Kerran kymmenessä vuodessa esiintyvä sääilmiö katkaisi palomies Saarion soutumatkan – Helsinkiin pääsy jää haaveeksi

Julkaistu:

Jari Saarion loma on jo ohi. Mies soutaa jatkoajalla ja kiittelee työyhteisöä.
Ilmatieteen laitoksen mukaan kerran kymmenessä kesässä Itämerellä puuskuu pohjoistuuli enemmän kuin etelätuuli.

Nyt on sellainen kesä ja se tekee Jari Saarion tavoitteesta mahdotonta: Helsinki on enää vain saavuttamaton haave. Kun Ilta-Sanomat puhui viimeksi Saarion kanssa, oli hänellä edessä useamman päivän myrskystä johtuva pakkolepo Kalmarin satamassa.

Vastoinkäymisten takia palomiehen loma loppui jo Ruotsin rannikolla, ja nyt hän soutaa niin sanotulla jatkoajalla.

– Se, että ehtisin Helsinkiin, ei ole enää millään matematiikalla mahdollista. Luonnolle ei voi mitään. Onnistuminen olisi vaatinut normaalin kesäsään. Tämä oli tiedossa, että näin voi käydä, Saario kertoo.

Mies ei vaikuta lannistuneelta, sillä hän on edennyt aina, kun sää on sallinut. Eikä Saario aio myöskään luovuttaa. On vain jatkettava hyvillä mielin eteenpäin ja repiä kaikki irti kokemuksesta.

Vuoronvaihdoilla kollegoidensa kanssa Saario on saanut vähintään viikon lisäaikaa soutuhaasteelleen. Työnantaja on tukenut miehen hanketta parhaansa mukaan. Lisäaikaa yritettiin järjestää vieläkin enemmän, mutta miespula on kesällä hirmuinen, eikä Saariolle ole mahdollista myöntää sellaista vapaata, joka mahdollistaisi tarpeeksi aikaa Helsinkiin soutamiselle.


Tavoitteeksi onkin vaihtunut saavuttaa Tukholma – tulisihan siinäkin soudettua kahden Pohjoismaan pääkaupunkien väli.

  • Ilta-Sanomat seuraa Jari Saarion soutumaratonia Kööpenhaminasta Helsinkiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos ja kun yhteydet pelaavat, Saario lähettää matkan varrelta myös kuvia ja kertoo tunnelmistaan Ilta-Sanomien lukijoille. Yllä olevalla videolla Jari Saario kuvaa kovasta tuulesta aaltoilevaa merta.
Tukholman ei pitänyt olla Saarion alkuperäisen reitin varrella, mutta reittimuutos oli välttämätön. Syynä on pohjoistuuli, tuo vanha peikko.

Alkuperäisessä suunnitelmassa hän olisi soutanut Itäisen Gotlannin altaan ja Pohjoisen Gotlannin altaan väliä liki Hiidenmaan rantaa.

– Näillä tuulilla olisin ajelehtinut Kalingradiin. Se vaatisi täydellistä säätä.


Kaunista säätä ja mukavia ihmisiä

Mutta luonnosta ei auta valittaa, näillä mennään. Ja viime päivinä luontoäiti on näyttänyt myös lempeämpää puolta.

Saario kertoo, että parina iltana meri on ollut peilityyli ja hän on päässyt ihailemaan huikeita auringonlaskuja.

– Tosi hienoja kesäiltoja on ollut täällä vähän. Nyt niitä on ollut useampi. Ihan kuin olisi erämaassa, tosi hiljaista kaikkialla.


Tyyni säästää Saarion voimia. Eilen hän soutikin peräti 13 tuntia. Se on aikalailla maksimimäärä ilman myötätuulta.

Muutenkin Saario on Kalmarin puhureiden jälkeen päässyt etenemään päivittäin melko ripeästi alkumatkaan nähden.

Säiden lisäksi Saarion kohtaamiset ystävällisten ja iloisten ihmisten kanssa ovat jatkuneet. Aiemmin Saario on kutsuttu muun muassa juhannustansseihin ja kunniakonsulin luokse juomaan supersmoothieta. Lisäksi saaresta löytyneet lampaat olisivat kovasti hamunneet Saarion mukaan merille.

Tällä kertaa Saario kertoo kohdanneensa ruotsalaisen melojan.

– Mentiin hetken aikaa samaa matkaa. Hän siinä naureskeli tälle veneelleni. Vertailtiin vähän aikoja ja samalla työmäärällä hän pääsee 2,5 kertaa nopeampaa kuin minä. Jos olisin siis kanootilla lähtenyt, niin olisin matkannut jo lähes 1500 kilometriä.


Nyt Saario pääsee raskaalla veneellä etenemään maksimissaan 2-3 solmua tunnissa eli kävelyvauhtia. Siihenkin vauhtiin joutuu käyttämään reilusti voimaa.

Saario kertoo, että hänen voimansa ovat selkeästi lisääntyneet soutumatkan aikana. Tämä siitäkin huolimatta, että palomiehillä tuppaa olemaan todella kova peruskuntokin

– Sen vaan tuntee kropassa, miten nyt olisi puristusta reisissä ja selässä. Rauta olisi juuri nyt kevyttä.

Ruotsalaisen kanoottimiehen lisäksi Saarion etappiin liittyi toinenkin huvittava kohtaaminen.

– Löysin sopivan poijun hieman Kalmarista lähdön jälkeen ja kiinnitin veneeni siihen. Siinä sitten aloin kokkailla, kun huomasin, että minua kiikaroidaan rannalta. Pian rannalta suuntasi moottorivene ja sieltä tuotiin minulle voisilmäpullaa ja leipää. Se oli melko huvittavaa.


Ruoasta puheen ollen, se on Saariolla lähes loppu. Seuraavassa satamassa hänen täytyykin täyttää varastojaan, sillä pussiruoat ovat pohjia myöten kaluttu loppuun. Eikö samanlainen ruoka kyllästytä?

– Oikeastaan se maistuu koko ajan paremmalta. Myös veneessä makoilu muuttuu jatkuvasti miellyttävämmäksi. On kyllä hassua, mihin kaikkeen sitä tottuu.

Miten matka jatkuu?

Saario aikoo jatkaa soutamista niin pitkään, kun jatkoaikaa myönnetään. Tukholma on tavoite, jonka jälkeen voi jälleen pohtia, mitä pitäisi tehdä.

Saario haluaa haastattelun lopuksi kiittää työkaveriaan Petri Maunulaa. Saarion mukaan työkaveri on osannut piiskata eteenpäin.

– Hän antaa pari kertaa päivässä ohjeita viestillä ja potkii eteenpäin. Vanha triathlonisti niin osaa vaatia. Ja purjehtija niin ohjeet pitäneet tunnilleen paikkansa milloin eteneminen on mahdollista. Soutaessa vaikea seurata koko ajan säätä.

Tiesitkö?

Itämeren etelärannikolla aava ulappa aukeaa monin paikoin heti rantaviivasta, rannat ovat alavia ja hiekkapohjia peittävät vedenalaiset niityt. Mereen työntyvät kapeat hiekkakannakset erottavat paikoin avomerestä matalia laguuneja, joista suurin on Unescon maailmanperintökohteenakin tunnetun 100 km pitkän Kuurinkynnäksen rajaama laguuni Liettuan ja Kaliningradin edustalla.

Lähde: John Nurmisen säätiö

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt