Lasse Lehtisen kolumni: Eespäin teledemokratian tiellä!

Suomalaisessa politiikassa keskustellaan kansalaisten kanssa vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, Sveitsistä puhumattakaan. Se juontaa historiaamme Venäjän alaisuudessa, kirjoittaa Lasse Lehtinen.

11.8.2019 8:08

Suora vaikuttaminen esitetään usein ratkaisuksi niin kutsuttuun demokratiavajeeseen. ”Kyllä kansa tietää!” Veikko Vennamo julisti. Vallalla oleva elitistinen demokratia on tietenkin etäällä kansasta. Vaaleilla valitut edustajat päättävät, ja kansalaiset sekaantuvat päätöksentekoon vain joka neljäs vuosi.

Sveitsissä kansa voi tehdä poliittisia aloitteita ja äänestää suoraan lakien hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Äänestyksiä on kaikilla politiikan tasoilla muutama vuodessa. Niiden alla äänestäjät saavat tietopaketin, jossa esitetään perusteita puoleen ja toiseen.

Alppimaassa uskotaan, että kansalaiset ymmärtävät heitä koskettavista asioista olennaiset, kunhan niistä kerrotaan reilusti ja selkeästi. Koska äänestyksiä on usein, äänestysprosentit jäävät alhaisiksi, mutta vuoden mittaan suuri osa kansalaisista silti osallistuu.

Malli on tehnyt maan poliittisesta kulttuurista ja päätöksenteosta kovin konservatiivista, muutosvastarinta on voimissaan. Toistakymmentä vuotta sitten hallitus alkoi valmistella maan hakeutumista EU:n jäseneksi, mutta hanke kaatui kansanäänestyksessä. Melkoinen ihme, että Sveitsi on edes YK:n jäsen.

Suomessa maata vaaditaan johdettavaksi edestä eikä poliitikkojen pitäisi piiloutua kansan selän taakse. Meillä on vahvat perinteet sivuuttaa, paitsi kansa, myös eduskunta. Kolmikannassa työnantajien ja työntekijöiden edustajat päättävät yhdessä hallituksen kanssa vaikkapa palkoista ja työvoimapoliittisista linjauksista.

Suomalaisessa politiikassa keskustellaan kansalaisten kanssa vähemmän kuin vaikkapa Ruotsissa, Sveitsistä puhumattakaan. Se juontaa historiaamme Venäjän alaisuudessa, josta perintöä ovat eliitin autoritaarisuus ja kansalaisten alamainen asenne. Sodan jälkeen maata rakennettiin usein kabineteissa, konsensuksella ja korruptiolla. Kansan valittuja tarvittiin vain siunaamaan presidentin ulkopoliittiset päätökset.

Uusi teknologia sallisi meidän siirtyvän kaikki täysi-ikäiset kattavaan suoraan vaikuttamiseen, jota kutsun teledemokratiaksi. Vaaleilla valittaisiin vain aloitteita laativa ja kansalaisaloitteita seulova eduskunta. Se toimisi kunnanhallituksen tavoin, niin että kaikki jäsenet osallistuisivat lainvalmisteluun, mutta päätösvalta olisi kansalla.

 Sisään kirjauduttaisiin pankki­tunnuksin ja osallistuneiden kesken arvottaisiin joka viikko miljoonan euron lottopotti.

Äänestyspäiväksi voitaisiin sopia vaikkapa maanantai. Puolenpäivän ja puolenyön välillä äänioikeutettu voisi ottaa kantaa kuukautta nuorempiin lakialoitteisiin. Niiden perustelut olisivat luettavissa edeltävän kuukauden ajan. Sisään kirjauduttaisiin pankkitunnuksin ja osallistuneiden kesken arvottaisiin joka viikko miljoonan euron lottopotti.

Eduskunta voisi ehdottaa vaikkapa, että kehitysyhteistyön määrärahat korotetaan 0,7 prosenttiin BKT:sta. Äänestäjät ottaisivat esitykseen kantaa ”kyllä” tai ”ei”-napilla. Sen jälkeen tietokoneet laskisivat vastaajan kohdalta, mitä esityksen hyväksyminen tarkoittaisi tämän kukkarolle, pohjana edellisen vuoden verotiedot.

Siinä olisi suoran demokratian tärkein kohta, jota mikään nykyinen järjestelmä ei hyödynnä, päätösten taloudellisten vaikutusten välitön tunnistaminen. Kun tietokone ilmoittaisi, minkä verran äänestäjän oma päätös hänelle itselleen maksaisi, tämä voisi halutessaan vielä painaa katumusnappia.

Synnyttäisikö suora teledemokratia nykyistä oikeamielisemmän ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan?

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?