Kerralla jopa 400 verkkoa Saimaalla – ammattikalastaja tietää yksinkertaisen keinon norppien suojelemiseksi

rac

Julkaistu:

Ympärivuotinen verkkokalastuskielto veisi Tarmo Tolvaselta ammatin.
Haukiveden norppavesillä Rantasalmella Etelä-Savossa ammatikseen kalastava Tarmo Tolvanen tietää yksinkertaisen konstin, millä saimaannorppien ja niiden kuuttien verkkokuolemia voidaan vähentää.

– Riittävän tukevat ankkurit vain verkkojatan molempiin päihin, niin norpat eivät jää niihin kiinni. Verkkoon tulee kyllä siihen kohtaan hevosenmentävä reikä, mutta norppa pelastuu.

Tolvanen puhuu kokemuksesta. Hän on kalastanut Haukivedellä ammatikseen kohta 30 vuotta, eikä ole saanut verkoistaan ainuttakaan norppaa. Ja parhaimmillaan vedessä on ollut verkkoja kerrallaan jopa 400.

– Tilastollisestihan minun pitäisi saada puolenkymmentä norppaa joka reissu, mutta eihän noita vain ole tullut.

Löysänä vedessä vellova ankkuroimaton verkkojata on varsinainen norppa-ansa.

– Siihen kun norppa ui, se pyöräyttää itsensä pussiin ja kiertää löysän verkon ympärilleen kasaan. Siihen se tukehtuu.

Tolvanen myöntää, että tiukalle ankkuroitu verkko pyytää kalaa hieman huonommin kuin löysä pyydys, mutta ankkuroinnista on muutakin hyötyä kuin norppakuolemien vähentäminen.

– Vähemmän tulee haamuverkkoja. Täällä on monin paikoin niin virtaavat vedet, että ankkuroimaton verkko lähtee helposti virran matkaan. Sitten ihmetellään, että mihin ne verkot hävisivät.

 

Tällä tapetaan ammattikalastus Saimaalta, vaikka järvi on täynnä kalaa ja kalan kysyntä ja kulutus kasvavat koko ajan.

Tolvanen ei käy arvioimaan, kuinka monta kuutti- tai norppakuolemaa olisi vältetty, mikäli kaikki vapaa-ajan kalastajien verkot olisivat olleet asiallisesti ankkuroitu.

– Sitä on mahdoton sanoa, mutta sellaiseen johtopäätöksen olen kokemukseni perusteella tehnyt. Aivan varmasti se auttaisi tilanteeseen. Sellaisen neuvon vapaa-ajan kalastajille antaisin. Se ei ole isosta kiinni.

Tolvanen ei vihaa norppia, vaikka ne samoilla apajilla hänen kanssaan kalastavatkin.

Hän on osallistunut muun muassa norppaturvallisen avoperärysän kehitystyöhön, jolla hän on pyytänyt muikkuja Haukivedellä.

– Rysässä on parhaimmillaan ollut ruokailemassa kerralla kuusi norppa, eivätkä meinanneet lähteä siitä hätistämälläkään. Avoperärysä on hyvä pyydys siellä missä ei ole norppia, mutta täällä se on norpan ruokinta-automaatti.

Avoperärysä on vedessä kelluva pyydys, jossa norpat voivat ruokailun välillä haukata happea, eivätkä huku.


Tolvanen on kerran yhdessä vaimonsa Tarja Lötjösen kanssa pelastanutkin aikuisen norpan varmalta kuolemalta.

Tammikuussa 2016 norppa oli Haukivedellä eksynyt avannoltaan ja ryöminyt jäällä pari kilometriä sulaa vettä etsien.

Kalastajapariskunta meni norpan luo, Tolvanen sahasi moottorisahalla sille avannon ja tämä sukelsi välittömästi omaan elementtiinsä.
Norppien kanssa Tolvanen sanoo tulevansa toimeen, mutta niiden suojeluintoilu menee hänen mielestään usein liian pitkälle.

Esimerkiksi kansalaisaloite verkkopyynnin totaalikiellosta norppa-alueilla ei hänen mielestään ole tästä maailmasta.

– Minä joutuisin panemaan välittömästi pillit pussiin. Talvinen kuhan verkkopyynti on tuloksen kannalta niin merkittävä, että sen loppuminen tekisi kalastuksesta kannattamatonta.

– Kesällä troolaamme muikkua, mutta siitä ei jää sitä vertaa käteen, että se elättäisi.


Tolvasen mukaan jo nykyiset suojelutoimet ovat aikaansaaneet sen, että ammatin tulevaisuus on epävarmaa.

– Ja juuri kun tilanne oli jo rauhoittunut, keskustelu ryöpsähti taas pinnalle. Kyllä tällä tapetaan ammattikalastus Saimaalta, vaikka järvi on täynnä kalaa ja kalan kysyntä ja kulutus kasvavat koko ajan. Se on ilmastoystävällistä, terveellistä syötävää.