Apollo 11 -lento oli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpajuoksun loppuhuipennus

Apollo 11 -lento oli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpajuoksun loppuhuipennus

Julkaistu:

Kuu-kävely näytti vielä 1960-luvun alussa mahdottomalta tavoitteelta.
Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy piti 25. toukokuuta 1961 kongressille puheen. Viesti ja tavoite oli selkeä. Yhdysvallat asetti tavoitteekseen ihmisen viemisen Kuuhun ja takaisin vuosikymmenen loppuun mennessä.

Kennedyn asettaman tehtävän toteuttaminen näytti äärimmäisen hankalalta, jopa mahdottomalta. Vuonna 1961 Yhdysvalloilla ei ollut sopivaa rakettia, tehtävään soveltuvia varusteita tai laskeutumisalusta. Kuusta tiedettiin lisäksi paljon vähemmän kuin nykyään.


Vuosikymmenen loppuun menneessä Yhdysvaltojen oli saatava aikaan esimerkiksi maailman kehittynein tietokone, joka lentäisi kaiken lisäksi Kuun pinnalle saakka.

Kuu-lennolle valmistetun keskustietokoneen muistille asetetut vaatimukset moninkertaistuivat 1960-luvulla kerta toisensa jälkeen. Suunnittelijat olisivat pitäneet työtä mahdottomana, jos he olisivat tienneet kaikki vaatimukset jo vuonna 1961. On ehkä onni, että he eivät tienneet.

Samaan aikaan kun Yhdysvallat suunnitteli Kuu-tietokonettaan ja ratkoi teknisen ongelman toisensa perään, Suomen markkinoille saapuivat ensimmäiset mikroaaltouunit.

Teknisten haasteiden lisäksi Maassa pohdittiin muun muassa Kuun alhaisen painovoiman vaikutuksia, astronauttien liikkumista, Kuun lämpötilaeroja ja säteilyä.


Kilpajuoksussa avaruuteen olivat vastakkain Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Kummatkin kehittivät omia avaruusohjelmiaan kiivaasti.

Kun avaruuskilpailu kiihtyi Kennedyn ilmoituksen jälkeen vuonna 1961, Neuvostoliitto oli edellä. Se oli lennättänyt ensimmäisen satelliittinsa Maan kiertoradalle jo vuonna 1957, ja samana vuonna avaruuslennolle oli lähtenyt myös Laika-koira.

Neuvostoliitto oli tehnyt ensimmäisen miehitetyn avaruuslentonsa huhtikuussa 1961, kun majuri Juri Gagarin oli lentänyt Maan kiertoradalle.


John F. Kennedy oli takaa-ajoasemasta huolimatta toiveikas. Kun tunnettu raketti-insinööri Wernher von Braun esitteli presidentille Apollo 11 -lennolla myöhemmin käytetyn Saturn V -raketin varhaista edeltäjää, Kennedy oli erittäin vaikuttunut. Hän uskoi, että Yhdysvallat saavuttaisi kilpailijansa.

Kennedy salamurhattiin Dallasissa marraskuussa 1963, joten hän ei ehtinyt nähdä, kuinka oikeaan oli osunut. 1960-luvun puolivälissä ero Neuvostoliittoon oli nimittäin kaventunut jo merkittävästi. Kun Neuvostoliitto teki ensimmäisen avaruuskävelynsä, Yhdysvallat hengitti jo niskaan ja seurasi välittömästi perässä.

Yhdysvallat laittoi Mercury-, Gemini- ja lopulta Apollo-avaruusohjelmiinsa vuosi vuodelta enemmän rahaa. Avaruuslentoja tehtiin kiivaalla tahdilla niin, että joskus yksittäisten lentojen välillä oli vain muutamia kuukausia.

Vuoteen 1969 mennessä amerikkalaiset olivat jo ratkoneet lukemattomia pulmia, joita ei ollut osattu edes ennustaa vuosikymmenen alussa. Apollo 11 -lennon oli määrä viimeistellä vuosien työ, onnistua miehitetyssä laskeutumisessa Kuun pinnalle ja palata turvallisesti Maahan.


Miehistön muodostivat komentaja Neil Armstrong, komentomoduulin pilotti Michael Collins ja kuumoduulin pilotti Edwin ”Buzz” Aldrin.

Kaikki olivat kokeneita taistelu- ja koelentäjiä, jotka Nasa oli valinnut astronauttiohjelmaansa vuosina 1962 ja 1963.

Armstrong, Collins ja Aldrin harjoittelivat kuumeisesti päivä toisensa jälkeen siitä saakka, kun he saivat tiedon tehtävästä tammikuussa 1969. Lähtöviikon alussa astronauttien harjoittelua vähennettiin, jotta rasitus ei kasvaisi liian suureksi.

 

Jokainen astronautti oli viettänyt harjoituksissa noin 40 tuntia viikossa ja tehnyt päälle vielä parikymmentä tuntia muita töitä.

Jokainen astronautti oli viettänyt heinäkuun puoliväliin mennessä kirjatuissa harjoituksissa noin 40 tuntia viikossa ja tehnyt päälle vielä parikymmentä tuntia muita töitä. Sunnuntaisin oli ollut yleensä vapaata, mutta harjoituksia oli järjestetty tarpeen mukaan päivästä riippumatta. Yhteensä virallisia harjoitustunteja oli kertynyt 3 521.

Lähtöpäivä oli 16. heinäkuuta 1969. Saturn V -raketti työnsi Apollo 11 -avaruusaluksen matkaan kello 9.32 itärannikon aikaa, 13.32 Greenwichin aikaa ja 15.32 Suomen aikaa.


Raketti kaartoi laukaisupaikalta kohti Atlanttia valkoisena halki taivaan kohti Maan kiertorataa. Raketin kolme vaihetta putoilivat yksitellen ja lopulta, Maan kiertoradan ulkopuolella, komento- ja huoltomoduuli kääntyivät ja telakoituivat kuumoduuliin. Lähtö Kuuhun onnistui loistavasti.

Vielä lähtöpäivän iltana esitetyssä videolähetyksessä miehistö oli jo riisunut avaruuspukunsa, kypäränsä ja hansikkaansa.

Maapallo erottui komentomoduuliin sinisen, vihreä ja valkoisen sävyissä. Pilviverhot pyörivät merten ja mannerten yllä läpikuultavan valkoisina.

Apollo 11 -avaruusaluksen kuumoduuli Eagle tömähti onnistuneesti Kuun pinnalle lähellä Rauhallisuuden merta 20. heinäkuuta 1969. Kun astronautit astuivat Kuun pinnalle, Suomessa elettiin aamuyötä maanantaina 21. heinäkuuta. Maailma seurasi, kuinka Neil Armstrong otti ensimmäiset askeleensa ja Buzz Aldrin seurasi pian perässä.


Tuo päivä päätti kilpailun avaruuden herruudesta. Se ei johtanut Kuu-matkailun arkipäiväistymiseen. Lento ja kaikki valmistelutyöt raivasivat sen sijaan tietä avaruuden tutkimiselle ja näyttivät, mitä tietokoneiden avulla voidaan saada aikaan.

Samalla Apollo 11 yhdisti kansat hetkeksi maailmassa, jossa oli vasta seurattu Vietnamissa käytyä, maailman ensimmäistä televisioitua sotaa.

Ilta-Sanomat seuraa 50 vuotta sitten toteutetun Kuu-lennon etenemistä päivä päivältä 16. heinäkuuta alkaen Ilta-Sanomissa ja Ilta-Sanomien verkkosivuilla osoitteessa is.fi.

Lähteet: Nasa, James R. Hansen: First Man: The Life of Neil Armstrong, Scientific American: Race to the Moon