Älypuhelimesi on tuhansia kertoja tehokkaampi kuin tietokone, joka vei astronautit Kuuhun

Julkaistu:

Apollo 11 -lennolla käytetty keskustietokone on nykylaskimiinkin verrattuna naurettavan tehoton laite. Laskimilla ei kuitenkaan lennetty Kuuhun.
Samaan aikaan kun mikroaaltouunit tulivat Suomen markkinoille, Yhdysvallat asetti tavoitteeksi saada ihmisen Kuuhun 1960-luvun loppuun mennessä.

Laskeutuminen Kuuhun ei olisi ollut mahdollista ilman keskustietokonetta, jota tutkijat kehittivät tiukassa aikataulussa läpi 1960-luvun.

Kun miehitetyn kuulennon lähtöpäivä 16. heinäkuuta 1969 koitti, Apollo 11 -aluksessa oli varta vasten Kuun valloitusta varten kehitetty tietokone, Apollo Guidance Computer (AGC).

Oikeastaan keskustietokoneita oli kaksi, yksi komentomoduulissa ja toinen kuumoduulissa. Kuumoduulissa oli lisäksi Abort Guidance System. Myös Saturn 5 -raketti kantoi yhtä tietokonetta.

AGC oli nykymittareilla katsottuna varsin vaatimaton laite, mutta se oli selkeästi edellä aikaansa. Suunnittelijat saivat 1960-luvun mittakaavassa laskentateholtaan todella suorituskykyisen tietokoneen mahtumaan toimistosalkkua vastaaviin mittoihin.

Apollo 11 -lennon kaksi AGC:ta suunnitteli Massachusetts Institute of Technology (MIT) ja rakensi Raytheon.

Painoa laitteella oli kolmisenkymmentä kiloa.

Nykyiseen verrattuna Apollo-tietokoneen ominaisuudet olivat tietysti varsin vaatimattomat. Keskusmuistia oli 2 048 sanaa, mikä vastaa neljää kilotavua tai 32 768 bittiä. Pysyväismuistin koko oli 36 864 sanaa, eli 72 kilotavua tai 589 824 bittiä.


Tietotekniikan professori Graham Kendall Nottinghamin yliopistosta on laskenut heinäkuun alussa julkaistussa artikkelissaan, millainen Apollo 11 -lennon keskustietokoneen teho on verrattuna uusin älypuhelimiin.

Uusien älypuhelinten keskusmuisti on usein neljä gigatavua, mikä vastaa 34 359 738 368 bittiä. Apollo 11 -lennolla käytetyn tietokoneen keskusmuisti on puolestaan edellä mainittu 32 768 bittiä. Taskussa kulkevassa älypuhelimessa on näin ollen yli miljoona kertaa enemmän muistia kuin vuoden 1969 kuulennolla käytetyssä tietokoneessa.

Pysyväismuistia älypuhelimessa voi olla jopa 512 gigatavua, mikä vastaa reilua 4 398 gigabittiä. Se on peräti seitsemän miljoonaa kertaa enemmän kuin Apollo-tietokoneessa.


AGC:n kellotaajuus oli 2,048 megahertsiä. Tavalliset älypuhelimet ovat tuhansia kertoja nopeampia kuin kuulennolla käytetty tietokone.

Myös AGC:n käyttöliittymä erosi merkittävästi nykyisistä älylaitteista.

AGC:n käyttäjä sai eteensä näytön ja näppäimistön. Astronautit antoivat komentonsa erilaisina verbin ja substantiivin yhdistelminä. Sanoja vastasi aina kaksinumeroinen koodi. Ensimmäinen sana, eli verbi, ilmaisi käskyn ja substantiivi puolestaan kohteen.

Vaikka AGC häviää nykyisille älylaitteille mennen tullen, se rakennettiin erittäin toimintavarmaksi. Tiedot olivat tallessa punotuissa verkoissa, joissa ne säilyivät erilaisissa poikkeustilanteissa. Lisäksi AGC osasi priorisoida toimintojaan niin, että kriittiset toiminnot ajoivat muiden tehtävien ohi.

Tietokone pystyi lisäksi jatkamaan toimintaansa uudelleenkäynnistyksen jälkeen välittömästi siitä, mihin se oli jäänyt. Se oli suunniteltu tarkasti ja onnistuneesti yhden tavoitteen täyttämiseen.