Perttu Häkkisen vaimo kertoo suuresta surustaan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

39-vuotiaana kuolleen Perttu Häkkisen leski puhuu suuresta surustaan: ”Yhtäkkiä minut pakotettiin elämään ilman häntä”

Perttu Häkkisen leski Linda Fortmann Häkkinen muutti miehensä kuoleman jälkeen takaisin kotiseudulleen Hollantiin.

Julkaistu: 3.8.2019 7:46

Perttu Häkkisen puoliso kertoo, että hänen miehensä yllättävä kuolema jätti jälkeensä aukon, jonka kanssa on ollut vaikea elää.

Hollantilaissyntyinen Linda Fortmann Häkkinen toivoo, että hänen miehensä Perttu Häkkinen olisi ollut näkemässä, minkälaisen reaktion tämän kuolema sai aikaan. Sen voima tuli leskellekin täysin puskista.

– Se oli valtava yllätys, että niin moni tunsi Pertun, ja että hänen työnsä ja persoonansa oli koskettanut niin useita.

– Koko maa tuntui olevan shokissa.

Tieto miehen kuolemasta saapui surutaloon aikaisin sunnuntaiaamuna 12. elokuuta 2018. Leski ajatteli kertovansa uutisen julkisuuteen vasta seuraavana päivänä, mutta kansa oli askeleen edellä.

– Yhtäkkiä uutinen räjähti joka puolelle, Linda muistelee vuoden takaisia tapahtumia.

Leski Linda Fortmann ajatteli kertovansa uutisen julkisuuteen vasta seuraavana päivänä, mutta kansa oli askeleen edellä.

Linda tapasi miehensä aikoinaan kotikaupungissaan Rotterdamissa, mutta he asettuivat Helsinkiin.

Linda tapasi miehensä aikoinaan kotikaupungissaan Rotterdamissa, jossa Perttu oli tekemässä lopputyötään. Pari kokeili ensin yhteiseloa Hollannissa, mutta päätyi lopulta muuttamaan Suomeen, jossa mies tuntui olevan onnellisempi.

Tuli häät, tuli lapset ja elämä asettui uomiinsa Helsingissä. Kaikki tuntui olevan kohdillaan, kunnes Perttu kaatui pyörällä ja kuoli.

– Viimeinen vuosi on ollut äärimmäisen rankka. Yhtäkkiä minut pakotettiin elämään ilman Perttua ja hänen kuolemansa käsitteleminen on ollut sietämättömän vaikeaa, Linda sanoo.

Hän muistaa yhä elävästi, kuinka hiljaiseksi Laajasalon koti muuttui heti onnettomuuden jälkeen. Pertun ääni ja persoona eivät olleet enää täyttämässä taloa.

– Perttu oli täynnä elämää ja hänellä oli aina jotain meneillään. Hänen kaunis, vahva kehonsa ja viisas, hauska mielensä olivat koko ajan läsnä. Hänellä oli kova ääni ja kovaääninen musiikkimaku. Hän rakasti itsensä ja muiden viihdyttämistä.

Häkkinen löydettiin Helsingin Hakaniemestä aikaisin sunnuntaiaamuna 12. elokuuta 2018. Hän oli kaatunut pyörällä ja lyönyt päänsä.

Suru-uutisen levittyä Häkkisten kotiin kannettiin kimppukaupalla kukkia ja puhelinlangat lauloivat suruvalittelujaan. Jokaisella oli kerrottavanaan oma tarinansa Pertusta ja siitä, mies oli heidän vuokseen tehnyt.

– Sain tutustua todella monien ihmisten tarinoihin ja se oli hyvin liikuttavaa. Elin silloin todella kamalaa ja pelottavaa aikaa, mutta tällainen toiminta tuntui siltä, kuin ylleni olisi laskettu lämmin peitto, joka antoi minulle voimaa ja rohkeutta jatkaa elämää, Linda kuvailee.

Kahden alle kouluikäisen lapsen äitinä Linda tukeutui surun keskellä tuttuihin päivärutiineihin. Se ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman perheen, ystävien, naapureiden ja jopa tuntemattomien apua.

– Heidän ansiostaan löysin lopulta keinon puhua menetyksestäni ja käsitellä sitä. Opin ilmaisemaan itseäni kaiken sen surun, vihan ja hämmennyksen keskellä. Minut otettiin hyvin vastaan, vaikka ilmaisin tunteitani suoraan ja mitään suodattamatta.

 Yhtenä päivänä löysin itseni risteyksestä, jossa minun oli valittava, haluanko elää vai kuolla.

Linda on kiitollinen myös jääkiekkoilija Topi Jaakolalle Perttu Häkkisen Säätiön perustamisesta. Linda uskoo, että säätiön ansiosta hänen pienet lapsensa voivat myöhemmin ymmärtää isänsä työtä paremmin.

– Topi on merkittävä, sanojensa mittainen mies. Hän on auttanut minua monin tavoin ja olen hyvin iloinen, että meistä on tullut ystäviä.

Häkkiset olivat harkinneet Hollantiin muuttoa jo ennen Pertun kuolemaa, mutta päätös kotipuoleen palaamisesta sinetöityi Lindan jäätyä leskeksi. Viime syksynä hän kaipasi omaa turvaverkostoaan enemmän kuin koskaan.

– Pertun energia täytti elämämme ja hän jätti jälkeensä aukon, jonka kanssa oli vaikea olla.

Häkkistä muistettiin onnettomuuspaikalla kynttilöin ja kirjoituksin.

Kahden alle kouluikäisen lapsen äitinä Linda tukeutui surun keskellä tuttuihin päivärutiineihin.

Lopulta läheisten rakkaus, tuttavien huolenpito ja tuntemattomien empatia tekivät tehtävänsä ja Linda alkoi vahvistua ja voida paremmin.

Kun joku kysyy Lindalta, miten hän saattoi selvitä miehensä kuolemasta, hän vastaa näin:

– Yhtenä päivänä löysin itseni risteyksestä, jossa minun oli valittava, haluanko elää vai kuolla. Tunsin voimakkaasti, että haluan elää ja nauttia elämästä sekä itseni että lasteni vuoksi. Sitä myös Perttu olisi halunnut ja se oli meidän ainoa keinomme jatkaa elämää eteenpäin.