Anna Perhon kolumni: Tänään en osta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Anna Perhon kolumni: Tänään en osta

Ne ovat kullanväriset ja niillä on todella huono kävellä. Ne ovat olevinaan terveyssandaalit, vaikka todellisuudessa ne ovat puristettua muovia, joka tulee parhaassa tapauksessa päätymään savuksi ilmaan, huonommassa täytteeksi kaatopaikalle tai meriä täyttävään krääsäpyörteeseen, kirjoittaa Anna Perho.

4.8.2019 8:08

En tarvitse niitä mihinkään, ja viimeistään ensi kesänä ne näyttävät jo jotenkin aikansa eläneiltä, vähän kuin latten tarjoileminen korkeassa Ikean lasissa.

Sandaalit ovat vaatehäpeäni tuorein syventäjä. Heräteostos, jonka tekemistä kadun joka päivä, kun muistan, etten muutenkaan pukeudu JVG:n esiintymisasuihin.

Rangaistukseksi olen sitoutunut tallomaan näillä epäkengillä niin kauan kuin ne suinkin kestävät.

Tämän itseinhon vallassa oli myös helppo painaa tykkäysnappulaa #30käyttöä-idealle. #30käyttöä on True Cost -elokuvan tuottajan Livia Firthin lanseeraama globaali haaste, johon osallistuva sitoutuu käyttämään hankkimaansa vaatetta vähintään 30 kertaa.

Pysähdytäänpä tähän: yhtä vaatetta pitäisi siis vaivautua käyttämään vuoden ajan, reilut kaksi kertaa kuukaudessa, ennen kuin sen heittää menemään. Kansainvälisten selvitysten mukaan alan kasvihuonekaasupäästöt pienenisivät yli 40 prosenttia, jos vaatteita käytettäisiin edes kaksi kertaa pidempään kuin nykyisin.

Tässä onkin koko ongelman ydin, kuluttajien rättibulimia, jonka vallassa ahmimme kaapit täyteen kertakäyttöroskaa ja oksennamme sen sitten roskiin tai ”kierrätykseen”, mikä tarkoittaa dumppausta maihin, joita ei tarvitse ajatella kun sommittelee päivän asua Instagramiin.

#30käyttöä tarjoaa kuluttajalle kysymyspatteriston, joka pitäisi kysyä jokaisen hankinnan edessä: tulenko käyttämään tätä ainakin 30 kertaa? Haluanko käyttää tätä vielä vuoden päästä?

Koska olemme kuluttajina vastuuvapautuslausekkeita loukkaantuneella äänellä sopertelevia, selkärangattomia olioita, haluamme tietenkin etsiä syyllisiä, joille ulkoistaa omat valintamme. Niitä toki löytyy päivittäistä fashion show’ta pyörittävistä sometähdistä umpimoraalittomaan muotiteollisuuteen.

Näitä voi lämpimikseen paheksua, mutta pikatie vaikuttamiseen on oma käytös. Kolmeakymmentä käyttöä oleellisempaa olisi lakata ostelemasta muovisandaaleja ja jotain kivaa perjantaiksi. Ongelma ei ratkea myöskään ostamalla ”ekovaatteita”, jotka useimmiten näyttävät perunasta valmistetulta Satu Hassi Collectionilta.

AA-kerhon periaate on sovellettavissa tähänkin: tänään en osta. Ehkä joskus, mutta en tänään.

Ihmiselle tyypillistä on naamioida arveluttava toimintansa hyveen kaapuun. Niinpä lässytämme ketjuvaatteiden huonosta laadusta, joka pakottaa ostamaan uutta. Arkikokemus kertoo usein muuta. Omassa kaapissani on muun muassa moitteettomassa kunnossa oleva, seitsemän vuotta vanha pahisketjun t-paita. Toisaalta kalleinkin merkkivaate saattaa kulahtaa parissa pesussa.

Twitterissä joku ehti jo huolestua siitä, että rättibulimiasta kärsiviä ei saa sheimata. Olen eri mieltä. Kyllä saa. Syyllistäminen on ylipäätään täysin aliarvostettu keino aikuisten kasvattamisessa. Jos jokin herättää epämukavan olon, asiaan on ehkä syytä kiinnittää huomiota. Sovitukseksi ei riitä, että menee UFF-laatikolle ripittäytymään, kaataa syntinsä hämärän luukun taakse ja lähtee jatkamaan samaa kuin ennenkin.

Maailma hukkuu saasteisiin, ja se on sinun vikasi.

Kirjoittaja on toimittaja ja tuottaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?