmata joku. Riston mukaan hänellä ei ollut varsinaista päätöstä surmata ketään, vaikka vihasi isäpuoltaankin.

Hänen avustajansa vetosi Riston olleen tekohetkellä seurauksia mieltämättömässä tilassa. Oikeudessa kerrottiin Riston ennen koulukotiin joutumistaan uhkailleen koulutovereitaan puukolla. Koulukodissa ei ollut ilmennyt väkivaltaisuutta, mutta äkkipikainen luonne oli tullut tutuksi. Koulunkäynti oli ollut erityisen hankalaa koulukodissakin.

Riston karjanhoitajaäiti kertoi, että poikaa oli käytetty ennen koulukotia lääkärin puheilla, mutta lääkäri arveli uhmakkuuden liittyvän puberteettiin.

Pääsiäisenä 1968 Risto oli uhonnut äidilleen, että hommaa itsensä linnaan, koska silloin tietää varmuudella, milloin vapautuu toisin kuin koulukodista. Rikoksen laadusta hän ei ollut äidilleen kertonut.

Lastenvalvojan mukaan tekoon saattoi olla syynä äkkipikaisuus ja tunteettomuus.

Ristoa syytettiin nuorena henkilönä tehdystä murhasta, mutta hän myönsi ainoastaan pahoinpitelyn, jonka seurauksena oli uhrin kuolema.


Mielentilatutkimuksen jälkeen käräjäoikeus tuomitsi Riston nuorena henkilönä täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta kuuden vuoden kuritushuonerangaistukseen, josta vähennettiin yhdeksän kuukautta, jonka ajan Risto oli ollut jo vapautensa menettäneenä. Oikeus katsoi Riston surmanneen Sinikan vakain tuumin käsin ja liinalla kuristamalla.

Kuulusteluissa Risto oli kertonut ajatelleensa surmata kuristamalla tai ampuma-aseella isäpuolensa karkumatkan aikana. Mutta tavattuaan Sinikan Hämeenlinnassa hän oli kohdistanut aikeensa tähän.

Hän ei osannut selittää, mistä surmaamishalu oli tullut, mutta sellainen halu hänellä vain oli. Lähtiessään Riston kanssa kävelemään kohti Kalvolaa Sinikka ei tiennyt kävelevänsä tappajan vieressä kohti kuolemaa. Nuoren naisen elämä päättyi aivan liian varhain, vain 18-vuotiaana.
Ilta-Sanomat kertoo juttusarjassa 50 vuotta sitten tapahtuneista henkirikoksista. Lähteet: Oikeudenkäyntiasiakirjat, HS:n ja IS:n arkistot.