”Televisiosta tuli kuukävelyä, kun suutelin tyttöä ensi kertaa” – suomalaiset muistelevat hetkeä, kun ihminen käveli Kuussa 50 vuotta sitten

rac

Julkaistu:

Apollo 11
”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta valtava harppaus ihmiskunnalle.”
Nämä historiankirjoihin painuneet sanat astronautti Neil Armstrong lausui 20. heinäkuuta 1969, kun hän astui ensimmäisenä ihmisenä Kuun kamaralle.

Arviolta noin 650 miljoonaa ihmistä eri puolilla maapalloa seurasi historiallista hetkeä televisiosta ja radiosta. Tapauksesta tulee kuluneeksi 50 vuotta.
  • Yllä olevalla videolla suomalaiset muistelevat hetkeä, kun ihminen kävi ensimmäistä kertaa Kuussa.
Ilta-Sanomat kysyi suomalaisilta, missä he olivat ja mitä he tekivät, kun Armstrong astui Kuun pinnalle. Vaikka suurin hälinä suuntautui luonnollisesti Yhdysvaltoihin, kuulentoa seurattiin kuumeisesti myös Pohjolasta käsin.

Elämän ensimetreillä

”Synnyin samaan aikaan kun Neil Armstrong astui kuuhun. Isoäitini kutsui minua kuutytöksi.”

”Minä otin ensiaskeleeni, kun ohjelma tuli suorana televisioista. Edesmenneen tätini luokse olin ottanut pari kolme askelta.”

”Synnyin reilu kuukausi myöhemmin. Tallella on kummilusikka, jossa aiheena kuuhun laskeutuminen.”

Koululaisen silmin

”Oltiin koulupoikia. Ravustus oli juuri alkanut puolilta öin, merrat oli laskettu ja lähdettiin kuuntelemaan radiota. Jännitti kuinka käy ja radiossa Pasi Rutanen ja muut selostivat hyvin tilannetta. Katsottiin suorana Armstrongin laskeutuminen kuun kamaralle. Vähän hellitti jännitys, mertoja oli mentävä kokemaan.”

”Edesmenneen Erkki-setäni kodinkoneiden huoltoliikkeessä Harjukadulla Vallilassa. Siellä pienestä tv:stä katsoimme isäni ja setäni kanssa. Olin 7-vuotias, koulunkäynnin aloittamisen kynnyksellä. Unohtumaton päivä.”

”Mieleen on jäänyt lämmin sää, kun olimme suoniityllä tekemässä perheenä heinää. Radio oli ripustettuna heinäseipääseen ja kuuohjelmaa kuunneltiin työn ohessa ja me lapset katseltiin astronauttien kuvaa lehdistä.”

”Olin yhdeksänvuotias ja velipoikien kanssa seurasimme kuulentoa herkeämättä. Laskeutumisiltana naapurin mies tuli televisiota katsomaan. Jotuni, vai oliko Pasi Rutanen, suomensi, että astronautit kertoivat olonsa olevan kuin päässä olevaa ämpäriä hakattaisiin nyrkeillä. On siellä olemista, totesi naapuri. Laskeutumisen jälkeen menimme nukkumaan, mutta aamuyöstä äiti herätti: nyt siellä Kuussa kävellään. Aurinko paistoi matalalta ikkunasta tv-ruutuun, missä haalea mustavalkokuva näytti suoraa lähetystä Kuusta! Ilmeisesti Aldrin siellä pomppi keräten kuukiviä. Pidemmän päälle se oli tylsää ja menimme jatkamaan uniamme. Historian todistaminen on joskus sellaista.”

Rakkautta ilmassa

”Istuttiin Leilan kanssa Toyota Corollassa tien reunassa eräällä mäen nyppylällä kaulakkain ja katseltiin Kuuta”

”Tapasin sinä päivänä ensirakkauteni. Televisiosta tuli samalla kuukävelyä, kun suutelin tyttöä ensimmäistä kertaa. Ollaan edelleen parhaat ystävät, vaikka emme naimisissa olekaan.”

”Kyseinen viikko oli helteinen Pohjois-Pohjanmaalla, tv ja radio välittivät tietoa tulevasta ja meillä valmistauduttiin kesähäihin. Tuleva tapahtuma oli niin suuri, tokkopa osasimme edes sitä ajatella. Hääpäivä 20.7.1969 oli helteinen ja juhlava. Monen vieraan keskustelu liittyi jo tulevaan yöhön. Illalla kävimme presidentti Kyösti Kallion haudalla ja kuuntelimme matkaradiosta selostusta tulevan tapahtuman vaiheista. Aamuyöstä nousimme katsomaan mustavalkotelevisiota ja sitten se tapahtui, ihminen laskeutui Kuun pinnalle. Seurasimme tapahtumaa hyvin hiljaa, etelän juhlavieraat alkoivat valmistautua kotimatkalle ja äitini navettaan lypsylle. Maailman ihme oli tapahtunut. Uusi aika oli alkanut maailmassa ja myös meille avioparina. Hääyömme oli lyhyt, mutta usko tulevaan luja. Vuosikymmenet ovat muuttaneet elämää ja maailmaa. Siltikin kaiken keskellä tapahtuma on aina keskeinen ja muistoihin palaava.”

”Kotona katsottiin mustavalkotelkkarista ihmettä. Se oli jännittävää ja uskomatonta, jopa käsittämätöntä. Muistan erään radiolähetyksen, jossa haastateltiin kansalaisia. Eräs iäkäs mies ei uskonut koko juttua todeksi. Perustelu oli se, ettei ihminen voi pysyä Kuun pinnalla, koska hän joutuisi olemaan siellä ylösalaisin. Ilmeisesti hän ajatteli, että ylhäällä taivaalla pää roikkuu alaspäin ja hän putoaisi alas. Ihanaa aikaa kaikkineen. Olin tuolloin 18-vuotias ja tavannut juuri puolisoni, joka nytkin tuossa vieressä istuu.”

”Ylen kuustudiosta on mieleen jäänyt, että ystäväni kanssa ihastuimme tavattomasti kahteen asiantuntijaan, minä Börje Hjelmiin ja ystäväni Teppo Suonperään. Olimme alle kaksikymppisiä, joten tuo sallittakoon.”

Maailmalla

”Olin kämpässäni australialaisen kaivoskylän miesten asunnossa ja hyvin suurella mielenkiinnolla seurasin tapahtumaa livenä televisiostani.”

”Olimme tankkilaiva Susannalla matkalla Mustallemerelle jossain Biskajanlahdella, kun saimme radistilta tiedon ,että jenkit olivat päässeet kuuhun.”

”Katsoin Armstrongin askelia vaimon siivellä seminaarimatkalla Varsovassa puolalaisten kommunistiylioppilainen kanssa. Tunnelma TV:n ääressä oli virallisen vakava ja hiljainen. Myöhemmin kahden kesken muutamat olivat innoissaan.”

”Moskovassa turistimatkalla kaverin Jaltalla. Siellä ei lentoa paljon hehkutettu. Paluumatkalla Leningradissa saimme Kansan uutiset käteen, siinä oli maininta asiasta.”

Kotisohvalla

”Radiosta ja tv:stä näitä klassisia sanoja kuunneltiin kohinan ja suhisevan yhteyden takaa kotona Pohjois-Hämeessä. Olin koulua käyvä tyttö silloin. Mustavalkoisen tv:n kuvat oli epätarkkoja, mutta hienolta, ihmeelliseltä ja kovin jännittävältä koko Kuuhun lento eri vaiheineen tuntui. Paremmasta tulevaisuudesta, eri maiden rauhasta ja mahdollisista Kuun ja avaruuden ’kansoista’ haaveilin silloin itsekseni.”

”Katsoin televisiosta kotona, ja harmitti kun äidillä oli siivouspäivä. Oli jatkuvasti tiellä ja hössöttömässä milloin mitäkin.”


”TV:stä katsoin kun ei paikan päälle päässyt. Tämä tilaisuus oli syy siihen, miksi isä hankki ensimmäisen tv:n perheelle. Oli pieni 12-tuumainen ja akkukäyttöinen. Olin 10-vuotias.”

”Katselin sitä kotisohvallani päivälleen kolmekuukautinen vauva sylissäni. Silloinen poikavauvani ei ole ihan Kuuhun asti päässyt, mutta lentelee kuitenkin yläilmoissa Finskin suurimman koneen kapteenina.”

Työn touhussa

”Olin yökkönä Kouvolan sotilassairaalassa. Suoritin asepalvelusta lääkintäosastolla. Siellä sitä katseltiin ja ihmeteltiin.”

”Olin metsäntutkimuslaitoksella kesätöissä. Katsoimme Kuuhun laskeutumisen Juntusrannan vanhan koulun asuntolassa. Kuva ei tietysti ollut hyvä ja jäi mieleen. Neuvostoliiton tv-kanava painoi välillä sekaan, mutta se oli sitä aikaa.”

”Olin tuolloin moottorimiehenä rahtilaivalla. Olimme menossa Välimerellä Italiaan. Kuulentoa seurasimme Ranskan televisiosta, oli vielä täysikuu samana yönä. Oli outoa ajatella, että Kuussa oli juuri sillä hetkellä muutama ihminen.”

”Olin töissä ensimmäistä kesää. Olin työkaluvarastossa käymässä, kun varastonhoitajan radiosta tuli lähetys. Vanhaa köpöä kävin silloin tällöin tervehtimässä. Nyt itse olen sellainen köpö.”

Reissun päällä

”Olin juuri täyttänyt kuusi vuotta. Perheemme asui kesän ajan mökillä, missä ei ollut tv:tä tai edes sähköä vielä silloin. Olin kiinnostunut avaruusasioista ja halusin välttämättä nähdä kuukävelyn. Isäni kävi töissä kaupungissa ja vänkäsin hänen mukaansa. Kuukävely tapahtui aamuyöllä Suomen aikaa. Isäni herätti minut, kun lähetys alkoi. Muistan, kuinka katselin lähetystä olohuoneen sohvalla isäni kainalossa, vaikka itse kävelystä en muistakaan mitään. Pikemminkin mieleeni on jäänyt sellainen mielikuva, että tapahtuma oli hyvin hidastempoinen ainakin kuusivuotiaan mielestä ja suurimman osan ajasta vain odoteltiin, että jotain tapahtuisi. Mutta historiallinen tapahtuma tuli joka tapauksessa nähtyä.”

”Olin Lapissa mummolassa ja katsoin lähetystä Poikkijärven-kylän ainoasta televisiosta. Olin silloin 13-vuotias. Oli ihan uskomatonta, että ihminen käveli Kuussa, mummoni päivitteli tapahtumaa kovasti.”

”9-vuotias pojanviikari katseli historiallista tapahtumaa aikuisten kanssa Isossakyrössä tätinsä luona. Kesäloma mahdollisti tapahtuman seuraamisen, sillä meillä ei ollut tv:tä. Historiallista tapahtumaa paremmin muistan parin päivän päästä saamani syntymäpäivälahjan. Rahat menivät reissuun ja minä sain lahjaksi kynttilän sammuttimen. Ei edes karkkia. So what Apollo.”

”Olin Lohjan Lehmijärven kansakoululla lomamatkalla. Tätini mies toimi tuolloin koulun opettajana. Isäni oli juuri hankkinut Opel Record -merkkisen henkilöauton ja lähdimme lomareissulle sukuloimaan. Seurueessa oli ukkini, isäni ja me kolme veljestä. Reissu oli ikimuistoinen. Uusi länsiauto, Mossen jäljiltä uusi auto oli kuin tykki. Ukkini oli syntynyt 1899 ja epäili kuukävelyn todenperäisyyttä. Me veljekset naureskelimme ukille. Taitaa hiukan viirata, juttelimme keskenämme. Sittemmin tapahtuma on kyseenalaistettu hieman tuoreemmillakin voimilla. Mikä on totuus? En tiedä mutta ainakin matka oli ikimuistoinen. Matka onkin tärkeämpi kuin perille pääsy.”

”Olin vanhempieni kanssa Jyväskylässä Tuomiojärven leirintäalueella Sopu-teltassa.”

 

  • Yllä olevalla videolla suomalaiset muistelevat hetkeä, kun ihminen kävi ensimmäistä kertaa Kuussa.

Ota kantaa

Muistatko sen päivän, kun ihminen kävi ensi kertaa Kuussa?

Kyllä 49% En 51%
Ääniä yhteensä 385

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt