”Monet nukkuivat studion lattialla” – Ylen Kuustudion tuottaja Yrjö Länsipuro kertoo, mitä kulissien takana tapahtui

Julkaistu:

Suomalaiset seurasivat ihmisen ensiaskeleita Kuun pinnalla 50 vuotta sitten Ylen Kuustudion kautta.
Siinä se nyt vihdoin on.

21. heinäkuuta 1969 hieman ennen aamuviittä Suomen aikaa suomalaiset televisionkatsojat näkevät mustavalkoisen lähetyksen, jossa Neil Armstrong astuu ensimmäisenä ihmisenä Kuun kamaralle. Hetkeä on odotettu televisioiden ääressä monta tuntia.

Yleisradion studiossa istuu pyöreän pöydän ympärillä asiantuntijoita sekä uutispäällikkö Ralf Friberg. Toisessa pöydässä istuu vielä lisää televisioväkeä, heidän joukossaan toimituspäällikkö Yrjö Länsipuro.

Länsipurolle yö on ollut erityisen jännittävä. Ylen Kuustudion tuottajana hän on suunnittellut ja toteuttanut parikymmentuntisen suoran lähetyksen, johon kuuluu studio-osuuksien lisäksi runsaasti liikkuvia osia, uutistoimistojen tuoreimpia raportteja, Houstonissa paikan päällä olevan toimittaja Pasi Rutasen haastatteluita sekä yhdysvaltalaisen uutislähetyksen seuraamista ja selostamista.

– Tilanne eli koko ajan, ja pelasimme korvakuulolta. Ennakkoon kerrottu laskeutumisaika esimerkiksi hiukan viivästyi, joten siinä oli hyvin pitkä odotus ennen kuin ensimmäiset askeleet sitten tulivat, Länsipuro muistelee heinäkuista yötä 50 vuoden takaa.

 

Aika monet nukkuivat siinä studion lattialla, kun kello oli jotain neljä yöllä.

Ylen Kuustudio heinäkuussa 1969 oli pisin yhtämittainen suora lähetys, joka oli koskaan tehty. Vieläkin se puolustaa paikkaansa pisimpien lähetysten joukossa, vaikka nykyisin toki striimataan toisinaan maratonlähetyksiä suoraan verkkopalveluihin.


Lähetys alkoi dramaattisilla sävelillä Richard Straussin teoksesta Also Sprach Zarathustra. Samat tahdit avaavat myös edellisenä vuonna 1968 ilmestyneen ja sittemmin klassikkoteokseksi nousseen Stanley Kubrickin elokuvan Avaruusseikkailu 2001. Musiikki korostaa komeasti tapahtumien historiallista painavuutta.

– Meillä oli tapana käyttää näissä ohjelmissa sopivaa tunnusmusiikkia, ja tähän halusimme erityisen mahtipontisen kappaleen. Strauss sopi ohjelmaan hyvin, ja myös Kubrickin elokuvalla oli asiaan vaikutusta.

Tästä näet Ylen Kuustudion h-hetken, kohdan, jossa kuukävely tapahtui. Video-otteessa kuukävely alkaa kohdasta 18:20. (Lähde: Ylen Elävä arkisto.)



Kuustudio oli television voimainnäytös. Yrjö Länsipuron mukaan suorien lähetysten luonne oli kuitenkin jo tekijöille tuttu, joten yllätyksiin osattiin varautua.

– Meillä oli ohjelma-aikaa, jonka yritimme täyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Jos jokin ei mennyt suunnitellusti, piti improvisoida. Se oli luonnollinen osa television tekemistä.

Länsipuro kertoo, että heillä oli valmiita inserttejä, jotka pystyttiin ajamaan lähetyksessä, jos odotteluaika uhkasi venyä liian pitkäksi tai yhteydet pätkivät. Tai sitten vain puhuttiin jostain niin kauan kunnes yhteys taas toimi.

– Meillä oli hieno studiotiimi, jonka ansiosta Kuustudio oli kokemuksena hirvittävän hieno. Kaikki pääsivät siitä osalliseksi television välityksellä, ja siitä oli hieno olla vastuussa.

Studiossa oli tuona yönä runsaasti väkeä, joista suurin osa oli asiantuntijavieraita. Ralf Friberg, Pertti Jotuni, Börje Hjelm, Teppo Suonperä, Birger Wiik, Martti Tiuri, Gustav Järnefelt, Bo Fagerström, Tenho Autere sekä Mikael Lehtonen puhuivat lähetyksessä asiantuntijapohjalta. Ohjelman toimittivat Yrjö Länsipuron lisäksi Jan Torvalds ja Erkki Toivanen, joka vastasi ammattislangiakin sisältävän englanninkielisen lähetyksen kääntämisestä sekä Pasi Rutanen Houstonissa.


Yön aikana tuli eteen niin pitkä viivästys, että lähetys jouduttiin keskeyttämään hetkeksi ja jatkamaan sitten, kun asiat taas etenivät.

– Aika monet nukkuivat siinä studion lattialla, kun kello oli jotain neljä yöllä. Sitten tuli yleinen herätys, ja ohjelmaa jatkettiin taas.

Katsojalukuja alettiin seurata säännöllisesti nykyiseen tapaan vasta vuonna 1987. Siksi Ylellä ei ole tiedossa Kuustudion tarkkoja katsojalukuja. Ylen viestinnästä kerrotaan kuitenkin, että juuri vuonna 1969 saavutettiin miljoonan televisioluvan rajapyykki. Kuustudiolla arvellaan olleen tuohon lukemaan pääsemisessä merkittävä osuus. Suomessa oli tuolloin noin 4,5 miljoonaa asukasta.


Yrjö Länsipuro luonnehtii television tekemistä 60-luvulla innostuneesti. Tekeminen oli kaikille uutta, ja suoria lähetyksiä tehtiin paljon. Kun vastaanottimien määrä vähitellen kasvoi, suomalaiset pääsivät osallisiksi maailman tapahtumiin aivan uudella tavalla.

– Satelliittiyhteydet ja televisioyhtiöiden uutisvaihto johtivat siihen, että visuaalinen maailmankuva räjähti 60-luvulla. Suomessakin tulivat nähtäviksi esimerkiksi Kennedyn murhan ja Vietnamin sodan kuvamateriaalit.

Samalla saatiin kokonaan uusia kansallisia kokemuksia. Kun koko kansa katseli yhtä aikaa samaa ohjelmaa, se yhdisti väen.

– Nykyään sellaista tapahtuu enää hirvittävän harvoin. Ihmisten huomio on fragmentoitunut, ja jokaisella on omat suosikkinsa.

Kokenut toimittaja muistaa koko 60-luvun optimistisena aikana, jolloin kehitys oli nopeaa ja sitä alettiin pitää oletusarvona.

– Kaikki muistavat tämän yksittäisen tapahtuman, mutta avaruuslennot olivat koko vuosikymmenen kestävä nousujohteinen prosessi.

 

Visuaalinen maailmankuva räjähti 60-luvulla. Suomessakin tulivat nähtäviksi esimerkiksi Kennedyn murhan ja Vietnamin sodan kuvamateriaalit.

Ensimmäisten avaruuslentojen hohto kuitenkin himmeni pian. Televisiopomot eivät pian jaksaneet lämmetä uusille lennoille, vaikka vasta ne olivat olleet mullistavia tapauksia.

– Kuvamateriaalin laatu parani koko ajan, ja pian oli käsillä myös värikuvaa. Kun lentoja oli pian muutaman kuukauden välein, yllättävän nopeasti niihin sitten totuttiin, Yrjö Länsipuro muistelee.

Kuustudion silloiset katsojat saattavat muistaa hauskan yksityiskohdan lähetyksestä. Neil Armstrongin ensimmäisiä sanoja Kuun pinnalta odotettiin hartaasti, mutta toimittaja Pasi Rutanen tuli puhuneeksi niiden päälle.

Yle Areenassa olevasta Kuustudion koosteesta kuulee, kuinka Rutanen luulee historiallisten sanojen hetken menneen ohi ja lausuu arvelunsa ääneen. Juuri silloin taustalta kuuluvat vaimeasti Armstrongin kuuluisat sanat ”giant leap for mankind”.